Menu

Vaihdoimme rakkauden kiviseinään

  • Viestiketjun aloittaja Melody1
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
Melody1
Oli aika jolloin emme tarvinneet kuin toisemme. Katsoin sinua silmiin ja näin siellä kodin, turvan ja itseni.
Olin maailman rikkain ihminen käsi kädessäsi. Ylpein kun katsoin meitä näyteikkunoista.
Ja ajattelin että sinä ja minä, me emme haalistu koskaan.
Tuli lapsi. Tuli isompi asunto. Tuli toinen lapsi. Tuli rakennus. Ja sinä olit töissä. Olet töissä.

Minä istun sohvalla uusin pieni rakas mytty sylissäni. Katselen design-tuolejani. Maalausta jonka arvo ylittää vuoden palkkani.
Ja sinä olet töissä.
 
Melody1
Niinno mä en valinnut olla käytännössä yyhoo lapsilleni jos sitä tarkoitat. Enkä tietoisesti valinnut rakastua yrittäjään jonka työpäivät ovat noin 12 tuntisia.
Lapsia valitsin hankkia ja sitä en tule katumaan ikinä.
Osaatko sinä loogisena ihmisenä nähdä tulevaisuuteen :D
 
viera.s
Alkuperäinen kirjoittaja Melody1: Näytä alkuperäinen viesti
Niinno mä en valinnut olla käytännössä yyhoo lapsilleni jos sitä tarkoitat. Enkä tietoisesti valinnut rakastua yrittäjään jonka työpäivät ovat noin 12 tuntisia.
Lapsia valitsin hankkia ja sitä en tule katumaan ikinä.
Osaatko sinä loogisena ihmisenä nähdä tulevaisuuteen :D
Click to expand...
Olisikohan asiat menneet pieleen siinä, että sinä valitsit hankkia lapsia. Sellaisen asian pitäisi mielestäni olla yhteinen päätös, suuremmassa määrin kuin työpäivien pituuden. Ja vaikka et olisi rakastuessasi osannut arvata miten asiat kehittyy, etkö edes tuoreinta myttyäsi hankkiessasi?
 
"Gloria Mundi"
Jospa se vaan on niin etta 'aika aikaansa kutakin' tarkoittaen etta yrittajat tekevat pitkia paivia, pikkulasten kanssa voi olla yksinaista eika ole paljon aikaa puolison kanssa. Kun lapset kasvaa ja aikaa loytyy lisaa, ja toivottavasti kiinnostusta riittaa viela puolin ja toisin, voi suhde taas alkaa kukoistaa ihan niin kuin alkuajoilla. Mutta tietysti tassa vaiheessa olisi molempien hyva tiedostaa 'elaman tilanne' ja tehda ehka jotain konkreettista tilanteen parantamista varten.
terv. yrittajan vaimo +4 lasta
 
Jehnny Tightlips
Jos rakastuit yrittäjään, ongelma on sieltä lähtöisin. Moni olisi ehkä yrittäjään rakastuessaan osannut arvata että noin käy, vaikka se olisi tuskin yhteiselopäätöstä muuttanut.

Avauksestasi sai kuitenkin sen käsityksen, että olette jossain kohtaa valinneet tehdä kalliita hankintoja, jotka sitten on vaikuttaneet miehen työtahtiin. Jos miehen työtahti on no matter what tuo, niin sittenhän kalliit hankinnat on vain lohdutusta siitä. Mutta silloin "vaihdoimme"-verbi on väärä, lopputulos olisi joka tapauksessa ollut tuo eikä mitään vaihtoa olisi tapahtunutkaan.
 
Melody1
Yhdessä päätimme myttymme hankkia. Yhdessä investoida kiviseiniin ja seinien sisään.
En todellakaan ole mikään uhri, sitä en halunnut viestiä, valinnut olen. Valinneet olemme.
Karulla tavalla olen ymmärtänyt tämän materialismin hinnan.

Haluan myös nähdä tämän elämänvaiheena.
Ja todella toivon ettemme joudu toisistamme peruuttamattoman kauas.
 
"vieraana"
Mikä estää teitä tekemästä muutoksia, jos oikeasti sitä haluatte? Oma mieheni tekee vain nelipäiväistä viikkoa, sillä hän haluaa olla sekä vauvan että minun kanssani niin paljon kuin on mahdollista. Varsinkin vauva aika on niin pian ohi (tietenkin, jos tulee useita lapsi niin voi kestää pitkäänkin :D ), että ei ole aikaa hukattavaksi.
 
Hikiviila
Minä nostan hattua ap:lle jos he kerta jaksavat rakastaa ja elää elämäänsä on se sitten kivilinna tai puutönö kunhan joku tässä maassa jaksaa tehdä töitä ja vieläpä yksityisyrittäjänä!
 
ei ymmärrä
Ei kannattaisi valittaa, jos on varaa oikein desing-huonekaluihin ja isoon taloon. Täällä moni paiskii pitkää päivää, eikä todellakaan ole siltikään varaa mihinkään ylelliseen.
 
"toinen"
Myös yrittäjän vaimo ja lapsia, itsekin töissä pitkiä päiviä. Meillä vaan ei ole designhuonekaluja eikä todennäköisesti tulekaan. Ikea kelpaa hyvin, itse asiassa jopa lapsuudenkodista tuotuja huonekaluja vielä paljon. Raha menee elämiseen, lapsiin, mökkeilyyn, matkustamiseen. Ollaan aika nuukia. Se ei sinänsä ole avain onneen mutta en todellakaan ala perse ruvella tekemään töitä hienostelun takia. Tai siis en tiedä mikä funktio aplla on noille mööpeleille sun muulle on mutta tuli vaikutelma, että ne on vaan jotain mitä on pitänyt saada, ei esim. intohimo muotoiluun tai jotain joka olisikin mielekkäämpää.
 
vierass
[QUOTE="M33";30276829]Sitä se lasten hankkiminen teettää.

Tätä puolta ei taideta koulun ehkäisyvalistuksessa juuri käsitellä.[/QUOTE]

Tästä mä oon kyllä täysin eri mieltä. Mä väitän, että ap:n mies olisi ihan yhtä paljon töissä oli heillä lapsia tai ei.
Meillä meinasi tulla samanlainen tilanne mutta onneksi otin asian puheeksi mieheni kanssa kun esikoisemme oli 1v ja mies vaihtoi työpaikkaa, jotta ei tarvitse viettää työpaikalla 12h joka arkipäivä. Nyt kun hän tulee töistä kotiin, juoksee perheen pienin heti halaamaan ja syliin. Parisuhteemme on jopa parantunut lasten syntymän jälkeen. Tottakai vapaa-aikaa on paljon vähemmän (ennen kävimme usein ulkona syömässä ja leffassa tm) nykyään vietämme aikaa kotona. Mutta on mahtava katsoa rakkaan puolison kanssa yhteisiä lapsiamme, nähdä heissä piirteitä meistä molemmista. Eikä ole mitään parempaa kun syliin kiipeävä lapsi joka halaa tiukasti ja sanoo "äiti olet rakas".
Vilpittömämpää rakkaudentunnustusta ei ole olemassakaan.

Ap, ota asia puheeksi miehesi kanssa. Raha ei korvaa perheen yhteistä aikaa.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu