[QUOTE="Emma";30288350]Huono päivä tarhassa, unet jäivät siellä kesken. Nyt kotona ihan ylikierroksillä äitiä välillä aina muksien. Olen istuttanut, pitänyt sylissä...tarrasi pitkästä tukastani kiinni ja taas istuttiin. Ikävää. Ihan uusia juttuja meillä. Lapsi voimakastahtoinen ja aina hyvin kiltti ollut...[/QUOTE]
Ikävä tosiasia on, että äiti/isä on se turvallinen henkilö, johon voi purkaa päivän tapahtumat. Niin hyvässä kuin pahassa.
Tuolle satuttamiselle sun on itse tehtävä kunnolla stoppi. Mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista poikaa, mutta kumpikaan ei mua satuta. Ovat joskus purreet, lyöneet, potkaisseet jne mutta olen heti tehnyt sekä sanoilla että teoilla selväksi, että se ei käy.
Kun lapsi on satuttanut minua, niin olen sanonut "Au, äitiin sattui. Ei pure/lyö/potki." ja siirtänyt lapsen kauemmas minusta. Jos on yrittänyt uudestaan, niin olen vaan työntänyt aina pois sanoen: "Ei! Ei pure/lyö/potki." Kun lapsi on rauhoittunut, niin olen ottanut syliin ja sanonut, ettei saa satuttaa ja äiti ei ota syliin, jos puree/lyö/potkii (mitä sitten on tehnytkin).
En sano, että sama tapa toimisi kaikilla mutta meillä tämä on toiminut.
