Miten opetteli ajamaan ilman apupyöriä?

Miten teillä on lapsi opetettu/oppinut ajamaan ilman apupyöriä? Itsekö opetteli vai niin, että piditte kiinni?

Meillä viisivuotias ei millään hiffaa jujua, pelkää ajamista lisäksi. Miten neuvoa tai kannustaa? Muuten nyt ei oliskaan niin "kiire" oppia, mutta kaikki lapsen kaverit ajaa ilman appareita ja tämä lasta kovin harmittaa kun itse ei osaa.

Kuinka kauan opetteluvaihe kesti? Kiitos!

Pari päivää 5v synttärin jälkeen. Apurattaat otettiin lenkille lähtiessä pois. Mies juoksi sen lenkin rinnalla ja piti välillä tarakasta kiinni. Loppulenkin poika pyöräili jo itse.

Meillä vanhempi tyttö oppi 4-vuotiaana, kun muutaman kerran tuettiin tarakasta kiinni pitäen. Nuorempi on arempi ja oppi 5-vuotiaana siten, että työnnettiin loivaan ylämäkeen. Pari viikkoa meni, mutta ei harjoiteltu joka päivä.

Meillä nuorempi lapsi siirty suoraan potkupyörästä ajamaan ilman appareita.

Esikoinen ei kans millään meinannu hiffata, kävin vähän niinku vahingossa kun apparit oli päässy löystymään ja yhden kerran pihalla ajeli niin, että apparit pikkuhiljaa kääntyivät aina vaan ylemmäs kunnes eivät enää ottaneet maahan kiinni. Ei niinkään ollut siis kiinni ettei olis osannut, oli vaan tottunut turvaamaan niihin appareihin. Jos ite yritin nostaa appareita ylemmäs heti oli kaatumassa. Nyt kun kukaan ei appareihin koskenut, eikä siis huomannut että apparit ei enää ota kiinni maahan kun kaverin kanssa pihalla ajoivat niin oppi ajamaan ilman appareita. Seuraavana päivänä otettiin pois ja se oli siinä.
Mutta kyllä sitä veivattiin monta kuukautta, tuntu ettei koskaan opi.

Huomattiin, että ajoi jo niin, ettei apparit juuri ottaneet maahan. Poistettiin ne ja siitä vaan lähti ajamaan. Ei pidetty kiinni, ei kaatunut, ei oikeastaan edes huomannut eroa.

Meillä niistä alkoi olemaan vain haittaa. Tukeutui niihin ja jos tie oli kallellaan niin nurin meni. Otettiin vain pois ja niinhän se heti sujui

Mie nostin apurattaita ensin hiukan ylöspäin.. ja hetken päästä siitäkin ylöspäin.. ja kun olivat jo niin korkealla ja näytti ettei turvaa enää niihin niin poistin toisen ensin ja hetken päästä viimisenkin ja sitten tuo jo ajoi ilman appareita! Kannattaa kokeilla tuota appareiden ylöspäin nostamista, se auttoi omanikin harjoittelussa..

pyörä pitää olla niin pieni että jalat yltää maahan ettei pelota kaatuminen

Me otettiin apupyörät pois ja satula niin alas et jalat ylti maahan, monta kertaa harjoteltiin kun tyttö oli aika arka siinä hommassa. Pidettiin siis tarakasta kiinni, harjoteltiin vaan kerran polkaisua ja sit jalat maahan jne. Kun oppi pikkupyörällä ajamaan niin seuraava askel oli siirtyä oikeen kokoseen pyörään, sillä jaminen sujui hyvin, mutta jarruttaminen ja liikkeelle lähtö oli kyllä monen itkun takana. Mut siitä se vaan sit lopulta lähti sujumaan (vähän ennen kun täytti 6v.)

Kiitos vastauksista! Pitänee kokeilla vielä tuota apupyörien ylösnostamista

Satula alas ja potkuttelemaan. Loiva alamäki mistä saa vauhtia. Jos tarvii vauhtia tai tukea niin työnnän selästä, en pyörästä.

Kuopus oppi ainakin niin, että neuvoin ensin potkuttelemaan pyörällä ja hakemaan tasapainoa ilman että polki. Kun se alokoi sujua, niin sitten lähti polkemaan. Muutamassa päivässä oppi pysymään pystyssä kaatumatta.

Meilläkään ei meinannu 5,5-v tyttö millään hokata juttua. Lainattiin kaverilta semmosta potkupyörää, oppi sillä kahdessa päivässä potkuttelemaan ja antoi rullata jo hyvin jalat ilmassa. Sitten vaan sanottiin, että kokeilepa omalla pyörällä samalla lailla. Teki niin ja sitten vaan huudettiin, että nosta jalat polkimille...tadaa! Tyttö oppi! Pari päivää autettiin vauhtiin, nyt menee kuin vanha tekijä ja aikaa mennyt vasta 2 viikkoa.

Meillä molemmat tytöt oppi ajaan ilman appareita vähän alla 4vuotiaina. Molemmat vain keväällä ilmoittivat että apparit saa ottaa pois. Esikoisen kanssa jouduimme harjoittelen noin 15 min ennen kuin sai itse alkuvauhdin ja pääsi liikkeelle. Kuopuksen kanssa meni pari tuntia kun oli kooltaan pienempi niin ei jalat yltäneet kunnolla maahan. Helposti oppivat ja nykyään 4 ja 6 vuotiaina pyöräilevät paljon ja lujaa.

Meillä ei meinannut ensin uskaltaa ollenkaan, ja kun maanittelemalla/houkuttelemalla/jankkaamalla kerran lenkillä ne otettiin pois, meni aivan huudoksi ja itkuksi. Lapsi oli vähän vaille 6-vuotias. Pidettiin miehen kanssa kaksin pyörästä kiinni ja likka parkuu keskellä "Mä en osaa! Mä en haluu!" ja kaatuili. Laitettiin apparit takaisin, ja samalla lenkillä juteltiin että jos hän suostuu vielä kerran kokeilemaan, saa jätskin Sitten kokelili, pysyi yhden aikuisen pitämänä 2 metriä kaatumatta ja sai jätskin. Sitten harjoiteltiin 2-3 kertaa lahjomalla vähän kerrallaan, ja oppi aina vähän paremmaksi joka kerralla. Sitten loppusysäyksen sai kun näki pihan muiden ikätovereiden ajavan ilman apupyöriä ja halusi jo innolla harjoitella ilman lahjontaa. Sen jälkeen olikin oppiminen ihan uskomattoman nopeeta, yhdessä viikonlopussa veti kuin vanha tekijä Antaisin neuvon että älä hermostu jos lapsi pelkää tai ei halua, ole rauhallinen vaan ja ajattele että se lapsi vaan pelkää uutta, on vaan sen luontoinen Käytä mitä vain keinoja jotta saat hänet yrittämään pari kertaa, sillä se hetki kun lapsi saa riemua omasta onnistumisesta kovan harjoittelun jälkeen on ihan parasta Joka kerran kun hän oppii jonkun pienen jutun, kehu paljon ja anna hänen huomata oma onnistuminen. Eli esim. "Nyt pysyit jo kolme metriä kaatumatta! Hyvä! Katsopa, nyt sä osasit melkein jo jarruttaa! Sähän uskalsit yrittää alamäkeenkin!"