Parisuhde muuttunut ystävyydeksi

  • Viestiketjun aloittaja "Kaurapuuro"
  • Ensimmäinen viesti
"Kaurapuuro"
Olemme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta. Alun intohimoinen parisuhde on muuttunut enemmänkin ystävyyssuhteeksi. Seksiä on harvoin eikä muutakaan läheisyyttä kovin usein ole. Kolme alle kouluikäistä lasta vaativat veronsa ja parisuhteelle ei edes ole juuri aikaa. Sinällään kyllä asiat ovat hyvin, emme riitele, meillä on mukavaa yhdessä ja elämä on mukavaa. Kuitenkin tuntuu että intohimo on kadonnut ja jäljellä on pelkkää ystävyyttä. Kuin arkista kaurapuuroa. Pitäiskö erota vai tyytyä tähän? Vai voisiko sitä jotenkin elvyttää?
 
....
Ala nyt ainakaan eroa mieti, kun muuten ei ongelmia ole. Niinhn ainakin sanotaan, ett kaikissa parisuhteissa tulee jossain vaiheessa se etappi, etta intohimo lopahtaa. Silloin pitaa vaan tehda toita sen eteen, etta saatte suhteen taas elpymaan. Jos lahdetaan ihan siita liikkeelle, etta oletko puhunut asiasta miehesi kanssa? Onko teilla mitaan mahista jarkata yohoitoa lapsille, etta paasisitte viettamaan kunnolla aikaa kahdestaan? Ja jos seksia ei enaa ole, niin tee sina se aloite. Ala osoittamaan huomiota miehelles, koskettele ja pussaa ohimennen jne. Pienia juttuja, jotka toivottavasti tarttuu miehelleskin. Tsemppia, toivottavasti saatte suhteen taas elpymaan. :)
 
"A p"
Yöhoitomahdollisuutta ei ole, eikä oikein päivähoitolain, kun nuorin on vasta vauva. Isovanhemmat asuvat kaukana, kummeilta on itselläänkin lapsia ja vieraalle emme halua vauvaa antaa hoitoon. Olemme keskustelleet, mutta emme oikein ole löytäneet mitään ratkaisua. Toisiamme huomioimme, halaamme päivittäin, pussailemme, mutta kipinä vain puuttuu.
 
"vaemo"
Teillä on pienet lapset, pienin vasta vauva. Se vaatii veronsa myös suhteelta. Teillä on kuitenkin kivaa yhdessä ja perusasiat kunnossa. Intohimokin tulee sieltä, kun on taas aikaa toiselle. Sellaista se on joskus lapsiperheessä. En ainakaan eroaisi!
 
monen äiti
Aika normaalilta kuulostaa tuossa elämäntilanteessa.... mun mielestä ainaki. Hienoa että pidätte yllä kuitenki tuota toistenne huomioimista, ehkä se muu on sen takia hukassa teillä nyt kun elämä on hektistä pikkulapsiaikaa. Minä oon kans sitä mieltä ettei eroa kannata edes harkita! Niin kuin sanoit, elämä on mukavaa niin miksi et nyt tyytyisi siihen. :) Tsemppiä!!
 
4n alle kouluikäisen äiti
Ystävyys ehdottomasti on erittäin hyvä asia.. Tommosessa elämäntilanteessa ihan normaalia että intohimo puuttuu. Itsekkin elän sitä aikaa.. Silti en epäile hetkeäkään etteikö joskus sitä intohimoa löydetä. Kumppanisi nimenomaan on paras ystäväsi ja varmasti lasten vähä kasvettua löydätte sen "parisuhteen" jälleen jos vain haluatte.. Se on tämän ajan humpuukia että vauva-aikanakin pitäs olla suuri rakastaja, johan sen hormoonitkin estävät (toki on niitäkin jotka ovat aktiivisia piankin). Nauttikaa siitä mitä teillä on älkääkä murehtiko mitä teillä ei ole!
 

Yhteistyössä