Avioliitosta on kaikenmaailman harkinta-ajat, mitä avoliitossa ei ole.
Mun mielestäni tuo harkinta-aika on ihan helvetin perseestä. Jos mä haluan erota, niin kyllä mä sitä ihan oikeasti sitten haluan. Nyt, enkä vasta puolen vuoden kuluttua, vai onko se peräti vuosi?!
Ja jos haluan palata uudellen yhteen, niin senkin voin kyllä tehdä ilman mitään harkinta-aikoja. Tosin mulla ei ole tapana kyllä taakse katsella...siinä kohtaa, kun olen kamani pakannut, on sen suhteen osalta käännetty jo kaikki mahdolliset kivet ympäri, joten paluuta ei enää takaisin yhteen ole.
Ja kai sitä nyt ensin kannattaa sitä avoliittoa kokeilla ja vasta sitten pohtia mahdollista avioliittoa? Joten avoliitto on oikein hyvä keksintö siinäkin mielessä, että jos homma ei sitten saman katon alla sujukkaan, niin ei muuta kuin kamat kahteen kasaan ja menoksi. Tuntuisi typerältä paukauttaa ensin naimisiin ja muuttaa vasta sitten yhteen, jotta välttää avoliiton. Ensin seurustelu, sitten avoliitto ja jos näyttää siltä, että siinä olisi ihan jees olla jopa loppuelämä, niin sitten se avioliitto. Jos haluaa. Ei se mikään pakko ole. Todellakaan.
