Pian 10v tyttö ja alkava murrosikä

Nyt se kai tapahtuu. Tyttö täyttää parin kuukauden päästä 10 ja murrosikää on havaittavissa. Iho on jo nyt aika näppylöillä, eilen havaitsin pari häpykarvaa ja tänään valitti rinnankipua. Piteli yleisesti kylkeä ja säikähdin ettei mitään ole murtunut ja painelin kylkiluita. Sitten painoin rinnan kohtaa ja hän huudahti ja rinta oli kova pallo.

Olen aivan shokissa. Se on tyhmää. Olen nuori äiti ja olen aina ajatellut, että pystyn käsittelemään murrosiän ja alkavan kehityksen todella hyvin ja keskustelemaan todella avoimesti koska olen yleisesti todella avoin ihminen.

Mutta olen ihan jäässä. Ihan kamalaa. Mun pieni ei pian ole enään pieni. Itkettää, pelottaa ja kammoksuttaa. Mitä nyt tapahtuu? Muuttuuko hän hirviöksi? Milloin tytöillä edes alkaa kuukautiset? Mitä jos hän karkaa kotoa? Mitä jos en osaa? Mitä jos hänestä tulee teiniäiti? Mitä jos EN OSAA? Mitä jos hän alkaa polttamaan tupakkaa tai juomaan liian aikaisin tai käyttämään huumeita tai eksyy huonoon porukkaan tai tai tai... Ihan kamalaa. Tarvitsen varmasti kriisiterapiaa. Ne lapset kasvaakin ihan oikeasti.

Ei noin pienelle voi vielä kehittyä mitään rintoja. Tyttö on ihan lapsi vielä. Leikkii ja kiipeilee. Pelleilee ja kerää pieniä eläinfiguureja. Juoksee karhukävelyssä pitkin kotia pelkissä pikkareissa ja käpertyy iltaisin kainaloon.

Heikkohermoinen hänestä on kyllä tullut... Tämä selittänee.

Miten te olette selvinneet murrosikäisistä lapsista? Ovatko ne selvinneet hengissä? Miten olette pitäneet ne ihmisinä?

Murrosikä ei tarkoita ettei sun kymmenenvuotias olis pikkuinen enää. Keho muuttuu ja hormonit voi vaikuttaa mielialoihin, mutta tyttö on silti ihan lapsi vielä. Kannusta jatkossakin leikkimään ja olemaan pikkuinen. Ja kerro ettei vielä tarvitse olla iso vaikka onkin murkkuikä.

Kandee jo kertoo kuukautisista ellet oo jo aiemmin niistä puhunut.

Alkuperäinen kirjoittaja Peyote: Näytä alkuperäinen viesti

Murrosikä ei tarkoita ettei sun kymmenenvuotias olis pikkuinen enää. Keho muuttuu ja hormonit voi vaikuttaa mielialoihin, mutta tyttö on silti ihan lapsi vielä. Kannusta jatkossakin leikkimään ja olemaan pikkuinen. Ja kerro ettei vielä tarvitse olla iso vaikka onkin murkkuikä.

Kandee jo kertoo kuukautisista ellet oo jo aiemmin niistä puhunut.

Click to expand...

Tottakai tulen jatkossakin rohkaisemaan olemaan niin pitkään lapsi kuin vain hyvältä tuntuu. Ja luulen ettei hän edes ole välttämättä itse edes vielä asiaan liiaksi kiinnittänyt huomiota. On aika huoleton ja suurpiirteinen ihana taivaanrannanmaalari.

Minä se vain olen ketä panikoi. Tämä tuli niin yllättäen. En jotenkin ole varautunut tähän yhtään. Jotenkin se löi päin kasvoja, että ihan oikeasti tuosta pienestä Peppi Pitkätossusta joka ei edes menisi koskaan suihkuun jos ei pakottaisi ja pukee vaatteet nurinpäin päälle kasvaa joskus ihan nuori nainen.

Taidan ottaa vähän jäätelöä.

Millainen oma murrosikäsi oli?

Alkuperäinen kirjoittaja vieras*: Näytä alkuperäinen viesti

Millainen oma murrosikäsi oli?

Click to expand...

Ihan ok kai. Vaikea verrata. En kasvanut kovinkaan tasapainoisessa ympäristössä vaan huolehdin äidistäni jolla oli alkoholiongelma niin olin aika pikkuvanha. Tein ruokaa ja kävin kaupassa. En kai ollut pahimmasta päästä ja muutenkin olen ollut vähän arka. Piirsin paljon. Ehkä 15v aloin välillä liikkumaan ulkona, mutta ihan "villi" taisin olla vain 16-17v. Pari yhden illan juttua ja kaupunkikännäilyä. Toisin niiltä oltaisiin ehkä vältytty jos äiti olisi vähän katsonut perään missä seurassa liikun. Erottauduin aika nopeaan kuitenkin itse.

Mutta musta se on huono vertailukohde, koska oma tyttö on saanut viettää tasapainoista lapsuutta. Uskaltaa ainakin ilmaista mieltään ihan eri tavalla mitä itse uskalsin. Ei leiki aikuista.

Buaah. Ehkä tämä on siksi niin outoa, kun minulla ei ole ns. tasapainoista esikuvaa omasta perheestä. Toisin ei mulla ole muutenkaan ollut ja olen selvinnyt. Ehkä tämä tästä. Kai.

Tunnistan nuo tuntemukset. Olin itse aika temperamenttinen teini, kiltti mutta kärttyinen

Nyt näen välähdyksenomaisesti samoja ailahduksia 10 v. tyttäressä, nyt pitäisi vain muistaa pitää itsensä aikuisena eikä lähteä joka jäpätykseen mukaan

Alkuperäinen kirjoittaja Sopivasti lihava mäyrä;30115836:

Tervetuloa kerhoon ! Mun lapsella alkoi tulla ekoja merkkejä jo ekaluokkalaisena. Nyt on menossa kolmannelle, ja merkit vahvistuu ja lisääntyy. Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet.

Parhaiten sä pystyt estämään noiden kauhukuvien toteutumisen omalla esimerkillä ja puhumalla asioista. Mä olen ihan piirtämälläkin kertonut, miltä hän näyttää sisältä, miksi hänellä on alapäässä kolme reikää jne. Ja ennen kaikkea painottanut sitä, että kaikki, mitä tapahtuu, on niin normaalia kuin normaali vaan voi olla.

Painotan myös sitä, että kaikki lapset kehittyvät eri aikaan. Toisilla murrosikä alkaa aikaisin (kuten tytölläni), toisilla vasta myöhemmin. Yhtä kaikki, edelleen se on normaalia. Mun tyttö kysyi aluksi, että mitä jos joku ihmettelee hänen karvojaan tms. Kehotin sanomaan, että hän on vaan vähän etuajassa . Kuukautisista olen puhunut ja siitä, että ne voivat alkaa melko yllättäin, ja että olisi kiva että hän kertoisi mulle, että voin ostaa hänelle siteitä.

Puhu, puhu, puhu. Pidä sylissä ja silitä. Sano, että rakastat ja että sulle voi aina kertoa murheet ja ilot, oli tilanne mikä tahansa. Tee selväksi, ettet tuomitse, vaan olet tukena. Pieni se tyttö on edelleen, vaikka rinnat jo kasvaiskin .

Click to expand...

Puuh kiitos <3

Kaipa tässä täytyy alkaa puhumaan. Olen vähän puhunut, mutta en niinkään vielä kiinnittänyt huomiota koko asiaan. En tiedä miten tämä pääsi näin yllättämään vaikka noita näppylöitäkin on jo vuoden tullut ja hiukset rasvoittuvat todella nopeasti. Iho häntä tuntuu vaivaavan paljon, koska kenelläkään muulla luokassa ei ole vielä finnejä. Häntä ei kuitenkaan kiinnosta hoitaa ihoa joten en ole viitsinyt painostaakkaan. Ehdotellut lempeästi.

Syli on edelleen ja aina avoin Olen sanonut että on aina mun tyttö vaikka mikä olisi ja saa tulla luokse ja pyytää tukea vaikka mummoksi asti.


Ehkä mua ahdistaa ne asiat mitkä häntä on vastassa. Kun murrosikä etenee pidemmälle ja tyttö on henkisesti vielä niin pieni ja silti alkaa saamaan huomiota etenkin vanhoilta miehiltä. Ehkä se on se asia mitä ei tahtoisi. Se seksuaalinen painostus mitä mediasta tulee ja mitä valitettavasti jotkut vanhat miehet harrastavat. Peräänhuutelua ja ehdoittelua. Enään muutama vuosi niin hän joutuu kohtaamaan sellaista ja se on vain asia mikä ottaa niin syvältä. Mua inhottaa millainen meidän yhteiskunta on tällä hetkellä teinitytöille ja -pojillekkin. Sillä hetkellä, kun tytölle kasvaa rinnat niistä tulee jokin yleinen humalaisten miesten avoin ihailunkohde. Jos hän tulee minuun hänelle kasvaa aikaisin isot rinnat. Se oli aika kova lasku maan päälle, kun yhtäkkiä et ollut enään pappojen mielestä kiva reipas pikkutyttö vaan ihana typy.

Ei ole helppoa olla nuori naisenalku. Tulee vain sellainen olo, että tahtoisin ottaa hänet suojaan pahalta maailmalta ja antaa kasvaa ihan rauhassa.

Oikea keino taitaa kuitenkin olla opettaa jo ajoissa mikä on oikein ja mikä väärin ja millaista kohtelua ei tarvitse sietää.

Alkuperäinen kirjoittaja vieras*: Näytä alkuperäinen viesti

Tunnistan nuo tuntemukset. Olin itse aika temperamenttinen teini, kiltti mutta kärttyinen

Nyt näen välähdyksenomaisesti samoja ailahduksia 10 v. tyttäressä, nyt pitäisi vain muistaa pitää itsensä aikuisena eikä lähteä joka jäpätykseen mukaan

Click to expand...

Niin tuttua Meilla on niin räiskyvä tuo neiti ja aina meinaa lähteä siihen mukaan. Todella vaikeaa pysyä kärsivällisenä, kun toinen jaksaa vääntää jokaisesta pienestäkin asiata tuntitolkulla Pohjimmiltaan kuitenkin todella kiltti. Ei sen suurempia "rikkomuksia" kuin salaa pelaaminen tai herkun ottaminen.

Alkuperäinen kirjoittaja PANIIIQUE: Näytä alkuperäinen viesti

Nyt se kai tapahtuu. Tyttö täyttää parin kuukauden päästä 10 ja murrosikää on havaittavissa. Iho on jo nyt aika näppylöillä, eilen havaitsin pari häpykarvaa ja tänään valitti rinnankipua. Piteli yleisesti kylkeä ja säikähdin ettei mitään ole murtunut ja painelin kylkiluita. Sitten painoin rinnan kohtaa ja hän huudahti ja rinta oli kova pallo.

Olen aivan shokissa. Se on tyhmää. Olen nuori äiti ja olen aina ajatellut, että pystyn käsittelemään murrosiän ja alkavan kehityksen todella hyvin ja keskustelemaan todella avoimesti koska olen yleisesti todella avoin ihminen.

Mutta olen ihan jäässä. Ihan kamalaa. Mun pieni ei pian ole enään pieni. Itkettää, pelottaa ja kammoksuttaa. Mitä nyt tapahtuu? Muuttuuko hän hirviöksi? Milloin tytöillä edes alkaa kuukautiset? Mitä jos hän karkaa kotoa? Mitä jos en osaa? Mitä jos hänestä tulee teiniäiti? Mitä jos EN OSAA? Mitä jos hän alkaa polttamaan tupakkaa tai juomaan liian aikaisin tai käyttämään huumeita tai eksyy huonoon porukkaan tai tai tai... Ihan kamalaa. Tarvitsen varmasti kriisiterapiaa. Ne lapset kasvaakin ihan oikeasti.

Ei noin pienelle voi vielä kehittyä mitään rintoja. Tyttö on ihan lapsi vielä. Leikkii ja kiipeilee. Pelleilee ja kerää pieniä eläinfiguureja. Juoksee karhukävelyssä pitkin kotia pelkissä pikkareissa ja käpertyy iltaisin kainaloon.

Heikkohermoinen hänestä on kyllä tullut... Tämä selittänee.

Miten te olette selvinneet murrosikäisistä lapsista? Ovatko ne selvinneet hengissä? Miten olette pitäneet ne ihmisinä?

Click to expand...

Voi kuule.... nykään 10v tytöillä alkaa jo menkat.....

Voi kuule - nykyään moni 10-vuotias on jo naimisissa...