Miten pitäisi kohdella kaksisuuntaista sairastavaa ihmistä?

Nyt apua..
Miehen suvussa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava ihminen.Paristi ollut suljetulla, nyt useamman vuoden kotosalla. Asuu yksin. Viimeisimmät ´pahat´ongelmat olleet n.3 vuotta sitten,silloin veti yliannostuksen lääkkeitä.
Ihmistä suojellaan kaikelta,ei sanota mitään vastaan, kaikki toiveet toteutetaan, aivan tyhmätkin.
Ja minä en jaksa.
Kysymys kuuluukin; voiko tällaista ihmistä kohdella samoin kuin terveitä ihmisiä???? Ei meinaa kestää mitään poikkipuolista sanaa (näin mulle ainakin uskotellaan)

Minä olen nimittäin sanoutunut irti tuosta hyysäämisestä,se on syönyt nyt oman maineeni, työpaikan, ja lapseni alkavat jo oirehtia. Ei tästä sen enempää, mutta minun olisi PAKKO jatkaa normaalia elämää!!!!!!!!!!!!!!
Tällä hetkellä en ole edes väleissä tämän ihmisen kanssa, mutta koska hän on sukua, jonkunlaiset välit tulevaisuudessa olisi hyvä olla.

No, jos se joku vaikeuttaisi mun elämää tuossa määrin, niin ottaisin todella pitkän etäisyyden. En voisi uhrata itseäni ja perheeni hyvinvointia sairaalle ihmiselle. Miten se oikeesti olisi mahdollistakaan? Onko tämä sukulainen jompi kumpi vanhemmistasi tai sisarus?

Miksi sitä niin hyysätään, pelätään että tekee uuden itsemurhayrityksen? Onko hoidon piirissä?

Mun mielestä jokaisen pitää ajatella myös omaa terveyttään. On eri asia hylätä joku heti hänen sairastuessaan kun "hylätä" siinä vaiheessa kun huomaa joutuvansa uhraamaan omaa elämäänsä.

En olisi tekemisissä tuollaisessa tilanteessa enää.

No ei pidä hyysätä. Kohtelee niin kuin ketä tahansa, sehän on sairaus, ihminen on paljon muutakin. Auttaa voi tarvittaessa esim hakeutumaan hoitoon, mutta jos joku oikeesti haluaa itsensä hengiltä ei siinä hyysäämiset auta!

Suurkiitos vastauksista!
En tosiaan tiedä miksi hyysätään, jonkunlaista sääliä se kai on?
Mutta minä en jaksa,en en en! Kyseessä ei onneksi ole minun sukulaiseni vaan miehen.

Ja tosiaan minä katkaisin jo välit....Hiukan on huono omatunto,siksi tämän aloituksenkin tein.Mutta rakastan lapsiani valtavasti, enkä halua heidän kärsivän yhtään!

Alkuperäinen kirjoittaja ei jaksa: Näytä alkuperäinen viesti

Nyt apua..
Miehen suvussa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava ihminen.Paristi ollut suljetulla, nyt useamman vuoden kotosalla. Asuu yksin. Viimeisimmät ´pahat´ongelmat olleet n.3 vuotta sitten,silloin veti yliannostuksen lääkkeitä.
Ihmistä suojellaan kaikelta,ei sanota mitään vastaan, kaikki toiveet toteutetaan, aivan tyhmätkin.
Ja minä en jaksa.
Kysymys kuuluukin; voiko tällaista ihmistä kohdella samoin kuin terveitä ihmisiä???? Ei meinaa kestää mitään poikkipuolista sanaa (näin mulle ainakin uskotellaan)

Minä olen nimittäin sanoutunut irti tuosta hyysäämisestä,se on syönyt nyt oman maineeni, työpaikan, ja lapseni alkavat jo oirehtia. Ei tästä sen enempää, mutta minun olisi PAKKO jatkaa normaalia elämää!!!!!!!!!!!!!!
Tällä hetkellä en ole edes väleissä tämän ihmisen kanssa, mutta koska hän on sukua, jonkunlaiset välit tulevaisuudessa olisi hyvä olla.

Click to expand...

Liekö olet sama henkilö joka toisessa ketjussa kehottaa kissan omistajaa lopettamaan ongelmaisen kissan piikillä. Kirjoitustyyli aika samanlainen. Miten joku miehen sukulainen muka on syönyt sun työn tai maineen? Kiristääkö sulla panta päässä? Olisiko psykiatrin paikka?

Ihmisillä tosiaan on kaikenlaisia sairauksia, kuten bipolaarinen mielialahäiriö. Mutta onko se vakavempaa kuin täydellinen kykenemättömyys empatiaan ja narsistinen itsekkyys jossa ei kestä mitään muilta ihmisiltä. yhdistettynä harhoihin jossa sukulaiset "tuhoavat" elämäsi ja lapsesi oirehtivat...? Huom, molempiin löytyy varmasti hoitoakin.

En jaksa lässyttää asiasta enempää. Halusin faktoja.

Esim.lääkärit kehottavat dysfasiaa sairastavia kohdeltavan aivan samalla tavalla kuin terveitä ihmisiä. Uskon ja toivon että sama pätee kaksisuuntaisiin.

Mene facebookin kakssuuntas-ryhmään niin näet kuinka "tervettä" porukk on No ei, mutta siis hällä täytyy olla sairaus pahana koska käyttäytyy noin. Itselle vierasta tekstiä. En itse käytä lääkkeitä, käyn töissä jne.

Miks sille ei sanota vastaan? Siis manianko aikana?

Minä ymmärrän välien katkaisun täysin! Ja itseään on siitä turha soimata.
Helppoa arvostella jos ei itse ole kokenut vastaavaa.. Itselläni loppui ymmärrys kun oma sukulaiseni lopetti lääkkeet, hoitotahoilta ei saatu apua enää koska hlö voi itse päättää hoidosta eli kieltäytyä kun on niin hyvä puhumaan. ( mustamaalasi, haukkui ja soitteli minun työnantajille, kavereille, miehelle, tuntemattomille kertoi täyttä p*skaa muistakin minun lisäksi ymym). Tätä kesti lähes 10 vuotta..

Kun "läheinen" on tarpeeksi sairas, niin voi helpostikin mennä oma työpaikka ja ihmissuhteita. Tunne siinä sitten sympatiaa? Kaikki bibot eivät ole hyväntahtoisia hassuja, jotka vain siivoaa hulluna maniakausinaan.

Annoin paljon anteeksi minäkin mutta raja tuli vastaan kun kieltäytyi kaikista lääkkeistä. Onhan se kivaa varmasti kun saa tehdä mitä lystää sairauden varjolla... Olen myös luvannut välien palautumista ja tukea, taloudellistakin jos vain hoitoon hakeutuisi ja aloittaisi lääkkeet. (paras ystäväni on myös bipo mutta hänellä on hyvä, tasaava lääkitys ja ihana ihminen! Eli en leimaa kaikkia vaan tietyt ihmiset vain ovat vaikeita, ehkä sairaus tuo vain pahimmat puolet esiin)

Voimia ja älä ap soimaa itseäsi vaan ajattele lapsiasi ja omaa hyvinvointiasi! Ei heidän tarvitse sitä kestää mitä tuo hlö tuo elämäänne. Apua olette varmasti tekin tarjonneet jo riittävästi.

Suurkiitos vastauksista!
Luulen että lääkitys on periaatteessa kohdallaan, koska mitään erityisiä ´kausia´ei enää ole.
Hällä masennus ilmeni tuhlaamisena (otti yhden kauden aikana kymmenien tuhansien velat) ja asioiden unohtamisena ja sähläämisenä lähinnä,tosin kaikkea minäkään en tiedä.

Minä pärjään kyllä jatkossa,samoin lapset. Harmittaa nyt nuo ihmiset jotka oman elämänsä tuhlaavat, tiedän ainakin yhden saaneen burnoutin Tosin sitä minä en enää lähde murehtimana, jokainen huolehtikoon itsestään.

Itselläni ei ole lääkitystä, eikä kukaan näe ulospäin sairauttani. Välillä epäilen onko mulla koko sairautta. Mutta 2-tyypin dg löytyy. Kuulostaa tosi vieraalta tekstiltä.

Kyseessä lienee 1-tyyppi. Niissäki eri asteita.

Miksi kukaan ei mieti miksi joku bipo ei halua syödä lääkkeitään?
Ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys päällä, että lääkkeet automaattisesti auttavat ja sitten kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja ihminen on "normaali".
Kaunis ajatus mutta kaukana todellisuudesta.
Lääkkeet aiheuttavat usein pahoja sivuoireita,eivät välttämättä auta maniaan/psykoottisuuteen ja jos auttavat, ne tasaavat mielen niin ettei ihminen tunne enää juurikaan mitään.
Useimpien lääkkeiden sivuvaikutuksena on masennus.

Juu tämä asia on vähän hankala oikeasti. Ihminen ei juurikaan sairaudestaan juttele,tai ylipäätään omista asioistaan.
Miten tässä edes tietäisi miten toimia tai mikä tilanne milloinkin on....

Mutta on se oikeasti KARMIVAA miten ns.normaalista ihmisestä tulee julma ja itsekeskeinen! En oikeasti voi edes käsittää miten muutos voi olla noin valtava,