Melkein jo naurattaa
Mitä tehdä, kun läheinen "kaveri" valehtelee päin naamaa pokkana ja ilmeenkään värähtämättä? Tulee tunne, että hän pitää minua aivan tyhmänä ja tekisi mieli paljastaa hänet esittämällä vähän faktoja? Toisaalta säälin, sillä hänellä on selviä itsetunto-ongelmia. Tykkää paasata kunnioituksesta ja sen puuttumisesta ja kun kysyn, mistä syystä hän taas sellaista puhuu, tulee hiljaista. Hän tykkää esitellä sitä ja tätä hankittua ja kaikki, mitä hän itsestään kertoo, verhoutuu haastavaan äänensävyyn ja elehdintään. Kyse on rahalla ja omaisuudella leveilystä, vaikka todellisuudessa pappa betalar. Viimeisin: valehtelee palkasta, joka on julkisessa virassa avoimesti ja yhtenäisesti säädetty - tietysti röyhkeästi yläkanttiin.
Tunnen tyyppiä sen verran, että haastaminen tällaisessa tilanteessa voi pistää vaikka välit poikki. Toisaalta en jaksa enää hänen valheitaan ja itsensä ylentämistä muiden kustannuksella. Olen muun muassa lakannut kertomasta omista asioistani, jos se vaikka hillitsisi hänen käytöstään, mutta ei toivoakaan!
Tunnen tyyppiä sen verran, että haastaminen tällaisessa tilanteessa voi pistää vaikka välit poikki. Toisaalta en jaksa enää hänen valheitaan ja itsensä ylentämistä muiden kustannuksella. Olen muun muassa lakannut kertomasta omista asioistani, jos se vaikka hillitsisi hänen käytöstään, mutta ei toivoakaan!