Menu

Auttavatko vanhempanne teitä lastenhoidossa yms. vain teidän pyynnöstä?

  • Viestiketjun aloittaja "vieraz"
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"vieraz"
Vai auttavatko he muutoinkin, esim. ehdottavat itse lasten vierailuja/yökyläilyjä, tai haluavat muuten vain viettää aikaa lastenlastensa kanssa?

Meillä tuntuu, että vain pyynnöstä osallistuvat lastenlastensa elämään... Tämä tuntuu minusta surulliselta... (Ja tietenkin olisi mukava, jos joskus itse ottaisivat lapset pyytämättä yökylään, että saisi yhden yön itse levätä...) Kiinnostais vaan tietää, että miten muilla? Meillä kuitenkin isovanhemmat asuvat lähellä, ovat eläke-iässä, eivätkä kuitenkaan vielä ole mitenkään vanhoja ja raihnaisia...
 
kkjj
Isovanhemmat haluavat viettä aikaa lastenlasten kanssa ja lmaisevat esim. että ovat heitä kaivanneet jos eivät ole muutamaan päivään nähneet. Hoidosta tms. sellaiseta sovitaa kuitenkin meidän aloitteesta.
 
Lispetti
Meidän mummi on todella iso osa lasten elämää, ja hän ottaa lapsia niin usein kun on mahdollista, vaikka hän on vielä työelämässä.


Ihan sama; vaikka sitten pyynnöstä lapset näkisivät mummia niin olisin todella onnellinen lasten puolesta että heillä on mummi. En takertuisi pikkuasioihin, kuten tuleeko kutsua vai kysynkö minä jotta ottaako lapset.

Ajattele miten onnekkaassa asemassa olet; isovanhemmat asuvat lähellä ja ottavat lapsia kylään!
Elä jää suotta murehtimaan kuka pyytää tai on pyytämättä.:hug:

On lapsia joilla ei ole isovanhempia lainkaan, tai asuvat tooodella pitkällä ja näkevät tyyliin kerta vuoteen.
 
Happygirl-91
[QUOTE="vieras.";29800807]Eivät auta edes pyynnöstä, kuin ehkä äitini ottaa kerran vuodessa yhdeksi yöksi ja sekin tuntuu vaikealta...kun mies pistää vastaan (ei lasten isovanhempi).[/QUOTE]

Käsittämättömiä tilanteita ihmisillä :S Miten voi tulehtua noin pahasti välit omaan lapseen ja vielä lapsenlapsiin?? En antais ikipäivänä anteeksi ihmiselle joka hylkää oman lapsenlapsensa, eikä pidä aktiivisesti yhteyttä.
 
"vieras."
Alkuperäinen kirjoittaja Happygirl-91: Näytä alkuperäinen viesti
Käsittämättömiä tilanteita ihmisillä :S Miten voi tulehtua noin pahasti välit omaan lapseen ja vielä lapsenlapsiin?? En antais ikipäivänä anteeksi ihmiselle joka hylkää oman lapsenlapsensa, eikä pidä aktiivisesti yhteyttä.
Click to expand...
Ei meillä ole tulehtuneet välit, juontaa ihan muista syistä tämä. Esim. äidin "uusi" mies kieltää hoitoon ottamisen ja äiti alistuu siihen...olen puhunut asiasta mutta minkäs teet kun ei muutosta tule. Toivoisin tiheämpää yhteydenpitoa, mutta tähän on tyydyttävä.

Yritän kuitenkin kaikesta huolimatta pitää jonkun näköset välit vanhempiini vaikka eivät lapsia hoidakaan. Miehen vanhemmat saattaisi hoitaa mutta asuvat kaukana, joten se ei ole mahdollista.
 
Happygirl-91
[QUOTE="vieras.";29800838]Ei meillä ole tulehtuneet välit, juontaa ihan muista syistä tämä. Esim. äidin "uusi" mies kieltää hoitoon ottamisen ja äiti alistuu siihen...olen puhunut asiasta mutta minkäs teet kun ei muutosta tule. Toivoisin tiheämpää yhteydenpitoa, mutta tähän on tyydyttävä.

Yritän kuitenkin kaikesta huolimatta pitää jonkun näköset välit vanhempiini vaikka eivät lapsia hoidakaan. Miehen vanhemmat saattaisi hoitaa mutta asuvat kaukana, joten se ei ole mahdollista.[/QUOTE]

Niin niin eli mies menee edelle. En sano mitä ajattelen, mutta en IKINÄ suostuis tuohon ja pitäis välejä "äidin" kanssa joka pistää miehen omien lastenlastensa edelle ja jatkais suhdetta noin kusipää ukon kanssa. Mutta kukin tyylillään.
 
Tallu -
Pääosin ovat hoitaneet meidän pyytäessä, mutta mun vanhemmat myös omasta aloitteestaan ottaneet yökyläänkin - tosin yhden lapsen kerrallaan, joten meitä se ei sinänsä ole auttanut, mutta ompahan isovanhemmat saaneet viettää laatuaikaa yhden lapsenlapsensa kanssa. Jos tarvittiin heille kaikille yhtä aikaa yöpaikka, niin jaoimme lapset molempiin mummuloihin. Nyt meidän lapset ovat siis jo teini-ikäisiä.

Näin yli nelikymppisenä muiden lasten hoito on raskaampaa kuin omien aikoinaan, joten nyt paremmin ymmärrän, etteivät isovanhemmat niin vain jaksa hoitaa, vaikka onkin vielä hyvässä kunnossa jne. Omien lasten kanssa siihen tottui, kun se oli jokapäiväistä. Muiden lasten hoito on satunnaista ja lisäksi ainakin itselläni vastuu heistä painaa rankemmin, joten sekin antaa oman lisänsä siihen, että se tuntuu rankemmalta.
 
Applejack
Mä ymmärrän ap:ta.

Olen saanut "on vaan pärjättävä" tyylisen kasvatuksen ja vaikka vanhempani ovat aina tarvittaessa apuna (pakolliset menot) on minulla iso kynnys pyytää heitä ottamaan lapset ns. muuten vaan - esim. jotta voisimme miehen kanssa viettää vapaata ja nukkua pitkään.

Toivoisin että he tarjoutuisivat itse tekemään näin aika ajoin, mutta sitä ei tapahdu...

Vanhempiani kyllä tapaamme viikottain, mutta aina koko perheen voimin.
 
trgf
Kaikkiin mummoloihin on matkaa noin pari sataa kilometriä, joten mitään arkipäivän apua tai pikaisia kyläilyjä ei voi edes kuvitella saavansa tai järjestävänsä. Hoitopaikan kyllä saamme pyytämällä/ehdottamalla ja joskus tulee pyyntöjä myös isovanhempien puolelta. Harmillista on tietysti se, että meidän vanhempien on kuskattava muksut hoitoon sinne parin sadan kilsan päähän ja mietittävä sitten, miten aikansa käyttää. Ajaako takaisin kotiin ja seuraavana päivänä hakemaan lapset + paluumatka vai vietetäänkö yö hotellissa tms. Ei siis ole ihan yksinkertainen juttu. Mutta kaikesta säätämisestä huolimatta olen erittäin kiitollinen siitä avusta, jonka saamme ja siitä ihanasta asiasta, että lapsilla on rakastavat isovanhemmat.
 
vieraz ap.
Mielenkiintoista kuulla tosiaan muidenkin tilanteita...
Itse sitä vaan tosiaan ajattelee, että isovanhemmat itse haluaisivat olla lastenlastensa kanssa, eivätkä aina vain pyynnöstä auttaisi meitä...
Ja tiedän olevani siinä mielessä onnekas, että meidän lapsilla on isovanhemmat joita tapaavat aina silloin tällöin, siis muutaman kuukauden välein kyläilyn merkeissä... Avun pyytänen on kuitenkin minulle suuri kynnys ja siksi sitä kai toivoisi, että osallistuisivat pyytämättäkin lastemme elämään.
 
"vieras."
Auttavat jos kerrotaan avun tarpeesta. Ovat aina tulleet apuun, eikä ohareista tms ole tarvinnut hermoilla.
Omalle äidilleni en luovuta lapsia missään tapauksessa, isästä ei ole apua kun on kuollut jo vuosikaudet sitten. Miehen vanhemmat ovat siis ainoat isovanhemmat.
 
Heinekeeni
Meillä on erittäin hyvä tilanne tässä suhteessa: mun vanhemmat hoitavat lapsia aina kun tarvitaan apua (lapset sairaana, eli usein, tms) ja muutenkin nähdään usein. Äitini vie lapsia omasta aloitteestaan pari kertaa vuodessa laivalle, konserttiin tms.
Miehen vanhemmat tykkäävät kutsua lapsia noin kerran kuussa yökylään ja muutenkin tarjoutuvat kerran viikossa katsomaan lapsia jos haluamme mennä esim. punttikselle.
 
vieras..
Kummankaan vanhemmat ei osallistu arkeen. Toisilla matkaa 3 km, toisilla 50 km. Pitää olla todella kriisitilanne että apua saa. Ja sillonkin pitää itse pyytää.

Ei meillä tulehtuneet välit ole kumpaankaan suuntaan. On vaan etäiset. Ja se että meillä nuorin on jo 6v että ei ihan vahdittavia edes nuo enää. Mutta oon hyväksyny asian enkä edes odota enempää. Toivon vain että minulla on mahdollisuus ja voimia toimia omien lasten kohdalla paremmin.
 
joopa joo
Miehelläni on yhteensä kuusi lapsenlasta. Minulla ei vielä ole (omia), omat lapseni ovat noin parikymppisiä - ja toki haluan olla läsnä heillekin, (jos nyt kukaan TÄTÄ ymmärtää...).

Me hoidamme näitä miehen lapsenlapsia minusta aika paljon. Ja toki haluamme myös olla heidän elämässään. Mutta muutakin elämää on. Ja niin vain on, että kun näitä hoitoviikonloppuja tulee kolmesta eri perheestä, niin eipä meille juuri tule edes mieleen kutsua yökylään - ei ole ikinä semmoista hetkeä että voisi edes kutsua.

Käyn töissä.

Ja kyllä, sanon joskus myös että nyt ei jaksa lapsia. Sanon sen miehelleni, hän sitten päättää mitä päättää kun lapsensa taas on jotain tarvitsemassa.
 
meillä
Miehen vanhemmat ovat vanhoja ja osin sairaitakin. Eivät voi olla hetkeäkään lasten kanssa. Apu menee toisin päin tällä hetkellä. Mun vanhemmat ovat paljon arjessa ja äiti kyllä tarjoutuu itse ottamaan lapset mökille ja yökylään. Lisäksi tarjoutuu apuun, kun muksut sairastavat. Olen vanhemmilleni erittäin kiitollinen.
 
huh mikä laiffi
Alkuperäinen kirjoittaja joopa joo: Näytä alkuperäinen viesti
Miehelläni on yhteensä kuusi lapsenlasta. Minulla ei vielä ole (omia), omat lapseni ovat noin parikymppisiä - ja toki haluan olla läsnä heillekin, (jos nyt kukaan TÄTÄ ymmärtää...).

Me hoidamme näitä miehen lapsenlapsia minusta aika paljon. Ja toki haluamme myös olla heidän elämässään. Mutta muutakin elämää on. Ja niin vain on, että kun näitä hoitoviikonloppuja tulee kolmesta eri perheestä, niin eipä meille juuri tule edes mieleen kutsua yökylään - ei ole ikinä semmoista hetkeä että voisi edes kutsua.

Käyn töissä.

Ja kyllä, sanon joskus myös että nyt ei jaksa lapsia. Sanon sen miehelleni, hän sitten päättää mitä päättää kun lapsensa taas on jotain tarvitsemassa.
Click to expand...
No jopas.
 
vierass
Meillä ei ole isovanhemmista lastenhoitoapua. Miehen vanhemmat jo iäkkäitä ja mun äiti ei hoida vaikka joskus lupaili. Niin monet oharit että lopetin kysymisen. Mun isä taas ei yksinään osais lapsia hoitaa.
 
vieras*
Miehen vanhemmat asuvat naapurissa, ja auttavat pyydettäessä ja välillä ehdottavat itsekin, että lapset menisivät heille. Myös me autetaan heitä eri tavoin :) Mun vanhemmille on monta sataa kilometriä, ei olla pyydetty apua. Luulen, ettei sieltä oltaisi kovin innokkaita auttamaan vaikka pyydettäisiin, eivät ole esimerkiksi suostuneet tulemaan meille vaikka olen pyytänyt, kun en olisi jaksanut pikkuvauvan kanssa lähteä reissuun vaan toivoin, että olisivat mielummin tulleet meille vauvaa katsomaan.
 
"vieras."
Mun äiti kuoli nuorena ja isäkin on sairas. Pyysi lapsia silloin, kun vielä pystyi huolehtimaan. Miehen vanhemmat eivät pyydä koskaan ja silloinkin harvoin, kun kysytään apua, siitä pitää keskustella kauhean virallisesti. Yökylässä lapset (2) on olleet ehkä kolmesti lähes kymmenen vuoden aikana.
 
Hilpuri Tilli
Mun vanhemmat ei ole koskaan edes pyynnöstä hoitaneet poikaamme. Asuvat 70 km päässä. Sen sijaan siskoni lapsia menevät hoitamaan, kun nämä sairastavat, ja muutenkin siskon lapset viettävät lomilla viikonkin mummon ja paapan luona. Välimatkaa siskon perheellä ja vanhemmillamme on yli 400 km.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu