Miten tällaisesta asiasta sanoisi ystävälle loukkaamatta?

Minulla on sinkkuystävä, joka valittaa joka viikonloppu seuran puutetta. Ei ole bile-, baari-, ranta/bilelomaseuraa, koska kaikki ystävät ovat perheellisiä/varattuja. (Olemme yli 3-kymppisiä, itselläni on kaksi lasta.) Lähden hänen seurakseen syömään, leffaan, lenkille ym. mutta pienten lasten äitinä minua ei juuri huvita riekkua aamuyöllä baarissa. Saan sitten kuulla masentunutta valitusta viikoittain siitä, miten ystävälläni ”ei ole kavereita” ja miten hän sitten ”varmaan on tosi tylsä tyyppi”. Tsemppaaminen on ok, mutta välillä alituiseen valittamiseen kyllästyy.

No, yritän toisinaan piristää häntä keksimällä meille jotain yhteistä tekemistä, koska ystävä valittaa yksinäisyyttä. Jännä juttu vain on se, että nämä ehdotukset dissataan yksi toisensa jälkeen. Taas kävi näin. Ehdotin valitusvirren jälkeen, että mitäs jos lähdettäisiinkin yhdessä kylpylään minilomalle. Syötäisiin hyvin, jutellaan ajan kanssa ja vietetään aikaa. Vastaus tuli saman tien: ei. Eli kyse ei olekaan hänen yksinäisyydestä vaan siitä, ettei hän halua tehdä muuta kuin käydä siellä baarissa ja saada nimenomaan BAARIseuraa?! Kaikki muu on ajanhaaskausta, eikä muu ystäväseura todellakaan kiinnosta – tässähän tarjosin seuraa parin päivän lomareissulle.

MITEN tällaisesta sanoisi ystävälliseen ja rakentavaan sävyyn? Jotain on tehtävä, sillä hän lyö tällä tavalla kiilan ystävyyteemme..

Sano, että baariseuraksi sinusta ei ole, mutta muuten olet tavoitettavissa ja halukas viettämään aikaa yhdessä. Toista tämä aina, kun valitus alkaa virrata.

Eli hän todennäköisesti kaipaa oikeastaan miesseuraa? Lähde muutaman kertan sinne baariin ja koitatte löytää
Hänelle sen miehen? Tai jos tuttavapiirissä, tutuntutuidsa tms on sinkkumiehiä niin järkkää sokkotreffit?

Hyväksy se tosiasia että kaveri tahtoo baariin. Siinä ei ole mitään väärää. Selitä myös, että itse et jaksa lähteä baariin. Itselle kyllä kahden lapsen äitinä toisinaan kelpaa ihan se baarireissukin, juon muutaman ja tanssin koko yön.

Alkuperäinen kirjoittaja hyväksy;30274089:

Hyväksy se tosiasia että kaveri tahtoo baariin. Siinä ei ole mitään väärää. Selitä myös, että itse et jaksa lähteä baariin. Itselle kyllä kahden lapsen äitinä toisinaan kelpaa ihan se baarireissukin, juon muutaman ja tanssin koko yön.

Click to expand...

Joo hyväksyn kyllä, mutta itse en baariin lähde. Joskus satunnaisesti kyllä, mutta kun vapaa-aika ja viikonloput ovat harvinaista herkkua ne haluaa viettää mahdollisimman laadukkaasti lasten ja puolison kanssa. Lapset heräävät aikaisin ja minä sitten baarireissulta juuri palanneena silmät ristissä… ei kiitos..

Ystäväsi on jymähtänyt paikoilleen ja yksinäisyys on hänen itse luomansa ongelma. Tarjoat hänelle jotakin uutta ja vaihtelua, eikä vain samaa vuosikausia kestänyttä jurnuttamista baareissa yökaudet. Kyllä ystävältäsi voi odottaa kypsymistä aikuisemmaksi. Jossakin vaiheessa on oikeastikin säälittävää,jos hän ei osaa viettää aikaansa muutoin kuin hänetä kymmenen vuotta nuoremmat. Epäilen, että ikäneitona ei välttämättä ole enää baareissakaan sitä halutuinta naistyyppiä.

Kyllä aiheen voi ottaa esille ihan nätisti ja todeta, että pitkästyt baareissa ja olet siellä kiintiösi saanut jo täyteen. Ei sinun tarvitse ystävääsi ryhtyä kasvattamaan saati muuttamaan, mutta jos hän on ystäväsi, niin ottaa huomioon sinunkin ideat. Ja jos ei kelpaa, niin voivoi, sitten hänen on vaan oltava yksin. Ystäväsi vastaa omasta elämästään, et sinä, joten älä paapo häntä enempää.