Onko maailma muuttunut vai olenko se vaan minä?

  • Viestiketjun aloittaja neuroosi vai ei
  • Ensimmäinen viesti
neuroosi vai ei
Silloin kun olin lapsi, niin aika vähän liikuin esim. koulun jälkeen kavereiden kanssa. Lähinnä vietin koti-iltoja ihan tyytyväisenä, puuhaillen omia juttujani.

Nyt kun on oma lapsi niin jotenkin tuntuu kamalalta jos hän on "koko ajan" kotona, patistelen ulos kavereiden kanssa tai pyytämään kaveria meille. Jotenkin pelkään että jää joukosta jos ei ole koko ajan tuolla ulkona riehumassa.

Tyhmää, eikö? Miten muiden lapset? Enemmän kotona vai koko ajan menossa?
 
"..."
Koko ajanhan toi tuntuu jossain (eli kavereilla tai kaverien kanssa omalla pihalla) olevan, ja ikää vasta vajaa 4v... Välillä täytyy ihan tarkoituksella kieltää kaverijutut muutamalta päivältä, että oppisi vähän olemaan omineen. Vähänhän tässä tällanen ei-niin-sosiaalinen äiti on ihmeissään, mutta ehkä ihan hyvä, että tuo lapsi on tullut "yltiö"sosiaaliseen isäänsä! ;) Noin niin kuin tulevaisuutta ajatellen.

Mitä mieltä sun lapsi on siitä kavereiden luo "patistamisesta"? Lähteekö mielellään vai olisiko mieluummin kotona? Mä en ole ikinä ollut kovin sosiaalinen tai osannut kaivata kaveria eli musta olis ollut kauheaa, jos vanhemmat olisi patistanut ettimään kavereita. Olin mielellään (varsinkin teini-iän) kotona, en vaan kaivannut mitään porukkaa ympärilleni. Pari kaveria oli ja niiden kanssa nähtiin muutaman kerran viikossa.

En tiedä saako tuosta sepostuksesta mitään selkoa, mutta onpahan itekkin tullut ajateltua viime aikoina tuota lapsen sosiaalisuutta ja muutakin elämää.
 
viieras
Meidän ovat enimmäkseen kotona, sisällä tai ulkona. Mä taas olin aina naapurien lasten kanssa iltapäivät. Johtunee siitä että mulla ei ollut siskoa, omilla taas on kaverit omasta perheestä mutta ei naapureita.
 

Yhteistyössä