Kysymys
Mikä mielestänne olisi reilu tapa jakaa kotityöt meidän tapauksessa? Meillä on jatkuvasti riitaa, lähinnä asunnon sotkuisuudesta ja siivoamisesta - miehen mielestä minä en siivoa tarpeeksi ja kokee joutuvansa itse tekemään enemmän. Myönnän olevani aika "huono" siivoamisessa, ts. minulla kestää tosi kauan ja on jotenkin hankala saada tehtyä. Mies siis kokee epäreiluna, jos hän siivoaa enemmän, ja lisäksi hän raivostuu aina, kun siivous ei pysy, vaan lähinnä lapset sotkevat jo heti seuraavana päivänä kaiken uudestaan. Miehen ratkaisuehdotus on viedä suurin osa leleuista pois, minä taas haluaisin että lapsilla on leluja. Harva se viikko mies valittaa siitä, että lapset ottavat leluja ja leikkivät niillä lattialla - jolloin taas tulee sitä sotkua. Hän haluaisi lasten ottavan yhden lelun kerrallaan, mutta lapset taas haluavat leikkiä eri lailla.
Myönnän, että mies joutuu siivoamaan enemmän, mutta itse teen kaikki ruuat, hoidan pyykit ja astiat (pääasiassa pestään kyllä koneessa), kuljetan lapset harrastuksiin, ostan lasten vaatteet (ja siis huolehdin siitä, että kauden mukaisia vaatteita ja esim. harrastus- ja leikkivälineitä on oikeassa koossa), hoidan neuvolat ja muut käytännön asiat, järjestän ja hoidan yksin lasten (vaatimattomat) synttärit, vien leikkipuistoon ja kaveritapaamisiin, käyn yksin vanhempainilloissa ja hoidan päiväkodin kanssa asiat kuten varhaiskasvatussuunnitelman, lisäksi hoiudan laskunmaksut yms. Mies käy kaupassa ja tosiaan siivoaa enemmän, vie lapsia kotipihaan leikkimään (kerrostalon piha eli täytyy olla vahtimassa). Hän vähättelee noita minun tekemiäni asioita, mutta itse koen tekeväni minäkin aika paljon kotona. Tuntuu, etten jaksa enää ottaa tuota siivoustakin omalle kontolleni.
Mies ei ole tällä hetkellä työelämässä, itse opiskelen. Mies kokee ylimääräisenä kotityönä sen, kun joutuu hoitamaan pienempää lasta luentojeni ja tenttien aikana ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että olen "koko ajan" pois kotona - kun jatkuvasti valitetaan, että minulla on "niin paljon omia menoja" ja "ei lastenhoito kiinnosta". Minusta tuo on käsittämättömän epäreilua. Joudun jatkuvasti vähentämään oikeita omia menojani kuten harrastuksia ja ottamaan lapset mukaan jos menen tapaamaan ystäviäni, kun mies valittaa jatkuvista lastenhoitovuoroistaan. Itsellään ei juuri omia menoja ole, kun ei harrasta mitään eikä hänellä ole enää kavereitakaan, joten jatkuvasti riitelemme siitä, että minulla on enemmän omaa aikaa ja omia menoja.
Ja ennen kuin joku sanoo, että erotkaa, niin aiomme sen tehdäkin, ihan molemminpuolisella päätöksellä, mutta tietyistä käytännön syistä johtuen emme pysty toteuttamaan sitä ihan vielä - vaan joudumme ainakin jonkin aikaa asumaan yhdessä. Lähinnä haluaisin kommentteja tähän kotitöiden ja vastuunjakoon liittyen - minusta mies on kohtuuton ja itse koen tekeväni enemmän, mies puolestaan on sitä mieltä, että en tee mitään - kun se siivoaminen on pääasiassa hänelle jäänyt kotityö.
Miten nämä kotityöt teidän mielestänne kannattaisi jakaa? Pitäisikö kotityöt mennä 50/50 siitäkin huolimatta, että opiskelen päätoimisesti? Siivoustyötä on tosi paljon, mutta pitäisikö sekin jakaa 50/50? Miten tuo omaan aikaan liittyvä ongelma pitäisi ratkaista?
Myönnän, että mies joutuu siivoamaan enemmän, mutta itse teen kaikki ruuat, hoidan pyykit ja astiat (pääasiassa pestään kyllä koneessa), kuljetan lapset harrastuksiin, ostan lasten vaatteet (ja siis huolehdin siitä, että kauden mukaisia vaatteita ja esim. harrastus- ja leikkivälineitä on oikeassa koossa), hoidan neuvolat ja muut käytännön asiat, järjestän ja hoidan yksin lasten (vaatimattomat) synttärit, vien leikkipuistoon ja kaveritapaamisiin, käyn yksin vanhempainilloissa ja hoidan päiväkodin kanssa asiat kuten varhaiskasvatussuunnitelman, lisäksi hoiudan laskunmaksut yms. Mies käy kaupassa ja tosiaan siivoaa enemmän, vie lapsia kotipihaan leikkimään (kerrostalon piha eli täytyy olla vahtimassa). Hän vähättelee noita minun tekemiäni asioita, mutta itse koen tekeväni minäkin aika paljon kotona. Tuntuu, etten jaksa enää ottaa tuota siivoustakin omalle kontolleni.
Mies ei ole tällä hetkellä työelämässä, itse opiskelen. Mies kokee ylimääräisenä kotityönä sen, kun joutuu hoitamaan pienempää lasta luentojeni ja tenttien aikana ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että olen "koko ajan" pois kotona - kun jatkuvasti valitetaan, että minulla on "niin paljon omia menoja" ja "ei lastenhoito kiinnosta". Minusta tuo on käsittämättömän epäreilua. Joudun jatkuvasti vähentämään oikeita omia menojani kuten harrastuksia ja ottamaan lapset mukaan jos menen tapaamaan ystäviäni, kun mies valittaa jatkuvista lastenhoitovuoroistaan. Itsellään ei juuri omia menoja ole, kun ei harrasta mitään eikä hänellä ole enää kavereitakaan, joten jatkuvasti riitelemme siitä, että minulla on enemmän omaa aikaa ja omia menoja.
Ja ennen kuin joku sanoo, että erotkaa, niin aiomme sen tehdäkin, ihan molemminpuolisella päätöksellä, mutta tietyistä käytännön syistä johtuen emme pysty toteuttamaan sitä ihan vielä - vaan joudumme ainakin jonkin aikaa asumaan yhdessä. Lähinnä haluaisin kommentteja tähän kotitöiden ja vastuunjakoon liittyen - minusta mies on kohtuuton ja itse koen tekeväni enemmän, mies puolestaan on sitä mieltä, että en tee mitään - kun se siivoaminen on pääasiassa hänelle jäänyt kotityö.
Miten nämä kotityöt teidän mielestänne kannattaisi jakaa? Pitäisikö kotityöt mennä 50/50 siitäkin huolimatta, että opiskelen päätoimisesti? Siivoustyötä on tosi paljon, mutta pitäisikö sekin jakaa 50/50? Miten tuo omaan aikaan liittyvä ongelma pitäisi ratkaista?
Lapset osaavat kyllä kerätä lelut hoidossa tai kyläillessä.Mutta turhaa stressiä joka päivä tapella jostain leluista