erakko
Myönnän viihtyväni yksin paljonkin. Silti välillä mietityttää, kun esim. ei ole yhtään sellaista ystävää joka voisi pyytää lapsensa kummiksi. Monilla kavereillani on useampikin kummilapsi, itselläni ei yhtään. Moni sitä kummasteleekin, mutta näin vain on. Ala- js ja yläasteella ei ystäviä ollut. Olin kiusattu. Pari kaveria on, mutta heidänkin kanssa pidetään fb:n kautta satunnaisesti yhteyttä. Opiskeluajoilta oli pari läheistäkin ystävää, mutta vuosien saatossa yhteydenpito on heidänkin kanssaan jäänyt ja jäänyt ja nykyisin niin erilaiset elämäntilanteet on muuttanut asian niin, että ollaan enemmäkin tuttuja vain. Vuorotyö tekee sen, että vapaata ei paljoa ole ja silloin kerrankin jos vapaat osuu viikonlopulle, niin sen ajan mielummin viettää perheen kanssa. He kun ovat vapailla vain viikonloppuisin. Välillä asia harmittaa kun ei ole ystäviä keiden kanssa käydä vaikka kahvilla tai leffassa, mutta sitten tuntuu, ettei aikaa olisi kummiskaan ja aina jos tutustun uusiin ihmisiin, niin alussa pidetään enemmän yhteyttä, mutta sitten se vain hiipuu ja hiipuu kun ei ole aikaa. Sisko on onneksi hyvä ystävä kelle voin aina soittaa ja pidetään paljon yhteyttä, mutta ne muut ystävät puuttuu.