Menu

Mitä kirjoittaisin korttiin osanotoksi suruun?

  • Viestiketjun aloittaja vierass
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
vierass
Juuh... Nuo on vainajalle tarkoitettuja. Ei surevalle ihmiselle. Mutta kiitos. Olen kahlannut nettiä kolme tuntia. Ja ajattelin, että jollain olis joku mukava idea.

Pää tyhjenee miettiessä. Tavallinen osanotto on tosi laimea ja persoonaton. Ja nuo runot on niin saatanan yleviä ja omituisia. Mutta kiitos.
 
endis
Alkuperäinen kirjoittaja vierass: Näytä alkuperäinen viesti
Juuh... Nuo on vainajalle tarkoitettuja. Ei surevalle ihmiselle. Mutta kiitos. Olen kahlannut nettiä kolme tuntia. Ja ajattelin, että jollain olis joku mukava idea.

Pää tyhjenee miettiessä. Tavallinen osanotto on tosi laimea ja persoonaton. Ja nuo runot on niin saatanan yleviä ja omituisia. Mutta kiitos.
Click to expand...
Mitenkäs filosofiset mietelauseet?

"Kuka tietää, ettei se mitä me kutsumme kuolemaksi olekin elämää, ja ettei elämä olekin kuolemaa. (Epikuros 341-270 eKr.)"

"Kuolema ei ole elämäntapahtuma. Kuolemaa ei koeta. Jos äärettömän ajan keston asemesta ymmärrämmekin ikuisuudella ajattomuutta, silloin se, joka elää nykyhetkessä, elää ikuisesti. Elämämme on yhtä loputon kuin näkökenttämme on rajaton. (Ludwig Wittgenstein 1889-1951)"
 
vierass
Jonain päivänä
tuuli vie pilvet.
Aurinko tulee esiin
Jonain päivänä suru
on kevyempi kantaa.

Jotain tän tyyppistä lohtua ajattelin... Tuo on jo aika lailla sellainen, hyvä.
 
kinkkinen juttu
Älä kirjoita mitään, älä sano mitään...halaa vain pitkään ja irrottautuessanne kuiskaa "olen niin pahoillani".
Minua ahdisti aivan vietävästi kun ihmiset, hyvä hyvyyttään tietenkin, sanoivat "otan osaa" kun poikamme oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Hitto, ei voi ottaa osaa kun ei se suru siitä ositu eikä meidän taakkamme vähene. Mutta kun sanotaan että "olen pahoillani puolestasi" niin se tuntuu siltä että toinen on oikeasti sitä mieltä että suru on väärin.
 
vierass
Alkuperäinen kirjoittaja kinkkinen juttu: Näytä alkuperäinen viesti
Älä kirjoita mitään, älä sano mitään...halaa vain pitkään ja irrottautuessanne kuiskaa "olen niin pahoillani".
Minua ahdisti aivan vietävästi kun ihmiset, hyvä hyvyyttään tietenkin, sanoivat "otan osaa" kun poikamme oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Hitto, ei voi ottaa osaa kun ei se suru siitä ositu eikä meidän taakkamme vähene. Mutta kun sanotaan että "olen pahoillani puolestasi" niin se tuntuu siltä että toinen on oikeasti sitä mieltä että suru on väärin.
Click to expand...
Tein juuri noin. Mutta sain tehtäväksi muistaa häntä koko porukan puolestakin. Ja se on vaikeaa. Tiedän itsekin jotain menetyksistä vaikean elämäni vuoksi ja ehkäpä kokemukseni tekeekin tästä haastavan... En tyydy liirumlaarumiin.
 
bbierass
Ei kai siinä,mitään kauhean innovatiivista kannata keksiä. Mun mielestä on aivan turha loukkaantua jonkun tavanomaisesta kohteliaisuudeta "otan osaa suruun". Jotain pitää saada sanoa, osootuksena myötätunnosta. Jos kaikesta loukkaannutaan, ihmiset alkavat pelätä kohdata suruperheitä.
 
"Rudolfina"
Muistin tuosta "Kinkkisen jutun" kirjoittamasta. Olimme isoisäni hautajaisiin menossa kirkon pihalla. Talutin isoäitiäni ja hän sanoi minulle mellkein kiukkuisesti että älkää ikinä sanoko "Otan osaa". Kun ei siihen suruun voi ottaa osaa ja se oli hänen mielestään todella turhaa ja ikävää siinä tilanteessa. Käski vain halata lämpimästi. Isovanhempani olivat 58 vuotta naimisissa.
 
nooshsh 9msi
mä kirjotin rakkaudella od j p lle kiitos ja kunnia sain tuntee tosi ystävyttä kyselevyyttä nauravuutta eikä ehdollistumista vaan vapaata liikkuvuutta ympäri muutaman countrin etkä epäilly paskaa vaan kysyit suoraan multa oli se eka kerta vituttaa kun kuolit ja ikää oli vaan 23 vuotta lepää rauhassa og homie
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu