Menu

olen itkenyt koko aamun. minulla ei olemitään virkaa tässä perheessä

  • Viestiketjun aloittaja "nappi"
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"nappi"
eilen, kun katsoin bonesia lapseni tuli alakertaan valittamaa janoa ja pelästyi ruudussa näkynyttä ruumista. tämän jälkeen mies alkoi saarnata, miten traumatisoin lapsen ja en elä yhtään tässä todellisuudessa. vaihtoi kanavaa ja sanoi, että ei äidit kuuntele hevimusiikkia eikä katso rikossarjoja.että lapsesta tulee takiani hullu!
pyysin miestä lopettamaan, mutta tämä jatkoi valittamista ja haukkumista. mies on joskus aikaisemminkin ollut kusipää, mutta ei tässä mittakaavassa ! nukuin yön sohvalla..

ja tänä aamuna siten tytär ei suostunut laittamaan ostamaani puseroa vaan huusi kurkku suorana että se on kuuma ja ruma. kun tein letin, huusi että se on väärin ja äiti on tyhmä. mies lähti töihin & viemään lasta tarhaan, minä itken täällä ja tunnen että minulla ei ole mitään arvoa. noilla kahdella olisi paremmin ilman minua...
 
ukko kuuhun
No en kyl ymmärrä. Sano sil ukolle, et kyl äidit kuuntelee hevimusaa ja kattoo rikossarjoja. Ihan normaalit äidit siis. Vähän vikaa täytyy ol ukon pääs ku noi menee laukomaa! Tyttärel vaa vähän huono päivä. Lähe parin päivän lomalle ni tulee varmaa suru puseroon!
 
"ttt"
No miehes on typerys. Olen äiti ja rakastan hevimusaa ja rikossarjoja :)

Meidän likan kaa olin ostamassa vaatteita että varmasti kelpaavat päälle. Tulos: seuraavana aamuna huudetaan kurkkusuorana kuinka tyhmiä vaatteet ovat eikä päällensä niitä laita. Ja paiskotaan huoneen ovea: "anna mun olla rauhassa."

*huoh*
 
vierass
Mulla on vähän sama meininki. Joskin tunne on jo muutaman vuoden ajalta. Mun mies on niin hyvä isä - tai ehkä oikeammin se hyvä kyttä - kiva leikkikaveri ja kaikinpuolin se mieleisempi, että mulla ei tunnu tässä kodissa olevan mitään arvoa. Jos oon poissa jossain ja tulen kotiin niin mua ei tervehditä vaan kysytään, että missä on isi. Aina on ikävä isiä. Aina halutaan isi. Ja mä olen todella hellä äiti, rakastan ja myös sanon sen, laulan, suukota, halaan, leivon ja maalaan lasteni kanssa. Hoidan kaikki perustarpeet. Huolehdin vaatteet, ruoat, lääkkeet, korjaan lelut. Ihan kaiken. Mutta mikään ei saatana kelpaa, koska isä on parempi. Ja mies osaa olla myös ajattelematon. Paljon on saavutettu mun mielstä sillä, että mies kyseenalaistaa mut lasten nähden. Omasta lapsuudenkodista muistan vanhemmat yhtenäisenä rintamana. Meillä äidin sanalla ei ole mitään merkitystä.
 
mä...
Eilen sain kans niskaani lapselta hurjan kiukutteluryöpyn, kun suuttui. Kesken kiukuttelun huomasi ampiaisen lentäneen huoneeseensa ja niin juoksi kiireen vilkkaa äidin luokse turvaan :) Meidän kuuluukin olla niitä tukipilareita, joihin uskaltaa purkaa sen pahan mielen. Sanat "ruma, tyhmä, vihaan" jne. ovat niitä jotka lapsi yhdistää negatiivisiin fiiliksiinsä. Kun ei hän tiedä muusta.
 
vieras-
Isä näyttää hyvää esimerkkiä miten äidille puhutaan. Itse katson kaikenlaisia sarjoja ja kuuntelen hevimusiikkia ja ne nyt ei ketään hulluksi tee :D Kyllä meilläkin lapset saattaa nähdä välillä mitä sattuu tvstä ja asiasta on keskusteltu että miten ne näytellään eikä ole totta. Minusta tuntuu ettei tuollaisella ukolla ole mitään virkaa missään perheessä.
 
tuttua
Meillä mä en tee koskaan mitään oikein. Aina löytyy jotain huomautettavaa siivouksesta, lasten hoidosta, mun ulkoisesta olemuksesta jne.

Jos olen kipeä, niin miehen mielestä teeskentelen.

Mies kokee oikeudekseen levätä illat, kun on ollut koko päivän töissä. Pienten lasten kanssa kotona oleminen ei hänen mielestään ole mitään verrattuna toimistotyön rankkuuteen, joten mä en voi olla väsynyt. Valehtelen ja liioittelen vaan, jos väitän olevani väsynyt.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu