mamainen
Meidän poika on koko ajan kipeä. Viime syksystä saakka on sairastanut jatkuvasti. On ollut kolmivuotiaasta saakka ainakin muutaman päivän viikossa kerhossa/hoidossa. Kolmivuotiaana oli muutaman kuukauden putki, kun kaikki taudit tarttuivat ( hieman kerhoilun aloittamisen jälkeen), mutta se jälkeen on ollut aika rauhallista. Vesirokko, pari kuumetta per vuosi, oksennustauti tai parikin vuodessa, pientä nuhaa silloin tällöin.
Nyt sitten eskarin alettua on ollut koko ajan sairas. Syksy meni flunssissa ja yskiessä, viimeiset kuukaudet pojalla on ollut neljä kertaa todella korkea kuume. Lisäksi on ollut muutama vatsatauti. Pikkuvelikin sairastelee, muttei samanlaisella tahdilla. Tai jos pikkuveli saa taudin, niin paranee siitä nopeammin kuin isompi.
Olen todella väsynyt. Kolmas noin 40 asteen kuume kuukauden sisään menossa. Pari viikkoa sitten oli todella kipeä edellisen kerran, nyt viikko sitten sairastui uudelleen ja kuume laski jo normaaliksi välissä. Eilen illalla mittarissa oli taas 39 astetta ja pojalta veto pois. Tänään lääkärissä todettiin aavistuksen punertava korva ja korkea kuume, antibiootit pariksi päiväksi. CRP oli normaali. Kuumetta ei tunnu enää olevan, mutta poika ei puhu, nukahtelee pitkin päivää, ei puuhastele eikä ole oma itsensä. Olen nukkunut viime aikoina niin vähän, että hommat menevät minulta unohteluksi ja itkuksi. Tänään olen tirautellut itkua joka välissä, koska tilanne vaan tuntuu niin lohduttomalta. Samassa suossa tarvotaan nyt jo yli kuudetta kuukautta. Meidän parisuhdekin kärsii tästä tilanteesta, poika on surullinen, koska joutuu aina jäämään kotiin sairastamaan, kun muut menevät synttäreille, eskariretkille tai urheilukisoihin. Huomenna mm. on tapahtuma, jota on odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta aamuisen kuumeen takia ei pääse mukaan riehumaan.
Missä voi olla vika? Meillä syödään terveellisesti, poika harrastaa liikuntaa ja ei olla oltu mitään pöpökammoisia koskaan, vauvasta pitäen ollaan oltu ihmisten ilmoilla hyvinkin paljon. Kädet pestään kun muistetaan, ennen ruokailua kuitenkin. Antibioottikuuri on nyt menossa, edellisen poika söi vuodenvaihteessa. Niitäkään ei ole tullut lapsen syötyä kovinkaan montaa elämänsä aikana. En tosiaan enää jaksa tätä, myös poika tuntuu olevan aika kypsä koko tilanteeseen ja jatkuvaan neljän seinän sisäällä kököttämiseen.
Nyt sitten eskarin alettua on ollut koko ajan sairas. Syksy meni flunssissa ja yskiessä, viimeiset kuukaudet pojalla on ollut neljä kertaa todella korkea kuume. Lisäksi on ollut muutama vatsatauti. Pikkuvelikin sairastelee, muttei samanlaisella tahdilla. Tai jos pikkuveli saa taudin, niin paranee siitä nopeammin kuin isompi.
Olen todella väsynyt. Kolmas noin 40 asteen kuume kuukauden sisään menossa. Pari viikkoa sitten oli todella kipeä edellisen kerran, nyt viikko sitten sairastui uudelleen ja kuume laski jo normaaliksi välissä. Eilen illalla mittarissa oli taas 39 astetta ja pojalta veto pois. Tänään lääkärissä todettiin aavistuksen punertava korva ja korkea kuume, antibiootit pariksi päiväksi. CRP oli normaali. Kuumetta ei tunnu enää olevan, mutta poika ei puhu, nukahtelee pitkin päivää, ei puuhastele eikä ole oma itsensä. Olen nukkunut viime aikoina niin vähän, että hommat menevät minulta unohteluksi ja itkuksi. Tänään olen tirautellut itkua joka välissä, koska tilanne vaan tuntuu niin lohduttomalta. Samassa suossa tarvotaan nyt jo yli kuudetta kuukautta. Meidän parisuhdekin kärsii tästä tilanteesta, poika on surullinen, koska joutuu aina jäämään kotiin sairastamaan, kun muut menevät synttäreille, eskariretkille tai urheilukisoihin. Huomenna mm. on tapahtuma, jota on odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta aamuisen kuumeen takia ei pääse mukaan riehumaan.
Missä voi olla vika? Meillä syödään terveellisesti, poika harrastaa liikuntaa ja ei olla oltu mitään pöpökammoisia koskaan, vauvasta pitäen ollaan oltu ihmisten ilmoilla hyvinkin paljon. Kädet pestään kun muistetaan, ennen ruokailua kuitenkin. Antibioottikuuri on nyt menossa, edellisen poika söi vuodenvaihteessa. Niitäkään ei ole tullut lapsen syötyä kovinkaan montaa elämänsä aikana. En tosiaan enää jaksa tätä, myös poika tuntuu olevan aika kypsä koko tilanteeseen ja jatkuvaan neljän seinän sisäällä kököttämiseen.