Eikö viisivuotiaan pitäisi ymmärtää tälläinen kysymys?

  • Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti
"a.p"
Tässä oli tilanne jossa kysyin viisi vuotiaalta lapseltani "menetkö siivoamaan, jos saat pullaa?" Eikö tuon ikäisen pitäisi noin muotoiltu kysymys jo ymmärtää? Jouduin monta kertaa kysymään kysymyksen, ja lapsi vain jankkasi vastaukseksi haluavansa pullaa.
Vasta kun hitaasti ja mahdollisimman selkeästi muotoillen kysyin uudestaan, lapsi tajusi mitä kysyn.
 
vierastanen
Olen tässä kesän väkertänyt kirjallista materiaalia lapsille ja saanut pedagogista apua opettajalta, joka oikoi suurimman osan kirjoituksistani selkokielelle. Lauseesi on oikeastikin aika hankala ymmärrettävä, jos on uskominen minua auttaneeseen ihmiseen. MUokkaisin lauseesi jotenkin niin, että " kun olet siivonnut saat sitten pullan. jos et siivoa, et saa pullaa." :D
 
32vee
Minä ymmärtäisin tuon niin että pulla kädessä mennään siivoamaan enkä välttämättä niin että sen jälkeen saa pullan. Siis samalla tavalla kuin "pyyhkäisetkö eteisen lattian jos annan harjan?", "teetkö minulle letit jos haen ponnarit?".
 
viera.s
Tarkoitit varmaan, että lapsen pitäisi siivota ensin ja sitten saisi pullaa "palkinnoksi"? Oikeastaan lauseesi tarkoittaa kuitenkin, että pulla tulisi ensin ja siivous vasta sen jälkeen. Toki aikuiset ihmiset ja isot lapset yleensä ymmärtää mitä tuollaisella tarkoitetaan vaikka asia onkin väärin ilmaistu, mutta en minä ihmettele jos 5-vuotias ei vielä ymmärrä. Ainakaan jos et ole kovin usein tuota lahjontaa käyttänyt.
 
"a.p"
ja lapseni ei siis ymmärtänyt, että on saamassa pullaa, vaan itki vain haluavansa pullaa.

Aloin sitten miettiä, vaadinko liikoja, kun oletan tuollaisen kysymyksen ymmärtävän, vai pitäisikö periaatteessa kysymys jo tajuta.
 
mä70
juu mäkin ottaisin ensin pullan ja sitten siivoaisin..niinku joku aiemmin sanoi tähän tyyliin:"ostatko jätskin,jos annan rahan"..Tottahan se lapsi odottaa saavansa sen rahan ekaks...
 
pohtija
Kysymyksesi herättää useita eri ajatusskenaarioita:

-Menetkö siivoamaan, jos saat pullaa?
-En. (Otan vaan sitä pullaa, kiitos)

-Menetkö siivoamaan, jos saat pullaa?
-En. (En edes halua mokomaa pullaa. Enkä ainakaan siivota.)

-Menetkö siivoamaan, jos saat pullaa?
-Kyllä. (Hyvä on, ensin pulla. Missä se viipyy?)

-Menetkö siivoamaan, jos saat pullaa?
-Kyllä. (Hyvä on, pulla tulee siis jälkikäteen. Mistä aloitan siivoamisen?)

Kyllä tuosta vanhempikin jo hämmentyy :)
 
Pohtija
Ai niin, unohdin vielä epätodennäköisen, mutta silti etäisesti mahdollisen:

-Menetkö siivoamaan, jos saat pullaa?
-Kyllä. (Siivoan, mutta en halua pullaa ollenkaan.)

:)
 
viieras
Mäkin odottaisin kyllä eka sitä pullaa itselleni ja sitten syötyäni menisin siivomaan. Jos äiti on noin epäselvä puheissaan toistuvasti (?), niin voiko tyttäreltäkään nyt kovin korkealentoista äidinkielen ymmärrystä odottaa.
 
miksi kysyt?
Miksi pitää edes kysyä noin.. vastaavassa tilanteessa itse olisin sanonut "tässä sulle pulla,nyt mennään siivoamaan." Tai "ota pulla mukaan ja tule/mene siivoamaan".

Mun mielestä alle kouluikäisiltä ei pidä liikaa kysellä,vaan ilmoittaa/todeta asiat. Hulluinta on kun jotkut kysyy taaperolta pihalla "Lähdetäänkö kotiin syömään ja päiväunille?"
 
Huutelen puskista
Mulla tuli mieleen, että innostus on tullut ymmärtämisen tielle. Lapsi kuulee sanan "pulla" ja hänellä tavallaan hirttää sen ajatuksen kanssa kiinni, että jee, pullaa pullaa pullaa. Siivousasia jää ihan kakkoseksi, pulla-ajatus vie lasta. Kun äiti sitten jankkaa samaa, rakenteellisesti ehkä hieman haastavaa kysymystä, lapsi turhautuu ja sanoo itkien haluavansa pullaa.
 
"Sirkkeli"
Äiti ei ymmärtänyt, että lapsi vastasi asiaan myöntävästi. Sanoi haluavansa pullan. Eli eihän tuo keltäytynyt siivoamisesta. Odotti pullaa, että pääsee siivoamaan. Ja äiti jäi jankkaamaan lapsen kanssa.
 
no huhhuh
Kyllä menisin minäkin hämilleni jos joku minulta tuollalailla kysyisi. En minä tajuaisi että tarjooko joku mulle pullaa ennen vai jälkeen siivoamisen vai onko se joku retorinen kysymys, vai mikä olisi homman nimi. Typerä ämmä olet. :(
 

Yhteistyössä