Onko lapsesi kärsinyt kovasti? Ottaen huomioon, että opettaja on läsnä koulussa ja voinut ohjata sijaista opettamaan oppilaita. Jos opettaja olisi esim. ollut kolme PÄIVÄÄ sairaana, hän ei olisi voinut antaa tarkkoja ohjeita sijaiselle. Mutta tässä tapauksessa hän on opettanut yhtä oppilasta kolme kertaa ( 1h?).
On se kumma, jos lapsi oppii ajamaan pyörällä opettajan opettamana, mutta ei vanhempiensa. Eiköhän se vika ole silloin vanhemmissa. Lapsi on täysin terve ja harrastaa muutenkin liikuntaa.
Niin, liikuntatunnilla. Ja kaikille samaan aikaan. Ei siten, että opettaja opettaa yhtä oppilasta ja muut ovat sen aikaa tyhjänpanttina.Alkuperäinen kirjoittaja Vasemman käen rukkanen;30198577:
Jokos se lapsi on oppinut ajamaan polkupyörällä? Eli riittikö kolme tuntia? Jos riitti niin oliko se pois sinun lapsiltasi? Jos ei niin voiko oppimattomuudesta olla vaikkapa fyysinen syy?
Mielestäni tuossa on jo pelkästään kysymys oppilaiden tasa-arvoisesta kohtelusta. Varmasti useammalla oppilaalla tuolla luokalla on puutteita erilaisissa taidoissa, mutta vain yksi oppilaista saa opettajan yksityisopetusta?
No siksi, että jos luokalla on parikymmentä oppilasta, ja opettaja jokaiselle antaa yksityistunnin tai kaksi, niin viikossa ei jää kovin montaa tuntia itse opetukselle.
Rajansa sillä yhden lapsen kehumisella ja auttamisellakin. Kohtuus pitäisi muistaa. Varsinkin tässä tapauksessa, jossa vanhemmat olisivat voineet ihan hyvin itsekin hoitaa homman. Oma lapseni ei ole pitänyt näistä sijaisten tunneista, joten ei se ihan reilua ole ollut kaikille.
No tulihan se sieltä: sinun lapsesi ei pidä sijaisen tunneista. Siksi olet suuttunut kun SINUN lapsesi on kärsinyt kolme tuntia sijaisen kanssa. Onhan tuo kohtuutonta!
Höpö höpö, parhaillaan on menossa mittava projekti Euroopassa jossa kartoitetaan harvinaisia sairauksia. Syy on se että on todettu että pikkuvikaiset ihmiset jäävät helposti syrjityksi syistä joille he eivät itse voi mitään. Toisin sanoen ongelmaa ei löydetä ajoissa ja se jää osaamattomuutta diagnosoimatta.
Hän näyttää päälle päin ihan tavalliselta pojalta, on tavallisella luokalla - mutta hän ei osaa ajaa pyörällä. Kyse ei ole tasapainosta, vaan hän ei ymmärrä, miten polkupyörää poljetaan. Lapsellani on diagnosoitu dysfasia ja -praksia. Dyspraksia näkyy mm. motorisina ongelmina ja lapsellani on suuria ongelmia sarjallisuudessa. Tämä näkyy mm neliön piirtämisessä, sarjojen laskemisessa ja - yllätys, yllätys - polkupyörällä polkemisessa. Olemme yrittäneet houkutella/uhkailla/lahjoa/kiristää lasta pyörän pariin, mutta SE EI onnistu. Lapseni saa apua matematiikassa ja äidinkielessä, mutta ei enää pyöräilyyn koulussa. Hän on meidän ihana, persoonallinen kuopus, joka ei vaan osaa ajaa polkupyörällä.LOPETTAKAA TOISTEN ELÄMÄÄN PUUTTUMINEN. MEIDÄN LAPSEN ASIAT EI AINAKAAN kuulu muille pennuille tai vanhemmille. Ei haluta olla edes tekemisissä muiden kanssa.
Mitä se muille kuuluu toisten asiat/elämä. Pitäkää omia kulisseja kunnossa. Vieraiden lasten asioista huolehtii heidän vanhemmat ja yhteiskunta. Inhottaa tuollaiset paskat kulissiperheet,jotka kääntää oman pahan olon vatvomalla tuntemattomien asioita.
