muo65ri
Toivon saavani asiallisia vastauksia.
Olen 64 vuotias, sairaseläkkeelle jäänyt 2008. Sairastan parantumatonta eteenpäin menevää ja lopulta minut tappavaa tautia.
Olin koko elämäni 16-vuotiaasta asti tehnyt töitä, en päivääkään ollut työttömänä.
Viimeinen työsuhteeni kesti 30 vuotta
Kun sairastuin minua kehoitettiin hyväksymään tosiasia etten selviä töistäni ja niin otin vastaan sairaseläkkeen. Aviolliittoni katkesi, koska aviomies ei sietänyt sairaita lähellään. kesti kuitenkin yli 40 vuotta
Lähdin yhteisestä kodistmme ja asetuin pieneeen yksiöön. koska en mlloinkaan ollut elänyt yksin en osannut sitä nytkään. Hairahduin pariin siipiveikkoon , otka pesivät minut puhtaaksi rahoista ja johtivat minut velkakierteeseen.
Sitten löysin hyvän miehen joka halusi minut vaimokseen veloista huolimatta. En kuitenkaan tiennyt lainkaan miten paljon velkoja oli ja kun se minulle selvisi oli minun lähdettävä, sillä hänenkin taloutensa alkoi mennä sekaisin kun hän yritti autta mminua omien velkojeni maksussa. Erosimme , mutta lemme edeleen ystäviä.
Saan eläketttä noin 1300 euroa, josta vouti vie 435 euroa, asuntovelka 500, yhtivastike kaikkine lisineen 435 euroa . Mitään ei jää ja toimeeentulotukea en saa, vain 32euroa asumitukea j n.62 euroaeläkeläisen hoitotukea.
asunto on ollutkapan reilut 2 vuotta ala-arvoiseen hintaan ja nyt se on hukkamiskiellossa.joka tarkottaa sitä, etten voisi sitä myydäkään.
. Velkasaneeraukseen en päässyt, koska minulla ei ole maksuvaraa. jos olisi ,niin en veloissa oliskaan. En ymmärrä miksi velkasaneeraus ei kuulu niille joilla ei ole varoja.
Lääkkeeet vievät osan eläkkeestä vaikka onneksi niistä suuri osa on ns. ilmaisia eli maksavat 3 euroo kertaostos . lääkäri käyntejä on 3-6 kuukaudessa ja ne maksavat koska ovat erikoislääkäreitä.
Olisko jollakin antaa mulle neuvo, mitä tehdä kun en elämästäkään haluaisi vielä luopua
Olen 64 vuotias, sairaseläkkeelle jäänyt 2008. Sairastan parantumatonta eteenpäin menevää ja lopulta minut tappavaa tautia.
Olin koko elämäni 16-vuotiaasta asti tehnyt töitä, en päivääkään ollut työttömänä.
Viimeinen työsuhteeni kesti 30 vuotta
Kun sairastuin minua kehoitettiin hyväksymään tosiasia etten selviä töistäni ja niin otin vastaan sairaseläkkeen. Aviolliittoni katkesi, koska aviomies ei sietänyt sairaita lähellään. kesti kuitenkin yli 40 vuotta
Lähdin yhteisestä kodistmme ja asetuin pieneeen yksiöön. koska en mlloinkaan ollut elänyt yksin en osannut sitä nytkään. Hairahduin pariin siipiveikkoon , otka pesivät minut puhtaaksi rahoista ja johtivat minut velkakierteeseen.
Sitten löysin hyvän miehen joka halusi minut vaimokseen veloista huolimatta. En kuitenkaan tiennyt lainkaan miten paljon velkoja oli ja kun se minulle selvisi oli minun lähdettävä, sillä hänenkin taloutensa alkoi mennä sekaisin kun hän yritti autta mminua omien velkojeni maksussa. Erosimme , mutta lemme edeleen ystäviä.
Saan eläketttä noin 1300 euroa, josta vouti vie 435 euroa, asuntovelka 500, yhtivastike kaikkine lisineen 435 euroa . Mitään ei jää ja toimeeentulotukea en saa, vain 32euroa asumitukea j n.62 euroaeläkeläisen hoitotukea.
asunto on ollutkapan reilut 2 vuotta ala-arvoiseen hintaan ja nyt se on hukkamiskiellossa.joka tarkottaa sitä, etten voisi sitä myydäkään.
. Velkasaneeraukseen en päässyt, koska minulla ei ole maksuvaraa. jos olisi ,niin en veloissa oliskaan. En ymmärrä miksi velkasaneeraus ei kuulu niille joilla ei ole varoja.
Lääkkeeet vievät osan eläkkeestä vaikka onneksi niistä suuri osa on ns. ilmaisia eli maksavat 3 euroo kertaostos . lääkäri käyntejä on 3-6 kuukaudessa ja ne maksavat koska ovat erikoislääkäreitä.
Olisko jollakin antaa mulle neuvo, mitä tehdä kun en elämästäkään haluaisi vielä luopua