Olemme yksi eläinlaji muiden joukossa.
Ikävä kyllä ihminen luulee olevansa jotain muuta ja tietävänsä kaikesta kaiken, vaikkei oikeasti tiedä mitään. Tiede on ihmiskunnan isoin uskonto.
Kaikkea voi tutkia ja repiä auki, mutta maailmankaikkeus ja jo pelkästään tämäkin planeetta on paljon paljon muuta kuin se mitä "tiedetään" ja silmillä nähdään.
Yritän uskoa siihen että paha saa palkkansa, ellei ennemmin niin sitten myöhemmin, (usko on yleensä koetuksella, olen kyyninen). Karma, siihen haluan uskoa.
Maailmani "jumala" on luonto, enkä käy sotaa esim muita lajeja vastaan, vaan pidän niitä ystävinä, ellei toisin todisteta. Toisinsanoen tiedän paikkani, ja se ei ole minkään pyramidin huipulla tosiaankaan.
ihminen sanoo yliluonnolliseksi sitä mitä se ei pysty selittämään. Mun maailmassa tapahtuu jatkuvasti telepaattista toimintaa ja synkronisaatiota, pidän näitä ihan elämään kuuluvina asioina, joskin ne ovat aina yhtä yllätyksellisiä.
Synkronisaatio tuntuu välillä yhdeltä aistilta, sitä ei vaan osaa vielä käyttää niin hyvin kuin voisi olla mahdollista. Intuitiooni luotan, se ei ole pettänyt, se on tavallaan synkronisaatiota sekin, tai sen sisar.
On myös se "toinen puoli", sielu ja ruumis voivat erkaantua toisistaan.
Ehkä kuoleman jälkeen synnytään aina uudestaan ja uudestaan, ne jotka eivät halua siirtyä eteenpäin, jäävät "välitilaan" ja ne ovat niitä jotka jäävät "kummittelemaan". Itselläni on kokemuksia näistäkin ilmiöistä.
Mihinkään uskontoihin en usko, mutta en siis ole ateistikaan.
Yksi hyvä oppi sieltä raamatusta on kuitenkin hyvä ohjenuora, se että muita pitää kohdella niin kuin toivoisi että itseäkin kohdellaan. Tässäkään en tarkoita pelkästään ihmislajia, vaan kaikkia eläviä olentoja.
Kipeänä en jaksa enempää.
Tavallaan kuivat luut vs. elävä keho.