mistä rauha
mulla on armoton kiire mutten tiedä mihin. kokoajan käy kauhea mietintä pään sisällä. järkyttävä stressi ja alemmuuden tunne kun jouduin työttömäksi pari kk sitten. mietin jatkuvasti mitä lähtisin opiskelemaan. yhtenä päivänä haluan opiskella yhtä asiaa ja toisena jotkain toista. mietin perhepäivähoitajan opintoja mutta sitten taas hetken päästä mietin lähihoitajaa vai pitäiskö sittenkin lastentarhanopettajaksi? Pahinta on se että musta tuntuu että aika loppuu kesken. Olen jo 30v ja se tuntuu aivan kauhealta.
Puhumattakaan siitä ettei mies haluakaan lisää lapsia nyt vaan ehkä joskus vuosien päästä. en mä halua vuosien päästä olla äiti vaan pian. itku silmissä ja vihoissani siivosin varaston ja möin melkeen kaikki vauvantarvikkeet ja vaatteet. melkein niin että paiskaan roskiin vaikka nuo vaunut jossei kukaan niitä sitten osta. en kestä kattoa niitä enää...
anteeksi sekavaa on tekstini
Puhumattakaan siitä ettei mies haluakaan lisää lapsia nyt vaan ehkä joskus vuosien päästä. en mä halua vuosien päästä olla äiti vaan pian. itku silmissä ja vihoissani siivosin varaston ja möin melkeen kaikki vauvantarvikkeet ja vaatteet. melkein niin että paiskaan roskiin vaikka nuo vaunut jossei kukaan niitä sitten osta. en kestä kattoa niitä enää...
anteeksi sekavaa on tekstini