1-2 vuotiaiden äidit, auttakaa?

Meidän kohta 1,5 -vuotias lyö ja nipistelee. Ja mitä enemmän kieltää, sitä enemmän hän lyö/nipistelee ja nauraa päälle. Ilmeestä näkee että tietää tekevänsä väärin.

Mikä neuvoksi? Tunnen epäonnistuneeni :/ Onko mun lapseni vaan ilkeä? Aina olen kieltänyt ja tehnyt selväksi miksi ketään ei saa lyödä.

huomiotta jättäminen on yksi keino jos tuo kohdistuu vaan vanhempiin niin lähdet vaan mitään sanomatta johonkin toiseen huoneeseen jos alkaa tuommoisen. Toki jos käy muiden lasten päälle ei noin voi toimia.

Toinen keinoa on opettaa lasta positiivisen kautta eli jos meinaa nipistää otat lapsen kädestä kiinni ja pyydä silittämään, sitten silität lapsen kädellä sitä kohtaa mitä aikoi nipistää ja kehut kovasti miten hiebosti osa silittää.
Pikkuhiljaa oppii että silittämällä, haleilla ja paijaamalla saa paljon enemmän huomiota kuin negatiivisella käytöksellä joten alkaa hakea sitä.

Alkuperäinen kirjoittaja Vierras: Näytä alkuperäinen viesti

huomiotta jättäminen on yksi keino jos tuo kohdistuu vaan vanhempiin niin lähdet vaan mitään sanomatta johonkin toiseen huoneeseen jos alkaa tuommoisen. Toki jos käy muiden lasten päälle ei noin voi toimia.

Toinen keinoa on opettaa lasta positiivisen kautta eli jos meinaa nipistää otat lapsen kädestä kiinni ja pyydä silittämään, sitten silität lapsen kädellä sitä kohtaa mitä aikoi nipistää ja kehut kovasti miten hiebosti osa silittää.
Pikkuhiljaa oppii että silittämällä, haleilla ja paijaamalla saa paljon enemmän huomiota kuin negatiivisella käytöksellä joten alkaa hakea sitä.

Click to expand...

Tuota silittelyä olen kokeillut joo mutta ei toimi tuossa tilanteessa. Muuten kyllä silittelee ja on kova halailemaan.

Mulla on neljästä kolmella ollu tollanen vaihe.

Tiukka kielto vaan ja käsistä kiinni (tietenkin vain hellästi, ei satuttaen) aina jos yrittääkin. Loppuu aikanaan. Erittäin raskas ja rasittava mutta normaali vaihe. Lehmän hermot vaan käyttöön, huutaminen ei auta. Mä en tiedä miksi lapset tekee tota mutta ei se tarkoita että lapsi olisi ilkeä.

Alkuperäinen kirjoittaja HippuTAR: Näytä alkuperäinen viesti

Mulla on neljästä kolmella ollu tollanen vaihe.

Tiukka kielto vaan ja käsistä kiinni (tietenkin vain hellästi, ei satuttaen) aina jos yrittääkin. Loppuu aikanaan. Erittäin raskas ja rasittava mutta normaali vaihe. Lehmän hermot vaan käyttöön, huutaminen ei auta. Mä en tiedä miksi lapset tekee tota mutta ei se tarkoita että lapsi olisi ilkeä.

Click to expand...

Kiitos.. Helpottavaa kuulla.. Äänen korottaminen ei tosiaan auta, sitäkin on tullut testattua. Lapsi nauraa sillekin.

Täytyy tosiaan toivoa että menee pian ohi. Tänään alkoi tulla jo huono äiti-fiiliksiä tuon takia..

Oletko jo kokeillut tuota huomiotta jättämistä ja poistumista kuten joku ehdotti?

Kiellä ja esitä että aijaijai sattuu. Meillä pitää sen jälkeen silittää. Ja opetellaan sanomaan anteeksi.
Kiellä sopivaksi kokemasi määrä.
Ja sitten sanoo että jos et lopeta niin joudut arestiin.

Ja sitten vaan kanna pois. Sanot että äiti ei leiki jos nipistelet. Ja taas kannat pois jos tekee niin.
Tuollein meillä on pikkuhiljaa vähentyny raapimiset, puremiset, joille nauro päälle räkäsesti.

Nipistä takaisin, ei tee montaa kertaa kun itseenkin sattuu.

Lapsella sama vaihe menossa, hieman enemmän vain ikää (pari kuukautta). Kokeilin tuota yksin jättämistä ja sitä että suutun ja en leiki. Ei toiminut. Harvoin tekee sitä muille äidille ja joskus isälle ja läheisille isovanhemmille, sisarpuolelle juuri harvoin vaikka pitää paljon. Olen käsittänyt että kommunikoinnin heikkous ja se että hän ei ymmärrä sinun ymmärtämistä niin silloin tulee läpsäys, tämän pitäisi loppua kun kommunikointi paranee.
Minulla on nyt vuorossa se että jos yrittää hutmaista niin otan syliin niin ettei pysty satuttamaan ja siitä sitten kiukutaan ja itketään ja kun rauhoittuu niin jatketaan ja jankkaan niitä ettei saa lyödä, sattuu yms. Toiminut huomattavasti paremmin kun yksin jättäminen.

Kun kokeilin tuota yksin jättämistä tuli itselle sellainen olo että kun siitä seurauksena oli itku lapsella ja vaikeita tunteita niin minun tehtävä on auttaa niissä ja käsitellä niitä mitä en voinut toisesta huoneesta käsin tehdä. Nuo kiukku läimimiset on myös kykyä purkaa niitä negatiivisia tunteita ja minun tehtävä on auttaa niissä. Tästä hässäkästä aiheutui siis sanojen tekojen ja toiminnan ristiriita jonka takia tuli toiminta muutos ja paremmalta näyttää nyt.

Ja hieman sivusta mietin tuota että satuta takas-kommenttia. Jos joku kävisi omaa lasta lyömässä ja kiusaamassa niin olisiko oikein että hän löisi takaisin... Ehkä.

Mutta tämä ikä on sitä reaktioiden ja äidistä irtaantumisen vaihetta olla.

[QUOTE="ahdistunut";30218589]Meidän kohta 1,5 -vuotias lyö ja nipistelee. Ja mitä enemmän kieltää, sitä enemmän hän lyö/nipistelee ja nauraa päälle. Ilmeestä näkee että tietää tekevänsä väärin.

Mikä neuvoksi? Tunnen epäonnistuneeni :/ Onko mun lapseni vaan ilkeä? Aina olen kieltänyt ja tehnyt selväksi miksi ketään ei saa lyödä.[/QUOTE]

Meillä samanikäinen löi ja varsinkin puri jossain vaiheessa isompaa sisarustaan jatkuvasti. Aluksi vain kielsin, kerroin miksi ei lyödä/purra ja näytin miten toiseen saa koskea (silittää, halata), mutta kun se ei toiminut, otin vähän järeämmän aseen eli jäähyn käyttöön. Eli kun lasten leikeistä ei tullut mitään kun toinen kiellosta huolimatta satutti toista, nostin kiusantekijän pieneksi hetkeksi syöttötuoliin/sänkyynsä/syliin. Selitin lyhyesti miksi joutui jäähylle ja hetken päästä sai mennä pyytämään anteeksi (ensin halasi, nyt osaa jo sanoa "anteeksi") ja jatkamaan leikkiä. Jos satutti uudestaan, joutui saman tien uudestaan jäähylle ja sama kuvio muutenkin uusiksi. Aika pian pureminen jäi kokonaan pois. Joskus saattaa vielä yrittää, mutta nyt kielto + varoitus jäähylle joutumisesta yleensä tepsii.

En välttämättä olisi ottanut jäähyä käyttöön, jos satuttaminen olisi kohdistunut vain aikuisiin. Meillä vain toinen lapsista oli jatkuvasti hätää kärsimässä ja pienemmän mielestä touhu oli pelkästään hauskaa, joten esim. huomiotta jättäminen ei olisi toiminut.

Alkuperäinen kirjoittaja vieraas: Näytä alkuperäinen viesti

Oletko jo kokeillut tuota huomiotta jättämistä ja poistumista kuten joku ehdotti?

Click to expand...

Olen. Sitten lapsi itkee perään. Sitten halaa kyllä nätisti kun on vähän aikaa itkenyt. Joskus läpsiminen alkaa uudestaan kun on rauhoittunut, joskus jatkaa leikkejä.

Alkuperäinen kirjoittaja Liekkiö;30218738:

Nipistä takaisin, ei tee montaa kertaa kun itseenkin sattuu.

Click to expand...

Tähän en lähde, koska mun mielestä on hölmöä kieltää lasta tekemästä jotain mitä tekisin kuitenkin itse.

Eikö se kiinnipitäminenkään käy. Haliote?

Normaali vaihe. Kuuluu kehitykseen joten siitä on turha kokea mitään huonommuutta. Lasten pitää kokeilla rajoja ja muutenkaan käsityskyky siitä että toiseen sattuu, ei ole kehittynyt. Nauraminen tuossa tilanteessa on normaalia myös, se on ikäänkuin leikki eikä lapsi osaa rajoittaa fyysistä käyttäytymistään vielä.
Tiukka ei ja käsistä kiinniottaminen, huomion siirtäminen toisaalle auttavat.

Meillä oli samanlainen vaihe tuossa vuoden ikäisenä, lapsi puri minua kielloista ja suuttumisista huolimatta, ja nauroi päälle. Luulen että piti sitä hauskana leikkinä eikä ymmärtänyt satuttavansa. Loppui siihen, kun pyynnöstäni isänsäkin kerran paikalla ollessaan kielsi jämäkästi. Yhden vanhemman paheksunta ei kai ollut riittävä kimmoke.

Myöhemmin, siinä noin 3-v., oli taas puremisvaihe, kohdistui silloin ihan tuntemattomiinkin, ja luulen lapsen jo ymmärtäneen tekevänsä väärin sillä kertaa. Loppui kun purin kerran takaisin, näyttääkseni miltä se tuntuu ja että se tosiaan sattui siihen naapurin tätiin, jonka reiteen hän tarrasi yllättäen kiinni...