Eilen olimme jo tuttuun tapaan jälleen isomman lapsen

palaverissa ( palavereja riittää erityislapsilla ) ja loppupuolella valtasi taas tuttu hämmennys; asiantuntijat keskenään höpöttivät ja löpöttivät lapseen liittyviä koulujuttuja - tuntui näin vanhempana hieman ulkopuoliselta olotila. Mutta onneksi meidätkin taas juttuun otettiin mukaan.

Se kanssa mikä minusta tuntui "huvittavalta" oli se mikä huoli oli lapsen pärjäämisestä englannin tunneilla jatko-kouluvuosina. Kun tuo aine ei ole lapsen vahvimpia juttuja.

Mutta mihin ihmeeseen englantia nämä erityislapset ylipäätään tarvitsevat? Tai siis niitä kaikkia mahdollisia kieliopin kiemuroita. Eikö jonkinlainen perusjuttu riittäisi?

Minusta näille lapsile tärkeämpää olisi opettaa arjen perustaitoja; miten siivoat kotisi - imuroit ja moppaat lattiat? , miten teet yksinkertaista peruskotiruokaa?, miten peset pyykkisi?, miten asioida kaupassa - kirjastossa - pankissa - postissa - apteekissa - KELA:ssa - verotoimistossa- työkkärissä jne...? miten huolehdit tärkeistä tavaroistasi mm; kännykästäsi, avaimistasi, lompakostasi? jne.. miten merkkaat ja huolehdit muistettavista asioista esim; laskujen maksaminen ajallaan - jonnekkin tärkeään menoon meneminen oikeana päivänä ja oikeaan aikaan???

Samoiten palaverissa pohdittiin lapsen tulevia viimeisiä vuosia alaluokilla ja sanoimme toiveemme, että voisi joku muu koulu olla parempi, kuin lähikoulumme. Lähikoulussamme kun on 5 ja 6- luokkalaisten lisäksi myös yläkoululaisia ja lukiolaisia. En haluaisi, että lapsi saisi mitään huonoja vaikutteita isommilta koululaisilta. Parempi minusta lapsen olisi käydä 5 ja 6 - luokka jossakin toisessa koulussa ja vielä sellaisessa missä opettajilla on kokemusta erityislasten kanssa työskentelystä.

Alkuperäinen kirjoittaja äire;30289909:

palaverissa ( palavereja riittää erityislapsilla ) ja loppupuolella valtasi taas tuttu hämmennys; asiantuntijat keskenään höpöttivät ja löpöttivät lapseen liittyviä koulujuttuja - tuntui näin vanhempana hieman ulkopuoliselta olotila. Mutta onneksi meidätkin taas juttuun otettiin mukaan.

Se kanssa mikä minusta tuntui "huvittavalta" oli se mikä huoli oli lapsen pärjäämisestä englannin tunneilla jatko-kouluvuosina. Kun tuo aine ei ole lapsen vahvimpia juttuja.

Mutta mihin ihmeeseen englantia nämä erityislapset ylipäätään tarvitsevat? Tai siis niitä kaikkia mahdollisia kieliopin kiemuroita. Eikö jonkinlainen perusjuttu riittäisi?

Minusta näille lapsile tärkeämpää olisi opettaa arjen perustaitoja; miten siivoat kotisi - imuroit ja moppaat lattiat? , miten teet yksinkertaista peruskotiruokaa?, miten peset pyykkisi?, miten asioida kaupassa - kirjastossa - pankissa - postissa - apteekissa - KELA:ssa - verotoimistossa- työkkärissä jne...? miten huolehdit tärkeistä tavaroistasi mm; kännykästäsi, avaimistasi, lompakostasi? jne.. miten merkkaat ja huolehdit muistettavista asioista esim; laskujen maksaminen ajallaan - jonnekkin tärkeään menoon meneminen oikeana päivänä ja oikeaan aikaan???

Samoiten palaverissa pohdittiin lapsen tulevia viimeisiä vuosia alaluokilla ja sanoimme toiveemme, että voisi joku muu koulu olla parempi, kuin lähikoulumme. Lähikoulussamme kun on 5 ja 6- luokkalaisten lisäksi myös yläkoululaisia ja lukiolaisia. En haluaisi, että lapsi saisi mitään huonoja vaikutteita isommilta koululaisilta. Parempi minusta lapsen olisi käydä 5 ja 6 - luokka jossakin toisessa koulussa ja vielä sellaisessa missä opettajilla on kokemusta erityislasten kanssa työskentelystä.

Click to expand...

No nuo lienee taitoja jotka olisi suotavaa opettaa kotona, oli sitten erityislapsi tai ei.

Sinänsähän nuo palaverit usein tuntuu ajan haaskaukselta ja siltä ettei vanhempia oikeesti kuunnella. Ainakin musta tuntuu siltä.

Koulu ei ole paikka, jossa opitaan niitä arjen perustaitoja, vaan kuuluvat kotikasvatukseen. Koulussa opiskellaan sitten sitä muuta. Tottakai koulussakin halutaan turvata lapsesi jatko-opinnot ja opintosuunnitelma pitää toteuttaa ja sen vuoksi lapsen pitää opiskella ja oppia.

Meillä on ihan normaaliterveet lapset, mutta kyllä tuo murrosikäinen vastustaa ruotsinkieltä ja mekastaa ettei sitä tarvi. Ei ymmärrä, että sitä voi tarvita ja se kuuluu opintosuunnitelmaan.

Ilmeisesti lapsesi on vähintään keskivaikeasti kehitysvammainen, kun et usko hänen oppivan muuta kuin arjen perustaidot. Ehkä hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset uskovat hänessä olevan potentiaalia johonkin muuhunkin, vaikkapa ihan työelämään.

Lapsella on autismi ja ADHD. Kyllä minulla on jatkuva huoli ja murhe päällä miten lapsi sitten aikanaan pärjää omillaan. Sitähän se on äidin elämä, että lapsesta kantaa huolta.

Sun täytyy alkaa opettaa lapselle noita arjen taitoja, sentään jo koululainen. Sen opetus, kuten hyvän käytöksenkin, kuuluu kotiin. Etenkin kun erityislapsi, tulee paljon toistoja, enemmän kuin tavantallaajilla.

Arjen perusasiat opetellaan kyllä pääasiassa kotona. Yläkoulussa tulee vähän kotitaloutta.

Ja kyllä minä olen huolissani meidän erkan englannintaidoista, tietokonetta käyttäessään sanoo oppivansa aina uutta. Kielellisten vaikeuksin takia on väliin pahojakin ongelmia ihan ädinkielen kanssa. Kai teillä on jutetu sopeutetusta opetuksesta, saa helpotetun oppimäärän aineissa, joissa ei muuten pärjää. Erityisluokan opettajan mukaan kaikilla luokan lapsilla on jopa kaikilla edellytykset vaikka lukio-opetukseen.

Laksujen maksusta lapsen on vielä turha ruveta huolehtimaan, jos on kerta ei vielä ole edes alakoulun ylemmillä luokilla. Avaimista, lompakosta ja puhelimesta huolenpitoa voit jo nyt harjoitella ja opastaa. Kirjastokäyntejäkin voit harjoitella, älä tee kaikkea lapsen puolesta vaan laita hänet itse tekemään ja autat tarpeen mukaan. Lapset voi ottaa mukaan ruoanlaittoon, sillä tavalla sitä vähitellen oppii. Annat vastuuta lapselle siinä määrin kuin se hänen tasolleen sopii.

Siinä vaiheessa, kun hän rupeaa aikuistumaan, voitte harkita tarvitseeko hän mahdollisesti jotain tukiasumista. Ammatillista koulutustakin on tarjolla erkoille ja siihen saa usein helposti liitettyä tuon tukiasumisen.

Alkuperäinen kirjoittaja vierass: Näytä alkuperäinen viesti

Arjen perusasiat opetellaan kyllä pääasiassa kotona. Yläkoulussa tulee vähän kotitaloutta.

Ja kyllä minä olen huolissani meidän erkan englannintaidoista, tietokonetta käyttäessään sanoo oppivansa aina uutta. Kielellisten vaikeuksin takia on väliin pahojakin ongelmia ihan ädinkielen kanssa. Kai teillä on jutetu sopeutetusta opetuksesta, saa helpotetun oppimäärän aineissa, joissa ei muuten pärjää. Erityisluokan opettajan mukaan kaikilla luokan lapsilla on jopa edellytykset vaikka lukio-opetukseen, vaikka kullakin on siinä omat haasteensa.

Laskujen maksusta lapsen on vielä turha ruveta huolehtimaan, jos ei kerta vielä ole edes alakoulun ylemmillä luokilla. Avaimista, lompakosta ja puhelimesta huolenpitoa voit jo nyt harjoitella ja opastaa. Kirjastokäyntejäkin voit harjoitella, älä tee kaikkea lapsen puolesta vaan laita hänet itse tekemään ja autat tarpeen mukaan. Lapset voi ottaa mukaan ruoanlaittoon, sillä tavalla sitä vähitellen oppii. Annat vastuuta lapselle siinä määrin kuin se hänen tasolleen sopii. Nyt hän voi huolehtia aamutoimien tekemisestä ajallaan ennen kouluun lähtöä, sinnekin on mentävä oikeaan aikaan.

Siinä vaiheessa, kun hän rupeaa aikuistumaan, voitte harkita tarvitseeko hän mahdollisesti jotain tukiasumista. Ammatillista koulutustakin on tarjolla erkoille ja siihen saa usein helposti liitettyä tuon tukiasumisen.

Click to expand...

sorry edellisen virheet, pääsi karkaamaan kesken kaiken, tässä vähän lisää editoituna