Mitä tehä pojan kanssa?

Meillä poika lähtee myt kouluun ja mä oon tosi huolissani siitä. On nimittäin todella arka. Pitäisi syyskuusta lähtien pystyä/osata lähteä yksin, siihen asti olen kotona. Asutaan syrjässä ilman mitään katuvaloja tms. Taksi hakee noin 50m päästä. Mutta tällä hetkellä jos olemme kotona, ei uskalla yksin mennä toiseen huoneeseen, ei uskalla istua toisella puolella pöytää, jos taakseen jää huone. Toisella puolella seinä, se puoli kelpaa. Ei uskalla yksin olla ulkona jos itse sisällä. Nämä kuitenin kaikki niin, että muu perhe on kotona. Nyt kaivataan kovasti rohkaisu keinoja tai muita toiminta tapoja.
 
Reea
Kai teillä on kesän aikana kovasti opeteltu edes pieniä hetkiä olemaan yksin sisällä tai ulkona, annettu pieniä kävelytehtäviä jne? Meillä aloiteltiin jo viime kesänä; poika sai tehtäväksi roskapussin viennin, postin hakemisen, pieniä hetkiä sisällä tai ulkona yksin. Nyt on tänä kesänä pidennetty kävelymatkoja; on kävellyt tulevaa koulumatkaa ja tuttua reittä mummolaan 1,5km päähän. Meillä oli kans aluksi pientä jännitystä ja pelkoa lapsella sellaisissa tilanteissa kun ei ollut mitään tekemistä, mutta heti kun sai jonkin tehtävän, esim. roskapussin vienti, niin ei ehtinyt jännittää siinä tehtävää suorittaessaan. Siitä vähitellen itseluottamus karttui. Nyt selvästi on hänellä vaihe, että ihan haluaakin ottaa etäisyyttä ja yksin touhuilla pihalla tai sisällä.

Mikä sitä lasta pelottaa teillä kotona? Katseleeko liian pelottavia ohjelmia telkkarista tai saako pelata jotain liian jännittäviä pelejä?
 
Juu. On harjoiteltu. Uskaltaa jo polkea pyörällä ja olla pihalla ja hetken sisällä yksin, mutta vain valoisaan aikaan. Se pimeys kun tulee niin ollaan peloissaan. Ei juurikaan pelaile, paitsi satunnaisesti jotain auto pelejä ja telkkaristakaan en ole ikinä antanut mitään pelottavaa katsoa juurikin pelkojen takia. Meillä vaan on niin pimeää kun syksyyn päästään. Ja karhuista ja susista on kuullut puhuttavan, kun niitä tässä lähistöllä satunnaisesti aina nähdään. Pelkää että esim saunassa on joku piilossa, jonka tähden ei uskalla yksin käydä suihkussa.
 
Reea
Onko lapsella kännykkä, että voi soittaa jos alkaa pelottaa tai voisiko vaikka jutella sen kävelymatkan ajan jommankumman vanhemman kanssa puhelimessa? Siis alkuun ainakin. Auttaisko tehokas otsalamppu yhtään pimeässä kävelyyn?
 
On joo tehokas lamppu ja kännykkä. Miehen kanssa voi puhua ja sen ohjeistankin sitte pojalle. Mut siihen kotona olemiseen? Pitäis kutenki lamput sammuttaa ja laittaa ovi lukkoon lähtiessä. Tietenki eteiseen tms voi jättää valon, mut ei kaikkia voi jättää palamaan.
 
Oon ollu ite kanssa ujo ja pelokas pienenä, yksin kotona ollessa kuulin ties mitä ääniä, mielikuvitus laukkasi lujaa, illalla nukkumaan mennessä kun sammutti valon niin kauheaa vauhtia piti juosta sänkyyn loikan kanssa. Suihkussa kävin saunan ovi auki. Nyt asutaan taas tässä samassa talossa ja vieläkin on outo tunne suihkussa käydessä, mieluusti käyn vain saunomisen yhteydessä. Ja on tässä talossa huomattu muutakin, mm. mun koira silloin käyttäytyi oudosti yhdessä huoneessa, keväällä tyttö kysyi miksii ukki on tuolla vaikkei siinä ketään ollut, meidän huoneessa menee "auton valot" pimeällä, vaikkei sinne voi mistään näkyä, koska ikkunasta näkee rantaan päin eikä viereisesn talon pihasta taitu niin pitkälle ja puitakin on välissä.

Että onko teillä kuinka vanha talo? :D tämä on rakennettu 50-luvulla
 
Meidän seurakunnalla on ainakin olemassa iltapäiväkerhon tapainen aamukerho, minne lapsen voi viedä ennen koulun alkua ja lapsi voi mennä sinne iltapäivällä koulun jälkeen. Olisiko teidän kylällä tällaista toimintaa. Meidän kaveripiirissä on ollut muutama lapsi jotka eivät ole pystyneet aamuista itse selviytymään, ja tästä on löytynyt apu.
 
"yks"
Auttaisko joku TODELLA TEHOKAS työmaavalo, jos sellainen palaisi pihala, vaikka liiketunnistimella tai ajastimella säädettävä.
Ajastimen voisi säätää niin, että valo palaisi siitä kun lapsi herää, siihen kun taksi hänet hakee. Ne tehokkaimmat valonheittimet on todella tehokkaita... 50m on kuitenkin lyhyt matka.
 
Meillä myös
Nyt tokalle menevä tyttö jolla aika samanmoista toimintaa kun teidän pojalla. Eskarivuonna oli tosi arka ja kouluunlähtöaikaan jännitti (vanhempia) tosi paljon, meni kuitenkin hirmu hyvin ja reippaasti. Vasta ekaluokkalaisen edeltävänä kesänä uskalsi olla yksi omalla pihalla, ja viimetalven/kevään aikana uskalsi jäädä yksin sisälle, kun vanhempi kävi vaikka postilaatikolla (30-60sek. Ja näkee ikkunasta!!) kerran on ollut yksin kotona ehkä 10-15min kun hain pienempää päiväkodista....edelleenkään ei ole siis ollut kotona yksin pidempiä aikpja....
Viimesyksyinen koulun alkaessa olin itse lomalla, sen jälkeen iltapäivät iP kerhossa ja ensi vuodelle myös iP kerhopaikka varattuna. Aamut on järjestelty niin, että jompikumpi vanhemmista(kolmivuorotyö ja liukuva työaika) kotona. Koulumatkan uskalsi jo parin viikon jälkeen kulkea itse.
Tyttö ei osaa sen tarkemmin eritellä, mitä pelkää. "Erityislapsi" tosin on, peheneuvolassa on käyty, sieltä ei juurikaan apua ole tullut, ei nyt haittaakaan. Toimintaterapia ja psykologin käyntejä myös, kaikkialla vaan todettu, että on edistynyt, eikä tuonikäinen tarvitse vielä olla itsenäinen :)
Joskus vaan ärsyttää kun 8v pitää miettiä hoitajaa pieneksikin hetkeksi, pikkusisko 6v on ihan erilainen.....
 

Yhteistyössä