Menu

Tyhjä elämä

  • Viestiketjun aloittaja "empty"
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"empty"
Mulla on tyhjä ja tylsä elämä. Jos jotain tapahtuu se on tietty jotain ikävää. Stressaan hirveästi vaikka se kuulostaa oudolta miten voi stressata jos elämä on tyhjä ja tylsä. Tuntuu turhalta mikään tekeminen tai harrastus ei tuo mitään sen kummempaa. Mietin vaan sillon että mitä järkeä tässäkin on ja tulen siihen tulokseen ettei mitään. Ei oo enää mitään tavotteita. Mitään ei voi toteuttaa, ei voi muuttaa koska mies ei halua, ei voida mennä naimisiin koska mies ei halua, ei voida hankkia lisää lapsia kun mies ei halua, ei voida mennä mihinkään yhdessä koska mies ei halua. Tälläistäkö tää on siihen asti että täytän 80v? Jos nyt niin pitkään edes elän...
 
suhteellista
Sulla on kuitenkin ehjä perhe jossa mies ja lapsia, yksi vaiko enemmän?

Lapset voivat tuoda todella paljon elämään täytettä, usein vähän liikaakin :) Kaikki riippuu omasta suhtautumisesta. Jos mies ei innostu lähtemään kodin ulkopuolelle, liiku lasten kanssa mukavissa paikoissa.

Mullakin on lapsia, mutta isompia jo joten eivät niin paljon hoivaa, hellyyttä ja äidin seuraa enää kaipaa, miestä ei ole eikä esim. työpaikkaa (yritän etsiä kyllä töitä)...

Parisuhteesta olisin ikionnellinen, vaikka vaan kotona sohvalla oltais :)
 
"Lakana"
Itsellä vähän sama tilanne, mut lapsia en lisää halua. Yks riittää. Omat sairaudet verottaa voimavaroja, kaipaisin töihin että voisi tienata rahaa eikä tarvitsisi joka senttiä laskea. Miehellä onneks vaki työpaikka vaikka palkka ei päätä huimaa.

oma elämä tuntuu tyhjältä, lapsi ainoa mikä tuo sisältöä elämään. Omaa elämää pakenen välillä kirjojen maailmaan. Pitäisi keksiä mitä haluan tulevaisuudelta, pitäisi keksiä uusi ammatti, mutta mihinkään ei ole vastausta enkä niitä tunnu mistään löytävänkään. Työkokeilutkin tuntuu välillä ihan turhilta, ne ei tunnu johtavan mihinkään. Mitä haluan elämältä, en todellakaan tiedä. Olisi kiva kun jostain saisi valmiin vastauksen, eikä tarvitsisi tällä tavalla vuosia miettiä ja kamppailla kaiken kanssa. Ymmärrän sinua.
 
ap.
Mä niin kaipaisin lasta. Ainakin omalta osaltani jos vielä lapsen haluaa niin se olis aika tehdä nyt. Tiedän etten ole hirmu vanha(30v). Mutta silti ajatus raskaudesta tyyliin viiden vuoden kuluttua ei tunnu ollenkaan hyvältä/järkevältä enää.

Opiskeluakin olen miettinyt mutta omalla paikkakunnalla on todella niukasti mitään. Sitten joutuisi jo matkustamaan niin pitkiä koulumatkoja.
 
saarnaaja
Noin yleisesti: Ei kaikki elämäntuska ole masennusta. Tarvitseeko heti alkaa medikalisoida jos elämässä ei kaikki ole reilassa. Jos on itsestä riipppumattomia (esim. miehestä, taloustilanteesta ym) epätyytyväisyyden syitä niin minkäs niille aina voi. Ap:sta en tiedä onko masentunut.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
endis
Nyt on taas niitä aikoja kun syksy lähestyy ja hormonit heittää härän pyllyä. Moni "masentuu". Puhutaan kausimasennuksesta, joka on ihan luonnollista. Lääkkeisiin älä koske vaan kokeile jotain uutta. Mikäli et vielä liiku, kokeile vaikka lähteä lenkille. Hommaa vaikka koira, joka pakottaa sinut lähtemään lenkille. Puhu miehesi kanssa. Käytä naisen valttikortteja jotta saat hänet kiinnostumaan ongelmistasi. Vaikkapa bonusseksiä hyvän keskustelutuokion päätteeksi :)
 
(Laura)
Kyllä se mielenvirkeys tulee tekemisestä. Työstä ja harrastuksista. Jos miestä ei kiinnosta niin harrasta yksin, lapsen kanssa tai jossain ryhmässä. Et ole vissiin löytänyt vain sopivaa tekemistä vielä. Liikunta tuottaa mielihyvähormoonia, mutta aivan hyvin voit nauttia käsitöistä, maalaamisesta, teatterista, museoista tai opetella soittamaan.. Kokeilemalla ja itseäsi kuuntelemalla löydät sen oman juttusi mistä saat elämääsi sisältöä. Siis tekemistä. Tylsyys on ihmiselle vihollinen, se kyllä vie kaiken intohimon ja halun koko elämää kohtaan..
 
"Realisti"
Alkuperäinen kirjoittaja saarnaaja: Näytä alkuperäinen viesti
Jos on itsestä riipppumattomia (esim. miehestä, taloustilanteesta ym) epätyytyväisyyden syitä niin minkäs niille aina voi.
Click to expand...
Millä lailla miesvalinta on itsestä riippumaton :eek:. Kyllä suomessa nainenkin on ihan täysivaltainen aikuinen, jonka elämä ei todellakaan ole miehestä kiinni. Myös taloustilanne on tietyissä rajoissa itsestä riippuvaa.

Pahin elämän ansa onkin se, että ei näe muutoksen mahdollisuuksia, vaan jumittaa vanhassa paskassa ja luulee että se on ainoa vaihtoehto. Aika harvalle kiva elämä tulee ihan sattumalta.
 
ap.
[QUOTE="M33";30201724]Kannattaisi varmaan miettiä elämälleen joitakin muita merkityksen lähteitä kuin lapsia. Se kaivo nimittäin kuivuu pian, ja sitten olet kahta pahemmassa tilanteessa.[/QUOTE]

Onko se jotenkin väärin haluta vielä yksi lapsi? En mä mitään suurperhettä kuitenkaan haluaisi, kyllä tää jäisi viimeiseksi lapseksi monestakin syystä. Nyt vain olisi aivan hyvä hetki lapselle.
 
Ken guru
Opiskelusta sen verran, että monimuotona lähipäiviä voi tulla vain muutama/kk. Ja harjoittelut voi tehdä usein oman paikkakunnankin lähellä. Riippuu tietysti koulusta ja alasta. Mutta kannattaisi ottaa selvää. Opiskelu virkistää kaikin puolin, ja siinä tulee paljon uusia tuttavuuksiakin.
 
FreezeCat
:hug:

Miten mun korviin nyt kuulostais siltä, että kaiken tuon tyhjältä tuntumisen keskellä olet siinä kuuluisassa 30- kriisissä? Mietit, mitä on tullut tehtyä, mitä saavutettua, mitä vielä haluaisit tehdä ja saavuttaa...mutta jollakin tavalla olet vain kääntänyt sun kaikki hienot asiat - mm. omat lapset, parisuhde, koti, terveys, unelmat ja niistä haaveileminen.. - peräpeililleen eli "tässäkö tämä nyt olikin, tämänkö verran vain sain aikaiseksi"- valitukseksi.

Sä olet nuori vielä ja ehdit tehdä vaikka ja mitä :)! Jos haluat, niin haet opiskelupaikkaa. Katso tilannetta esim. naapurikunnasta, mitä sieltä löytyisi - välttämättä ei tarvitsisi silloin muuttaakaan. Tai sitten - täällä jo Ken gu mm. ehdotti - hae monimuoto- opiskeluun tai opiskele vaikka avoimessa yliopistossa tai kansalaisopistossa. Kuitenkin jotain haluat ja etsit itsesi kehittämisen suunnalta ja mikä on parempi aika uuden aloittamiselle kuin syksy :).

Jos haluat vielä lapsen, niin kuuntele parisuhdettasi ja perheesi tilannetta. Kuuntele miestäsi, mitä mieltä hän on asiasta, miten hän perustelee oman kantansa. Ja anna aikaa tuollaisen ison asian tahtomiselle - anna aikaa miehesi sulatella asiaa, hän voi puolestaan murehtia mm. taloudellista tilannettanne ja omaa jaksamistaan mahdollisesti uudessa perhetilanteessa - ja anna aikaa myös itsellesikin, ts. oletko aivan varma siitä, että juuri nimenomaisesti uusi lapsi toisi sinun elämääsi sitä kaivattua täytettä.

Jos miehesi ei jostain syystä nyt halua mennä mihinkään yhdessä, niin mikä kumma sinua sitten estää menemästä, jos sinä itse sitä haluat? Mene itse - käy elokuvissa, teatterissa, tanssimassa, hanki itsellesi harrastus - tai ota itse irti otto arjesta ja matkusta vaikka ystäväsi luokse viettämään viikonloppua. Samalla saat etäisyyttä siitä omasta elämästäsi ja omasta ympäristöstäsi - se voi auttaa näkemään asioita kirkkaammin ja selkiyttää sitä, mitä sinä oikeasti haluat. Samalla voit jopa huomata senkin, että itse asiassa - ei tässä mitään hätää olekaan, asiat ovatkin mallillaan ja elämään on runsaasti vielä edessäpäin eli elämyksiä ja kokemuksia vain tiedossa :).


No, teitpä mitä teit tai jätitpä tekemättä - vain sinä itse voit tyhjältä tuntuvan elämäsi täyttää ja täydentää. Ja se alkaa ensimmäiseksi sillä, että ymmärrät mitä sulla jo on ja osaat arvostaa niitä asioita. Kaikki muu mitä tapahtuu on sitten sitä ihanaa iloista luksusta ja plussaa :).

Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä sinulle :)!
 
Toinen samanlainen
Ihan oli aapee kun mun suusta. Paitsi että mulla on kyllä työ, vielä, onneksi. Mutta mitään ei voi tehdä.
Ärsyttää kun toiset sanoo, että mene harrastamaan. Keskenäänkö jätän lapset? Mies tulee myöhään kotiin eikä ole ketään kuka niitä vahtisi.
Eroa olen miettinyt tuhat kertaa mutta tullut siihen tulokseen, että lähteminen tekisi minut ja lapset vielä onnettomammaksi. Nyt lapset näkee isäänsä edes säännöllisesti. Loppuelämä yksinhuoltajana ei kiinnosta yhtään. Itepä olen osani valinnut mutta tuntuu, että valittaa saa vain silloin jos jättää miehensä
 
ap.
Kyllä mä mene ja käyn paikoissa itsekseni tai jonkun sisarukseni kanssa. Mutta yleensä jää vain sellainen typerä ja tyhmä fiilis aina. Tulee se ajatus että olisin täällä tekemässä sitä ja tätä miehen kanssa enkä aina jonkun muun kanssa. Mitä ideaa koko parisuhteessa on jos ei koskaan olla yhdessä.

Tässä varmaan käy niin että se lapsi jää hankkimatt, kadun sitä lopun elämää ja jossaki vaiheessa katkeroituu.

Olishan se tyhmää hankkia lapsi kun mies on tuollainen...
 
ap.
Kai mä jotenkin sen lapsen haluaisin senkin takia.... äh en tiedä kannattaako tänne edes mitään sen tarkemmin kirjoitella...

Mutta mä sain esikoiseni kun olin 19v. Jäin yksinhuoltajaksi jo ennen ku lapsi edes syntyi. Se mies otti jalat alle heti kun kuuli raskaudesta. Tapasin sitten myöhemmin nykyisen mieheni ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Se oli aivan jotain ihan erilaista ihanaa ja upeaa saada lapsi parisuhteessa yhdessä kun yksin.
Haluaisin kokea sen vielä...
Jotenkin jännää kun samalla tuntee itsensä niin nuoreksi että olis ihan hullua jos ei enää ollenkaan saisi lasta. samalla kuitenkin on jotenkin vanha olo enkä halua lykätä lapsen saantia kun korkeintaan parilla vuodella.
 
viuk
Lapsihaave tai vauvakuume ei aina ole suhteessa siihen kuinka monta lasta jo on, eikä tarvitsekaan olla jos on resursseja hoitaa lapsensa. Eikä se, että parisuhde ei ole mitään huippua tarvitse olla este. Meille riitti, että on sitoutunut täysillä perheeseensä, molemmat. Itse tiesin, että en tästä kuitenkaan minnekään lähde ja viimeisin lapsemme on ihana silmäterämme edellisten lisäksi ja onnellisuutemme on lisääntynyt kaikin puolin. Tosin nämä parisuhdejutut on sellaisia, että niistä jokainen itse joutuu miettiä kannattaako perhettä kasvattaa.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu