Täysikäisyyden kynnyksellä olevista. Ehkä mäkään en ole sitten huomannut riittävästi tai ollenkaan...inhottavalta tuntuu lukea sun tekstiä.minkä ikäisistä ihmisistä on kyse? joo kyllä minäki muistan ku jäin aina tiiron osalle kaikesta, neljäs lapsi kun olin ni toiset jyräsi, eikä äiti ikään puuttunu meidän keskinäisiin juttuihin.. esim se, että sain pelata nindentolla vasta sitten, ku toiset oli kyllästyny jne, ja ei kukaan sitte jaksanu jäähä kattomaan ku mä viimenki pääsin pelaamaan... snif... lapsuuden suljetut kammiot avautuu..
Joo, kyllä mäkin tavallaan tulin siskoni kanssa hyvin toimeen. Siis jos annoin hänen ottaa aina mun kaikki uudet vaatteet, syödä mun herkut, valita telkkariohjelmat, kuuntelin nälvimiset kun mulla oli kaveri kylässä jne. Juu, hienosti tultiin juttuun juu. Esikoinen on äitini lempilapsi siinä mittakaavassa että sen jo alle kouluikäiset ystäväni huomasivat. Ei reilua ei, mutta kasvattaa tavallaan. Mulla on nykyään paljon parempi itsetunto kuin siskollani, joka edelleen yrittää etsiä "heikompia" joiden seurassa paistatella.Varmaan sen takia kun se tuntuu niin liioittelulta. Mun käsitykseni mukaan noi tulee ihan hyvin toimeen. Täydellisessä elämässä kaikki saisi yhtä paljon huomiota ja siitä kait taas kerran kyse.