vieras...
Anteeksi kielenkäyttöni, mutta alan olla aika lopussa.
Miten voi 3-vuotiaan nukkumistouhut ottaa näin koville? Alan jo uskoa, että lapsi on yksinkertaisesti typerä, eikä kyse minkäänlaisesta uhmailusta olekaan - sen verran pitkään tästä ongelmasta on jo kärsitty.
Perheessämme on kolme lasta, joista yksi on ekaluokkalainen, yksi vauvavuoden lopulla ja tämä keskimmäinen tosiaan 3-vuotias.
Lapsi on ihana. Rakas. Mahtava. Mutta tämä nukkumistaistelu saa mut raivon partaalle. Aletaan koko sakki olla väsyneitä tähän, koska lapsi terrorisoi tuolla uhmailullaan myös kaikkien muiden nukkumisia.
Lapsi herää joka ikinen aamu kello kuusi. Siitä se sitten alkaa; aamupäivä menee iloisissa merkeissä mutta koska lapsi ei nuku päiväunia, on loppupäivä yhtä helvettiä. Arki sujuu lapsen huutoa ja kiukuttelua kuunnellessa, kun toinen on yksinkertaisesti aivan umpiväsynyt mutta ei vain jumalauta ota opikseen, että kannattaisi nukkua.
Iltaunille lapsi saadaan klo. 21:00, joskus jopa myöhemminkin, koska hän ei vain halua nukkua.
Lapsi on päivän aikana paljon sylissä ja ulkoilua ja fyysistä toimintaa on paljon, eli ei pitäisi olla siitä kiinni. Meillä syödään säännöllisesti ja ennen iltanukkumaanmenoja katsotaan, että kaikki perustarpeet on täytetty. Tiettyjen rutiinien mukaan mennään, ja muiden kohdalla ne ollaankin hyväksi havaittu.
Päiväunia lapsi ei antaisi pienempänsäkään nukkua. Ei siis pysy omassa sängyssään, vaan vaeltelee ja temppuilee ja yrittää herätellä pienempää, koska yksinään ei vissiin ole kivaa valvoa. Ollaan kokeiltu nukuttaa ko. lasta myös samaan huoneeseen pienemmän tai minun kanssa tai minun viereen, mutta ei vain onnistu.
Kaikki ilta-aika menee lapsen hulinoimiseen, eikä tässä enää kertakaikkiaan jaksa itsekään olla kovin hyvällä tuulella, kun päivät täytyy suurimmaksi osaksi jatkuvasta kiukuttelusta, joka taas on seurausta liiallisesta väsymyksestä. Kuinka henkihieveriin tuo lapsi oikein on valmis valvottamaan itseään, jotta ei vain tarvitsisi nukkua? Johan tuo kohta jo vaikuttaa kasvuun ja kehitykseenkin... Neuvolasta eivät oikein osanneet neuvoa, sanoivat vain, että tuo on vain sellainen ohimenevä vaihe. Harmi vaan, että tätä vaihetta on kestänyt nyt yhtäjaksoisesti puoliskaisen vuotta, eikä loppua näy. Joka päivä alkaa tuntua toivottomalta kun tietää, mitä aamupäivän jälkeen on tulossa... helvetillinen konsertti.
Millä tuon saa nukkumaan, vai pitääkö vain nostaa kädet pystyyn?
Miten voi 3-vuotiaan nukkumistouhut ottaa näin koville? Alan jo uskoa, että lapsi on yksinkertaisesti typerä, eikä kyse minkäänlaisesta uhmailusta olekaan - sen verran pitkään tästä ongelmasta on jo kärsitty.
Perheessämme on kolme lasta, joista yksi on ekaluokkalainen, yksi vauvavuoden lopulla ja tämä keskimmäinen tosiaan 3-vuotias.
Lapsi on ihana. Rakas. Mahtava. Mutta tämä nukkumistaistelu saa mut raivon partaalle. Aletaan koko sakki olla väsyneitä tähän, koska lapsi terrorisoi tuolla uhmailullaan myös kaikkien muiden nukkumisia.
Lapsi herää joka ikinen aamu kello kuusi. Siitä se sitten alkaa; aamupäivä menee iloisissa merkeissä mutta koska lapsi ei nuku päiväunia, on loppupäivä yhtä helvettiä. Arki sujuu lapsen huutoa ja kiukuttelua kuunnellessa, kun toinen on yksinkertaisesti aivan umpiväsynyt mutta ei vain jumalauta ota opikseen, että kannattaisi nukkua.
Iltaunille lapsi saadaan klo. 21:00, joskus jopa myöhemminkin, koska hän ei vain halua nukkua.
Lapsi on päivän aikana paljon sylissä ja ulkoilua ja fyysistä toimintaa on paljon, eli ei pitäisi olla siitä kiinni. Meillä syödään säännöllisesti ja ennen iltanukkumaanmenoja katsotaan, että kaikki perustarpeet on täytetty. Tiettyjen rutiinien mukaan mennään, ja muiden kohdalla ne ollaankin hyväksi havaittu.
Päiväunia lapsi ei antaisi pienempänsäkään nukkua. Ei siis pysy omassa sängyssään, vaan vaeltelee ja temppuilee ja yrittää herätellä pienempää, koska yksinään ei vissiin ole kivaa valvoa. Ollaan kokeiltu nukuttaa ko. lasta myös samaan huoneeseen pienemmän tai minun kanssa tai minun viereen, mutta ei vain onnistu.
Kaikki ilta-aika menee lapsen hulinoimiseen, eikä tässä enää kertakaikkiaan jaksa itsekään olla kovin hyvällä tuulella, kun päivät täytyy suurimmaksi osaksi jatkuvasta kiukuttelusta, joka taas on seurausta liiallisesta väsymyksestä. Kuinka henkihieveriin tuo lapsi oikein on valmis valvottamaan itseään, jotta ei vain tarvitsisi nukkua? Johan tuo kohta jo vaikuttaa kasvuun ja kehitykseenkin... Neuvolasta eivät oikein osanneet neuvoa, sanoivat vain, että tuo on vain sellainen ohimenevä vaihe. Harmi vaan, että tätä vaihetta on kestänyt nyt yhtäjaksoisesti puoliskaisen vuotta, eikä loppua näy. Joka päivä alkaa tuntua toivottomalta kun tietää, mitä aamupäivän jälkeen on tulossa... helvetillinen konsertti.
Millä tuon saa nukkumaan, vai pitääkö vain nostaa kädet pystyyn?