en jaksa enää
*ÄLLÖVAROITUS!!!*
Tästä tulee pitkä juttu, pahoittelen...
Synnytin reilu 3v sitten yli 5kg lapsen, ja jo raskausaikana mua alkoi loppuvaiheilla sattumaan ihan kohtuuttomasti lantion luustoon sekä alapäähän. Synnytys sujui hyvin, vaikka vauvan isoon kokoon ei osattu varautua edes synnytyksen ollessa käynnissä. Avautumisvaihe oli pitkä, mutta itse ponnistus sujui valtavan nopeasti, n. 5 minuutissa, enkä edes revennyt lainkaan. Kyseessä oli toinen lapseni, joten se varmaan vaikutti myös ponnistamisen helppouteen.
Raskauden jälkeen mua alkoi kuitenkin melkein heti riivaamaan todella kovat päänsäryt, jotka toistuivat vaihtelevasti n. kerran-pari kuukaudessa, mutta välillä niitä saattaa olla jopa kerran viikossa. Kohtaukset kestävät aina 1-3 vuorokautta, ja kipu on silloin jatkuvasti niin kovaa etten pysty oikein muuta kuin nukkumaan. Pääsin jo melko pian synnytyksen jälkeen hoidon piiriin, ja aloin käymään fysioterapiassa säännöllisesti sen jälkeen kun huomasivat että lantioni on palautunut väärään asentoon. Lantion kierous taas kuulemma vääntää selkärankani mutkalle, joka taas saa hartiani jumittumaan niin pahasti että päätä alkaa särkemään. Nämä säryt ovat kuitenkin siitä eteenpäin vaikeuttaneet elämääni huomattavasti.
Alkuun lapsen kanssa kotona ollessani mies joutui myös olemaan paljon töissä, koska myöskään lapsenhoidosta ei tullut mitään mun minä vaan makasin sängyssä sikiöasennossa unen ja valveen rajamailla kituen. Nyt kun olen palannut työelämään, myöskin pomoni alkaa olemaan helisemässä kun pahimmillaan olen kolme päivää viikossa kotona päänsäryssä. Lääkärissä olen rampannut fysioterapian lisäksi, ja olen kokeillut myös osteopatiaa sekä kiropraktikkoa. Kaikki on tutkittu migreenistä kasvaimiin asti, mutta muuta vikaa ei löydy kuin se että lantioni on ja pysyy kierossa. Fysioterapeutti toteaa joka kerta hoidon jälkeen saaneensa väännettyä lantioni suoraan, mutta seuraavaan käyntikertaan mennessä se on palannut takaisin virheasennon. Olen käynyt eri fysioterapeuteilla yhteensa 2 ja puolen vuoden ajan 2-3 kertaa/kk.
Itse olen alkanut epäilemään että mulla on ehkä aika paha kohdunlaskeuma, ja olenkin miettinyt että voikohan se olla niin paha että lantion luuni eivät vaan pysty olemaan oikeassa asennossa koska kohtu on tiellä. Myös se, että päänsärkykohtaukset toistuvat aina siihen kun mulla on menkat alkamassa, kaiken muun särkyilyn lisäksi toki. Oireet miksi tätä olen alkanut miettimään, ovat kuitenkin niin noloja että en ole kehdannut niistä yhdellekään lääkärille avautua. Tulin sitten ajatelleeksi että täällähän voisi tuhansien äitien joukossa olla joku jolla on kokemusta tällaisesta vaivasta.
Minusta tuntuu että mun kohdunsuu elää omaa elämäänsä. Toisinaan, esim. tampoonia laittaessani, löydän kohdunsuuni hyvin läheltä emättimen suuta. Tällöin en ole edes työntänyt koko sormeani sisään, kun pystyn jo tuntemaan kohdunsuun. Toisinaan se taas painaa peräsuoltani niin kovin, etten pysty ulostamaan vaikka kuinka olisi hätä. Tämä taas johtaa usein ummetukseen, johon ei auta edes lääkkeet, vaan usein tilanne etenee siihen että joudun sormella kaivamaan kakat ulos. (joo, tiedän, todella ällöttävää, ja juuri siksi en pysty asiasta kellekään kasvotusten kertomaan) Kohdunsuutani pystyy toisinaan myös liikuttamaan ihan vain sormilla työntäen, tätäkin olen välillä epätoivoissani yrittänyt kun joko päänsärky tai ummetus riivaa oikein kunnolla. Lisäksi minusta tuntuu ihan jatkuvasti että mulla olisi ihan kamala pissahätä, ja sen takia ramppaan vessassa pahimmillaan 4 kertaa tunnissa. Ulos ei kuitenkaan tule kuin ihan minimääriä kerrallaan, joten virtsaamisen tarve tuntuu ilmeisesti vaan siitä että joku painaa rakkoani jatkuvasti.
Lantiopohjan lihaksia olen jumpannut säännöllisesti synnytyksestä asti, eikä seksikään tunnu ikinä ikävältä. Itseasiassa jos totta puhutaan, seksi välillä myös auttaa päänsärkykohtauksiini, mutta ymmärrettävistä syistä mieheni ei useinkaan halua seksiä kun olen pahimmassa kiputilassa.
Miltä tämä kaikki kuulostaa? Voisiko minulla olla kohdunlaskeuma, ja mitä sille voi tehdä? Jostain luin että kohtu saatetaan joutua poistamaan, mutta onko se oikeasti ainoa hoitomuoto? Haluaisin tietää mitä konkreettista tälle olisi mahdollista tehdä, ihan vaan kartoittaakseni kannattaako mun edes yrittää uskaltaa puhua näistä lääkärille. Tämä on nimittäin oikeasti niin noloa etten halua kertoa oireistani vain kuullakseni että "voi voi, sen kanssa nyt vaan täytyy oppia elämään".
Anteeksi kun tästä nyt tuli näin pitkä selostus, mutta kiitos jos jaksoit lukea tänne asti.
Tästä tulee pitkä juttu, pahoittelen...
Synnytin reilu 3v sitten yli 5kg lapsen, ja jo raskausaikana mua alkoi loppuvaiheilla sattumaan ihan kohtuuttomasti lantion luustoon sekä alapäähän. Synnytys sujui hyvin, vaikka vauvan isoon kokoon ei osattu varautua edes synnytyksen ollessa käynnissä. Avautumisvaihe oli pitkä, mutta itse ponnistus sujui valtavan nopeasti, n. 5 minuutissa, enkä edes revennyt lainkaan. Kyseessä oli toinen lapseni, joten se varmaan vaikutti myös ponnistamisen helppouteen.
Raskauden jälkeen mua alkoi kuitenkin melkein heti riivaamaan todella kovat päänsäryt, jotka toistuivat vaihtelevasti n. kerran-pari kuukaudessa, mutta välillä niitä saattaa olla jopa kerran viikossa. Kohtaukset kestävät aina 1-3 vuorokautta, ja kipu on silloin jatkuvasti niin kovaa etten pysty oikein muuta kuin nukkumaan. Pääsin jo melko pian synnytyksen jälkeen hoidon piiriin, ja aloin käymään fysioterapiassa säännöllisesti sen jälkeen kun huomasivat että lantioni on palautunut väärään asentoon. Lantion kierous taas kuulemma vääntää selkärankani mutkalle, joka taas saa hartiani jumittumaan niin pahasti että päätä alkaa särkemään. Nämä säryt ovat kuitenkin siitä eteenpäin vaikeuttaneet elämääni huomattavasti.
Alkuun lapsen kanssa kotona ollessani mies joutui myös olemaan paljon töissä, koska myöskään lapsenhoidosta ei tullut mitään mun minä vaan makasin sängyssä sikiöasennossa unen ja valveen rajamailla kituen. Nyt kun olen palannut työelämään, myöskin pomoni alkaa olemaan helisemässä kun pahimmillaan olen kolme päivää viikossa kotona päänsäryssä. Lääkärissä olen rampannut fysioterapian lisäksi, ja olen kokeillut myös osteopatiaa sekä kiropraktikkoa. Kaikki on tutkittu migreenistä kasvaimiin asti, mutta muuta vikaa ei löydy kuin se että lantioni on ja pysyy kierossa. Fysioterapeutti toteaa joka kerta hoidon jälkeen saaneensa väännettyä lantioni suoraan, mutta seuraavaan käyntikertaan mennessä se on palannut takaisin virheasennon. Olen käynyt eri fysioterapeuteilla yhteensa 2 ja puolen vuoden ajan 2-3 kertaa/kk.
Itse olen alkanut epäilemään että mulla on ehkä aika paha kohdunlaskeuma, ja olenkin miettinyt että voikohan se olla niin paha että lantion luuni eivät vaan pysty olemaan oikeassa asennossa koska kohtu on tiellä. Myös se, että päänsärkykohtaukset toistuvat aina siihen kun mulla on menkat alkamassa, kaiken muun särkyilyn lisäksi toki. Oireet miksi tätä olen alkanut miettimään, ovat kuitenkin niin noloja että en ole kehdannut niistä yhdellekään lääkärille avautua. Tulin sitten ajatelleeksi että täällähän voisi tuhansien äitien joukossa olla joku jolla on kokemusta tällaisesta vaivasta.
Minusta tuntuu että mun kohdunsuu elää omaa elämäänsä. Toisinaan, esim. tampoonia laittaessani, löydän kohdunsuuni hyvin läheltä emättimen suuta. Tällöin en ole edes työntänyt koko sormeani sisään, kun pystyn jo tuntemaan kohdunsuun. Toisinaan se taas painaa peräsuoltani niin kovin, etten pysty ulostamaan vaikka kuinka olisi hätä. Tämä taas johtaa usein ummetukseen, johon ei auta edes lääkkeet, vaan usein tilanne etenee siihen että joudun sormella kaivamaan kakat ulos. (joo, tiedän, todella ällöttävää, ja juuri siksi en pysty asiasta kellekään kasvotusten kertomaan) Kohdunsuutani pystyy toisinaan myös liikuttamaan ihan vain sormilla työntäen, tätäkin olen välillä epätoivoissani yrittänyt kun joko päänsärky tai ummetus riivaa oikein kunnolla. Lisäksi minusta tuntuu ihan jatkuvasti että mulla olisi ihan kamala pissahätä, ja sen takia ramppaan vessassa pahimmillaan 4 kertaa tunnissa. Ulos ei kuitenkaan tule kuin ihan minimääriä kerrallaan, joten virtsaamisen tarve tuntuu ilmeisesti vaan siitä että joku painaa rakkoani jatkuvasti.
Lantiopohjan lihaksia olen jumpannut säännöllisesti synnytyksestä asti, eikä seksikään tunnu ikinä ikävältä. Itseasiassa jos totta puhutaan, seksi välillä myös auttaa päänsärkykohtauksiini, mutta ymmärrettävistä syistä mieheni ei useinkaan halua seksiä kun olen pahimmassa kiputilassa.
Miltä tämä kaikki kuulostaa? Voisiko minulla olla kohdunlaskeuma, ja mitä sille voi tehdä? Jostain luin että kohtu saatetaan joutua poistamaan, mutta onko se oikeasti ainoa hoitomuoto? Haluaisin tietää mitä konkreettista tälle olisi mahdollista tehdä, ihan vaan kartoittaakseni kannattaako mun edes yrittää uskaltaa puhua näistä lääkärille. Tämä on nimittäin oikeasti niin noloa etten halua kertoa oireistani vain kuullakseni että "voi voi, sen kanssa nyt vaan täytyy oppia elämään".
Anteeksi kun tästä nyt tuli näin pitkä selostus, mutta kiitos jos jaksoit lukea tänne asti.