Lapset jotka ei opi puhumaan kotona...

Te joiden lapset eivät opi puhumaan ennen kuin laitatte heidät päiväkotiin, niin ettekö te puhu lapsillenne kotona? Vai mistä ihmeessä tässä voi olla kysymys?

Ymmärrän kyllä, että lapset kehittyvät eri tahtia ja ihan kaikki ei opi 2-vuotiaana puhumaan pitkiä lauseita jne. Ihmettelen vaan tätä kuviota (josta lueskelin eräässä toisessa ketjussa), että 3-vuotiaahan mennessä ei ole kotona ollessaan oppinut puhumaan ja sitten kun laitetaan päiväkotiin tai kerhoon niin hups vaan johan alkaa puhetta tulemaan.

Itsellä 2,5-v joka kotihoidossa pelkästään ollut ja puhuu ikäisekseen kummallisen hyvin. Saattaa höpötellä jotain että "Heii pikkuveli älä itke ei sulla ole mitään hätää" tai "Hei äiti älä höpötä siinä, nyt ei yhtään kultakala-laulua" jne settiä eli aika monisanaisia lauseita heittelee ilmoille. Oon jopa potenut huonoa omatuntoa koska en oo kaverille esimerkiksi kirjoja juuri lukenut, mitä nyt tietysti joka tuutista suositellaan puheen kehityksen tueksi. No näemmä on silti oppinut oikein hyvin juttelemaan, varmaan siksi että ollaan vauvasta asti hänelle (ja hänen kanssaan) paljon puhuttu.

En kiillottele sädekehää tai halua sen kummemmin arvostella niitä joiden lapset oppii vähän myöhemmin puhumaan.. Ihmettelen vaan suuresti että mikä siellä kotona menee pieleen jos lapsi kerran heti päiväkotiin mennessä oppii puhumaan (eli ei ole lapsen omista kyvyistä siis kiinni tuo puhumattomuus..)?

Lapset jotka ei puhu niin usein heillä on jotain kehityksen viivästymää.
Oppivat ajallaan.
Ei kaikki lapset mene saman oppikirjan ohjeen mukaan.

Villi arvaus. Vanhemmat osaavat lukea lapsen tarpeita 'liian hyvin' joten lapsi tulee ymmäretyksi ilman puheen harjoittelun vaivaa, kodin ulkopuolella tämä systeemi ei toimikaan?

Sitä voit ihan rauhassa ihmetellä. Meillä kun on alle vuoden vanhana puhumaan ruvennut lapsi, vuoden täyttäessään puhui kahden sanan lauseita jo ja lapsesi ikäisenä puhui vielä monimutkaisempia lauseita kuin omasi. Mutta yksi lapsista ei puhunut kolmivuotiaanakaan vielä mitään ja pääsi 4 vuotiaana päiväkodin integroituun ryhmään. Oli niitä harvoja paikkoja, missä käytettiin kodin lisäksi tukiviittomia, millä hän kommunikoi. Nelivuotiiana oltuaan jo vuoden puheterapiassa puhui lähinnä alkutavuilla. Tämä puhumaton on ainoa, joka on päiväkotiin varsinaisesti laitettu. Diagnoosiakin on tuosta puhumattomuudesta ja vuosia on tehty töitä, että on kirjain kirjaimelta saatu sitä puhetta tulemaan. Ei se päiväkotikaan ollut mikään ihmepaikka, että kerralla olisi ruvennat puhumaan, mutta on ollut osa pitkää prosessia ja työtä, mitä ollaan tehty.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00413

Lukekaa ja sivistykää.

No kun toisilla lapsilla saattaa toisten lasten puhe ja heidän kanssaan kommunikointi toimia parempana motivaattorina puhumiseen kuin aikuisten vastaavat jutut. Ei tarvi olla kotona mitään pielessä.

Toki joissain tapauksissa saattaa olla kotona asiat huonosti mutta luulen että useimmiten ei. Vaan että jostain syystä vasta ne toiset lapset innostaa puhumaan vaikka vanhemmat ois pälissy kuinka paljo.

Meidän poika laitettiin kans 3 vuotiaana hoitoon oppimaan puhumista, ei oppinu sieläkään... On nyt 11 ja sanoja joku parikymmentä. Poika on lievästi kehitysvammainen mutta puhumattomuus ei kuulemma voi johtua siitä. Mitään muutakaan selitystä sille ei ole löytynyt. Muut meidän lapset on oppinu puhumaan ihan normisti. Jostain syystä toi poika ei vaan halua puhua :'(

Kuulehan ap, oletko kuullut, että lapset ovat erilaisia? Mun esikoinen oppi puhumaan hurjan nopeasti ja hurjan hyvin. 1,5 -vuotiaana tuli hienosti pikkulauseita ja 2-vuotiaana puhui kuin vanha tekijä. Toinen lapseni kasvatettiin ihan samoin. Puhuttiin ja luettiin yms. Silti hän kävi 4 vuotta puheterapiassa, kun puuttui vaikka mitä kirjaimia. 4-vuotiaana suositettiin päiväkotia, koska siellä mm. Erityislastentarhanopettajalla hyvät valmiudet tukea lasta puheen kanssa. Mutta on toki mukavaa tästäkin syyllistää vanhempia, kun sinulla on runsaasti kokemusta yhden lapsen puhumaan opettelusta. Onneksi mä en ollut esikoisen jälkeen noin tyhmä, vaan osasin ymmärtää tilanteiden erilaisuuden.

[QUOTE="Muuan";29807046]Villi arvaus. Vanhemmat osaavat lukea lapsen tarpeita 'liian hyvin' joten lapsi tulee ymmäretyksi ilman puheen harjoittelun vaivaa, kodin ulkopuolella tämä systeemi ei toimikaan?[/QUOTE]

Oikeasti puhehäiriöisen kohdalla niitä tarpeita kuuluu lukea hyvin, pahinta lapsen kehitykselle olisi, ettei häntä ymmärrettäisi ja häneltä puuttuisivat kaikki keinot kommunikoida.

[QUOTE="ihmettelen";29807026]Te joiden lapset eivät opi puhumaan ennen kuin laitatte heidät päiväkotiin, niin ettekö te puhu lapsillenne kotona? Vai mistä ihmeessä tässä voi olla kysymys?

Ymmärrän kyllä, että lapset kehittyvät eri tahtia ja ihan kaikki ei opi 2-vuotiaana puhumaan pitkiä lauseita jne. Ihmettelen vaan tätä kuviota (josta lueskelin eräässä toisessa ketjussa), että 3-vuotiaahan mennessä ei ole kotona ollessaan oppinut puhumaan ja sitten kun laitetaan päiväkotiin tai kerhoon niin hups vaan johan alkaa puhetta tulemaan.

Itsellä 2,5-v joka kotihoidossa pelkästään ollut ja puhuu ikäisekseen kummallisen hyvin. Saattaa höpötellä jotain että "Heii pikkuveli älä itke ei sulla ole mitään hätää" tai "Hei äiti älä höpötä siinä, nyt ei yhtään kultakala-laulua" jne settiä eli aika monisanaisia lauseita heittelee ilmoille. Oon jopa potenut huonoa omatuntoa koska en oo kaverille esimerkiksi kirjoja juuri lukenut, mitä nyt tietysti joka tuutista suositellaan puheen kehityksen tueksi. No näemmä on silti oppinut oikein hyvin juttelemaan, varmaan siksi että ollaan vauvasta asti hänelle (ja hänen kanssaan) paljon puhuttu.

En kiillottele sädekehää tai halua sen kummemmin arvostella niitä joiden lapset oppii vähän myöhemmin puhumaan.. Ihmettelen vaan suuresti että mikä siellä kotona menee pieleen jos lapsi kerran heti päiväkotiin mennessä oppii puhumaan (eli ei ole lapsen omista kyvyistä siis kiinni tuo puhumattomuus..)?[/QUOTE]

Minä en usko, että sinun lapsestasi vielä noilla meriiteillä mitään mensan jäsentä tulee. Mutta iloitse nyt tuostakin, onhan se hyvä suoritus sinunkin tasoiseltasi ihmiseltä.

Jaa-a. Puhutiin ja esikoinen hyvin oppikin puhumaan, mutta kuopus alkoi puhua vasta päiväkodin aloittamisen jälkeen. Osaksi todennäköisesti johtui siitä että päiväkodissa kuipus huomasi että muutkaan saman ikäiset eivät puhu täydellisesti eli omat vaatimukset puhumisen täydellisyyden suhteen laski.
Osa syy voi olla sillä että päiväkodissa ei samalla tavalla ymmärretty ilmeistä ja eleistä. Yhden syyn ajattelen olevan se että asiaa vain oli niin paljon joka jollain tavalla oli saatava ilmaistua. Päiväkodissa oli paljon uusia kavereita joille oli tarve kertoa asioita, kotona päiväkodin tapahtumista joita äiti ei ollut näkemässä piti kertoa vanhemmille.

Alkuperäinen kirjoittaja vierass: Näytä alkuperäinen viesti

Oikeasti puhehäiriöisen kohdalla niitä tarpeita kuuluu lukea hyvin, pahinta lapsen kehitykselle olisi, ettei häntä ymmärrettäisi ja häneltä puuttuisivat kaikki keinot kommunikoida.

Click to expand...

Aloituksessa olikin käsittääkseni kyse lapsista, joilla ei ole varsinaista puhehäiriötä, vaan puhe tulee jostain syystä vain hiukan myöhässä. En tarkoittanut että lapsen viestejä ei pitäisi ymmärtää, vaan sitä että joidenkin lasten kohdalla kotona ymmärretyksi tuleminen riittää, eikä motivaatiota puheen harjoitteluun ole. Kodin ulkopuolella motivaatio sitten löytyy ja puhe alkaa pulputa kuin itsestään.

Todelliset puheen kehityksen ongelmat ovat tietenkin toinen juttu.

[QUOTE="Muuan";29807046]Villi arvaus. Vanhemmat osaavat lukea lapsen tarpeita 'liian hyvin' joten lapsi tulee ymmäretyksi ilman puheen harjoittelun vaivaa, kodin ulkopuolella tämä systeemi ei toimikaan?[/QUOTE]

Näin taisi olla ainakin meillä. Ja lisäksi vanhempi sisarus puhui lapsen puolesta. Tosin ei mihinkään päiväkotiin tuon takia viety, vaan ihan yritettiin "pakottaa" lapsi puhumaan itse.

Voi luoja mikä idiootti ap on.

Oma lapsi oppi jo aika pienenä puhumaan, mutta tiedän perheen jossa kolmesta lapsesta nuorin oppi puhumaan kunnolla vasta kun meni 5-vuotiaana päivähoitoon. Kaksi vanhempaa lasta oli oppinut puhumaan ihan normaalisti.

Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29807129:

Näin taisi olla ainakin meillä. Ja lisäksi vanhempi sisarus puhui lapsen puolesta. Tosin ei mihinkään päiväkotiin tuon takia viety, vaan ihan yritettiin "pakottaa" lapsi puhumaan itse.

Click to expand...

Meillä myös sama, vanhemman neuvolakortissakin lukee, että puhui selkeästi ja hämmästyttävän pitkiä lauseita 2 vuotiaana. Pienempi nyt reilu kaksi, ja tulee sanojakin vähänlaisesti vielä, lauseista ei tietoakaan. Samalla lailla näille on luettu ja juteltu, mutta pienemmällä oli viivästymää liikkeelle lähdössä, samoin siis ilmeisesti puheen kanssakin. Luulen, että syynä on myös se, että kotona ymmärretään häntä ilman sanojakin ja isompi sisarus puhuu hänen puolestaan.

Oppii sitten kun oppii, lapset on erilaisia...

On se kyllä totta, että kaikissa perheissä ei lasten kanssa niin paljon puhuta kuin joskus ennen. Syynä tähän on esim. lastenohjelmat jotka toimivat lasten viihdyttäjinä, fasebookit ym.sosiaaliset kanssakäymiset tietsikoilla, tableteilla ja puhelimella jotka vievät vanhempien aikaa. Lapsillekin laitetaan tietsikalle pyörimään ohjelmaa, jotta vanhempi saa tehdä asioita "rauhassa". Olen kuulut neuvolan puoleltakin huolesta, että esim.3-4-vuotiaiden lasten on vaikea kertoa kuvasta ihan yksinkertaisiakin asioita, siis ihan normi lasten.

Vauva tottuu jo pienestä pitäen siihen, että vanhemmat puhuvat ja hän ei puhu. Tämä ajatus voi jäädä lapselle päälle ja lapsi ajattelee ettei hänen tarvitsekaan puhua. Päiväkodissa hän oppii siihen , että lapsetkin kommunikoivat puhumalla. Ehkä se ei nyt näinkään ole, mutta monesti vieraammat ihmiset saavat lapsen paremmin toimimaan uudella tavalla lisäksi muiden lasten esimerkki on avuksi uusien asioiden oppimisessa.

[QUOTE="pph";29807399]On se kyllä totta, että kaikissa perheissä ei lasten kanssa niin paljon puhuta kuin joskus ennen. Syynä tähän on esim. lastenohjelmat jotka toimivat lasten viihdyttäjinä, fasebookit ym.sosiaaliset kanssakäymiset tietsikoilla, tableteilla ja puhelimella jotka vievät vanhempien aikaa. Lapsillekin laitetaan tietsikalle pyörimään ohjelmaa, jotta vanhempi saa tehdä asioita "rauhassa". Olen kuulut neuvolan puoleltakin huolesta, että esim.3-4-vuotiaiden lasten on vaikea kertoa kuvasta ihan yksinkertaisiakin asioita, siis ihan normi lasten.[/QUOTE]

Kiitos tästä kommentista, jotain tällaista mulla oli hakusessa.

Vähän arvelinkin että täältä tulee enimmäkseen tällasta "ap on idiootti" ja "ei sunkaan kakaras mikään nero ole" -juttua. Repikää pelihousunne ihan rauhassa, se ei kuitenkaan ollut mulla tarkoituksena. Ja ehkä nimenomaan näillä pelihousun repijöillä on peiliin katsomista?

Ymmärrän (kuten ainakin yritin aloituksessakin tehdä selväksi) että lapset ovat kovin erilaisia ja kaikki ei opi saman ikäisenä puhumaan. Ja sit on niitä erityislapsia joilla on ihan omat kuvionsa. Enkä oo todellakaan kenellekään vittuilemassa tai väittämässä lapsia tyhmäksi jos ei 3-vuotiaana vielä puhu kuin papupata. Enkä myöskään pidä omaa vekaraani mitenkään kauhean neropattina tai muutenkaan erityisenä. Ehkä juuri sen takia ihmettelen miksei muut normaalit lapset vielä tuossa iässä osaa yhtään puhua.

Tähtäimessäni oli se marginaaliryhmä, jonka lapsilla olisi edellykset puhua, mutta jostain syystä ei saa sitä hommaa käyntiin kotona. Ja sitten kun laitetaan päiväkotiin tai tarhaan niin yks kaks alkaakin puhetta tulla.

Mutta kiitos vastauksista, ainakin niistä asiallisemmasta päästä olevista. Varmasti esim päiväkodissa muiden lasten vuorovaikutus saattaa vaikuttaa asioihin jne. Ja sit on just tää että kun tulee ymmärretyksi muutenkin niin ei tarvitse niitä sanoja avuksi kotona ollessa.

Normaali lapsi alkaa puhumaan siinä ikähaarukassa joka neuvolan kaavioissakin sanotaan. Jos ei ala, niin on jotain häiriötä, nimenomaan lapsessa.

Lapseni on vaikeasti vammainen ja siksi ei ole oppinut puhumaan samassa tahdissa kuin muut. Samassa erityisryhmässä muitakin puheen kehityksen viivästymästä kärsiviä joilla kaikilla jokin diagnoosi.

En ole vielä tavannut lasta jonka puheenkehityksen ongelmat johtuisivat siitä ettei kotona puhuttaisi. JOs tällaista olisi niin vanhemmilla olisi varmaan jokin mt puolen ongelma, vaikea normaaliperheessä moista kuvitella.

Heikompi / hitaampi kielenkehitys menee usein suvuttain. Mun isäni on alkanut myöhään puhumaan eikä silloin takuulla ollut mitään facebookkeja, internettejä, telkkareita, videoita eikä pelikonsoleja. Sisarusten lapsissa on useampi, jolla on ollut hidasta kielenkehitystä. Omista lapsistani kukaan ei ole puhunut 2-vuotiaana.

Jotenkin en oikein jaksa uskoa siihen, että lapsen ongelmat johtuisivat ensisijaisesti siitä, ettei lapselle puhuta. Uskoisin, että sellaista voi olla, jos vanhemmilla on sairautta esim. masennusta, jolloin lapsen päivähoito voi olla muuten hyvä asia. Normaalit vanhemmat varmasti puhuvat lapselle riittävästi.

Ap:n aloitus oli kirjoitettu vanhempia syyllistävästi. Siksi ei ole mikään ihme, että ap sai sellaisia vastauksia kuin sai.

Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04: Näytä alkuperäinen viesti

Mahtaako monikaan olla laittamassa lasta puheenkehityksen takia päiväkotiin vain siksi ettei tämä vielä 3v iässä puhu kuin papupata (ts se naapurin samanikäinen puhuu paremmin).

Jos taas on kyse siitä ettei se 3v puhu kuin max joitain yksittäisiä sanoja, käy puheterapiassa kotitreenauksen ja tukiviittomien lisäksi ja puheterapeutti ja/tai lääkäri suosittelee päivähoitoa puheenkehityksen tueksi niin pystyykö siinä sitten varmuudella sanomaan että kyseessä ei ole mikään erityistarve vaan lapsi oppisi kyllä puhumaan kotonakin jos vanhemmat panostaisivat asiaan enemmän? Sitä ei siinä välttämättä näe se lääkäri tai puheterapeuttikaan (vaikka joku naapuri tai sukulainen selvästi näkeekin). Voi olla ettei lapsella ole mitään isompaa ongelmaa ja lapsi oppisi puhumaan ihan yhtälailla kotonakin seuraavien kuukausien aikana. Tai päiväkoti tosissaan vauhdittaisi tuota puheenkehitystä. Tai ehkä taustalla on jotain muutakin ongelmaa mikä tulee selkeämmin esille kun lapsi on päiväkodissa ja häntä tarkkailee useammat silmät. Vaikka äiti tunteekin lapsensa parhaiten, joskus ne äidin silmät kuitenkin sokaistuvat niin että vieraan, ammatikseen lasten kanssa työskentelevän ihmisen on helpompi nähdä jos kaikki ei ole ihan ok.


Mutta näin yleisesti en näe mitään isoa ongelmaa siinä että terveitä lapsia laitettaisiin ns turhaan päiväkotiin puheenkehityksen vuoksi. Voidaan niitä lapsia laittaa hoitoon sitten muistakin syistä.

Click to expand...

Hyvänlaatuinen puheen kehityksen viivästymä korjaantuu itsekseen kolmeen ikävuoteen mennessä.

Yli kolmevuotiailla on jokin syy puheen kehityksen ongelmaan. mm. huono kuulo, dysfasia, dyspraksia, suun rakenteen ongelma ym. Näissä tapauksissa se päivähoito ja kuntoutus siellä ovat perusteltuja.