Pitäisiköhän minun antaa kissani pois?

Minulle tuolla vauvapalstalla neuvottiin että ei kannata enää hankkia uutta kissaa tai mitään muutakaan eläintä. Ehkä se ihminen oli oikeassa. Vaikka kissoista tykkäänkin niin ehkä minulle ei sovellu kissa lemmikiksi, niin ihania kuin kissat ovatkin. Yksi kissa joka minulla oli, oli löytöeläin joka oli noin neljän vuoden ajan mulla ja sitten kuoli. Sen kaverina ollu useita muitakin kissoja joita annoin sitten pois kun eivät tulleet toimeen keskenään muitten kissojeni kanssa ja kun melusivat yöllä enkä saanut unta. Lisäksi se kun kissa kuolee on kauhea suru jota on vaikea kestää.



Lisäksi ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen ja haluaisin matkustella ja olla yötä poissa kotoa, kaksikin yötä eikä kissalle aina löydy tuosta vaan hoitajia. Minun vanhemmat on maksaneet kissojeni eläinlääkärikulut, hiekat ja ruuat kun itselläni ei ole niihin varaa ja olen pienituloinen ja haluan käyttää rahani omiin tarpeisiini. Lisäksi unohdan joskus ruokkia kissan, en aina jaksa antaa sille huomiota, koen että se häiritsee minun yöuniani metelöimällä ja joskus hermostun siihen. Kiva se kissa on, mutta isotöinen. Minulla ei ole varaa ostaa sille mitään laadukkaita eläinkaupan ruokia vaan ostan ihan marketista ne kissanruuat sille. Olen kiintynyt kissaani mutta mietin olisiko sen parempi olla jossakin muualla.


Aiemmin minulla oli hamstereita ja ne elävät vain pari vuotta, eivät yleensä sairastele ja niiden ruokinta tulee halvemmaksi eikä niitä tarvitse rokottaa eikä madottaa. Hamsterin kanssa minulla meni paremmin kuin kissojen eikä ollut mitään ongelmaa niitten hoitamisessa, se oli hyvin helppo, ihan rutiinilla menevä ruokinta, veden vaihto ja tiettynä päivänä myös häkin siivous ja purujen vaihto. Hamsteri ei vaatinut huomiota, se vaan oli omissa oloissaan ja jakseli hyvin. Sille riitti kun antaa ruokaa ja vettä ja siivoaa häkin. Hamsterit, gerbiilit tai maaoravat olisi mukavia ja niitä mietin.


Mietin, että olisikohan minun nyt syytä myydä kissa pois ja ottaa hamsteri sen tilalle?
Minua väsyttää ja uuvuttaa kaikki asiat mitä teen ja olen miettinyt, että en luultavasti hanki lapsia. En jaksaisi hoitaa niitä 24 tuntia vuorokaudessa. Olen ollut joskus yksin vahtimassa ja hoitamassa 3kk-7kk ikäisiäkin vauvoja mutta jos pari tuntia jaksan niin se ei tarkoita sitä, että jaksaisin 24 tuntia vuorokaudessa useamman kuukauden ja useamman vuoden ajan.


Laitan asunnolla ruokia ja leivon yms mutta teen yleensä isomman määrän kerralla että on moneksi päiväksi syötävää kun en jaksa joka päivä laittaa ruokia. Esim lapsi kun olisi minulla niin sitten kun se on isompi eli kun vauvaikä on mennyt ohi, on sille tehtävä ruokaa joka päivä. Vauva pärjää rintamaidolla ja soseilla yms mutta isommalle lapselle pitää keittää ja paistaa jatkuvasti ja huolehtia että ruoka on monipuolista. Omankin ruokavalioni itsenäinen huolehtiminen on vaikeaa ja jos pitäs lapsesta huolehtia niin se olis vielä vaikeampaa.


Lapsikin sairastelee ja joskus voi tulla yllättäviä tilanteita lapsen kanssa jolloin esim omiin rutiineihin voi tulla liikaa muutoksia ja stressaannun niistä. Mitä enemmän ikää tulee minulle, sen tärkeämpiä minulle on rutiinit ja nyt tuntuu että jo kissakin häiritsee minun suunnitelmiani ja on työläs hoidettava. Kaipaan myös vapaata aikaa ja olemista ja joskus myös vaihtelua ja sitä nimenomaan että olisin yötä poissa kotoa toisinaan ja aina jos kissan yöksi jättää kotiin niin on huoli pärjäämisestä että pärjäileekö se miten hyvin.


Hamsterin voi jättää 2 yöksi yksin kunhan sille on tarpeeksi ruokaa ja minun tutut olisivat halukkaampia pitemmän reissuni ajaksi ottamaan hamsterin hoitoonsa kuin kissan.



Minua on netissä painostettu antamaan kissa pois, en tiedä kuka painostaa mutta joku kuitenkin ja viittaan tähän viestiketjuun



Epäily kyvystä hoitaa ja käsitellä eläintä? - Sivu 2 - Aihe vapaa - Keskustelu - Vauva

Anna tänne niin saa edes kissa huolenpitoa.

Hamsterin kanssa on mennyt minulla aikoinaan hyvin ja olen saanut palautetta läheisiltä että minulla mennyt sen kanssa mukavasti. Siis hamsun. Mikä on sen pointti että ei edes hamsteria kun kyse on nyt siitä että kissa ei ole ehkä minun juttu? onko se noin yleensä asenteeni eläviä olentoja kohtaan tässä se pointti? vielä 10 vuotta sitten minulla hamsterin kanssa meni erinomaisesti. oonko sitten vanhemmiten latistunut ja nuoruuden into kaikonnut?

minulla on verenpainetauti ja minun pitäs mitata verenpaine kolmesti viikossa. en jaksa mittailla sitä aina yhtään. en jaksa aina myöskään ottaa enkä hakea lääkkeitäni. en jaksa edes harrastaa liikuntaa enkä pudottaa painoani. Joka ei huolehdi itsestään ei huolehdi myöskään eläimestä, se on siis pointti? jos on niin ymmärrän hyvin.

Mitäs, jos olisit jonkin aikaa ihan ilman eläintä ja keskittyisit vain itseesi?

[QUOTE="sipsi";30310251]Mitäs, jos olisit jonkin aikaa ihan ilman eläintä ja keskittyisit vain itseesi? [/QUOTE]

minua masentaa syksy ja pimeä vuodenaika ja nyt alkusyksystä tapahtui todella iso ja järkyttävä asia elämässäni joka aiheutti niin suurta hätää että en jaksanut edes elää ja sen tapahtuman myötä mikä alkusyksystä oli, minulta meni motivaatio ja elämänhalu pois. en ole jaksanut huolehtia edes itsestäni. sitä asiaa olen vieläkin miettinyt ja sen myötä unohtuu itsestäni ja eläimestä huolehtiminen ja kaikki jää tavallaan retuperälle. olen niin kiintynyt tuohon kissaan etten haluaisi antaa sitä pois.

..miksi minun edes pitäs luopua kissasta kun kuitenkin vanhemmat auttaa minua sen hoitamisessa ja asuvat samalla paikkakunnalla kuin minä? olen miettinyt että jos muutan toiselle paikkakunnalle, niin sinne en ota eläintä ja jos muutan niin annan kissan pois koska siellä ei ole vanhemmat käyttämässä sitä esim eläinlääkärillä.

miksi ei voi olla eläintä jos kuitenkin on riittävä tukiverkosto sen hoitamisessa apuna?

Miksi kaikessa on oltava aina niin täydellinen? Tuo että en ole asioissa täydellinen, on suurin syy siihen jos en jotakin asiaa halua tai uskalla tehdä, pelkään että minua moititaan kun en ole täydellinen. osaan omalla tavallani tehdä asioita jos saan omien kykyjeni mukaan ja omalla tavallani tehdä ja jos taustalla on joku joka auttaa ja tukee jossakin asiassa. Minun vanhemmat auttaa tuossakin kissanhoidossa ja siitä koituvissa kustannuksissa. Miksi eivät saisi auttaa jos kerta samalla paikkakunnalla asuvat? JOS muutan toiselle paikkakunnalle niin sinne en ota minkäänlaista eläintä. Kun ei ole ketään joka auttas hoitamisessa.


Se, osaanko huolehtia eläimestä, ei ole mitenkään niin mustavalkoista, että joko osaan tai en osaa. Kissani oli arka ja vihainen ensimmäisenä päivänä minulle tullessaan mutta minun kanssa ollessaan siitä tuli kesy ja luottavainen. Eli kohtelen sitä kyllä hyvin. Jos on sitten joku, esim vanhemmat mitkä tulee vastaan taloudellisesti eläimenpidosta koituvissa kustannuksissa, niin ei pitäs olla ongelmaa.


Jos tarvitsen tukea ja apua esim vaikka eläimen hoidossa, niin se tuki ja apu on joku tuttu ihminen, vanhemmat, ystävät tai tukihenkilö. Miksi ventovieraitten ihmisten, esim nyt vaikka naapurin tai jonkun psykologin johon minulla ei ole edes voimassaolevaa hoitosuhdetta, pitäisi kytätä minua?


Minulla on oikeus itse päättää kuka tukee ja auttaa minua. Minulle on liian kuormittavaa ja stressaavaa jos kaikki minulle vieraat ihmiset joita en edes tunne, koettavat sekaantua elämääni ja "tukea" minua. Silloin en kykene enkä edes halua ottaa mitään apua vastaan. Mutta jos vanhemmar, ystävät, terapeutti, hoitaja tai lääkäri johon minulla on hoitosuhde tai joku minulle tukihenkilöksi annettu ihminen neuvovat, auttavat ja tukevat niin minulla on turvallinen olo ja otan mielelläni vastaan neuvoja.


Ei kukaan meistä ole täydellinen.

Muovikassi
Iso kivi
Järvi, joki tai lampi

[QUOTE="sipsi";30310251]Mitäs, jos olisit jonkin aikaa ihan ilman eläintä ja keskittyisit vain itseesi? [/QUOTE]

Samaa tulin ehdottamaan

Mutta todella kuulostaa siltä ettei sinun kannata pitää kissaa noilla henkisillä ja fyysisillä resursseilla. Ehkä hamsteri on se sinun juttusi. Mieti kuitenkin, miksi haluat ottaa eläimen? Etkö halua olla yksin? Haluatko hoidettavan? Haluatko "itsesi jatkeen" tai jotain? Ulkoistatko jotain itsestäsi eläimeen?

Ootko sä se sama tyyppi joka jossain vaiheessa oli hyvin ihastunut terapeuttiinsa ja suunnitteli muuttavansa tämän luokse jne.?

Ettekö huomioineet mitä sanoin tästä, että 1. vanhemmat on luvanneet tukea taloudellisesti ja muutenkin auttaa eläimen hoidossa ja asuvat aika lähellä ja samalla paikkakunnalla? 2. jokaiselle sattuu virheitä eikä kukaan ole täydellinen.

En ymmärrä että miksi minun kanssa ajatellaan aina niin mustavalkoisesti, että jos jotakin en osaa täydellisesti, niin minun ei pidä tehdä sitä ollenkaan? Miksi en voisi sillä tavalla pitää eläintä, että joku auttaa sen hoitamisessa? mikä siinä on noin vaikeaa kun sillä tavalla se onnistuu?

Tästä lähtien elän ihan salassa omaa elämääni enkä kerro kenellekään mitä eläimiä mulla on ja mitä teen ja kenen kanssa ja miten. On niin paskoja ihmisiä maailma täysi, että aina kyylätään ja kytätään ja vahditaan kaikkea. liikuskelen yksinäni vaan niin ei kukaan minua kyyläämään pääse. Kissasta en kyllä luovu. Se tuli viimeyönäkin minun viereen nukkumaan. En pahoinpitele sitä enkä kiusaa sitä tahallani ja se luottaa minuun. huolehdin sen perus asioista niin hyvin kuin pystyn ja jaksan, jos taipumusta on etten muista syöttää sitä aamulla, laitan vaikka ison lapun jääkaapin oveen että "MUISTA RUOKKIA KISSA" ja silloin varmasti muistan. Laitan jääkaapin lähettyville myös kellon soimaan tarvittaessa niin sillon muistan kyllä.



Jos yritän muistaa nuo perusasiat niin se riittää. Minun vanhemmat on niin kissarakkaita että ne ostaa usein kissalleni hiekkaa ja ruokaa ja eläinkaupan laadukkaita kissanruokia ja käyttävät sitä eläinlääkärissä jos tarvetta. Itselleni jää vaan syöttäminen ja hiekan vaihto ja kissan seurassa oleminen ja he käyvät minun luona vähintään kerran viikossa.



Ottakaa huomioon että jos en asuisi näin lähellä vanhempiani, en ottas mitään eläintä kun ei olisi tukiverkostoa eläinten hoitoon. Nyt on. Enkä ole vaatinut heitä enkä kiristänyt heiltä tätä vaan he oma-aloitteisesti tätä tekevät ja kaikki vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja tietävät mihin se pystyy. minun vanhemmat tietää että pystyn tällä tavalla ja sen pitäs olla ok.



Vauvojen kanssa on niin että äitini sanoi mulle että hän antaa minun hoitaa vauvaa ja jos tulee sukulaisten lapsia meille hoitoon niin äiti antaa minun sylissä pitää vauvaa ja leikkiä sen kanssa ja syöttää ja vaihtaa vaipat yms mutta hän itse on kotona jos tulee tilanne että en koe selviytyväni jostakin hommasta.



Millä perusteella tehdään vajaakuntoisten kohdalla jako, että "nämä pärjää tuetusti" ja "näitä ei pidä päästää tekemään ollenkaan". Minä itse kuulun tuohon ensimmäiseen lajiin vajaakuntoisia. nuo mitkä "ei pidä päästää ollenkaan tekemään" ovat käsittääkseni joitakin vankimielisairaala-tapauksia.

Toivottavasti sulla on hoitokontakti johonkin psyk puolelle....

Ok, että joku vakiseko-palstailija. Ja en kyllä suosittelis minkään eläimen pitoon sen enempää kuin lasten hankkimiseen..

Alkuperäinen kirjoittaja nohuh: Näytä alkuperäinen viesti

Toivottavasti sulla on hoitokontakti johonkin psyk puolelle....

Click to expand...

minulla on hoitokontakti mutta minun hoitotahoni sanoo, että voin hoitaa eläimiä tai lapsia ja jos en pärjää niin minulla on oikeus saada siihen apua ja että se on ok jos vanhemmat yms auttaa minua.


Nuo mitä kirjoitin ei ole omia ajatuksiani vaan terapeutti on mulle sanonu tuollaisia asioita. Onko minulla tehtävään sopimaton terapeutti?

Hoitokontaktini on lisäksi minun puolella ja sanoo että kummallisen tuomitsevia ihmisiä on netissä.

jos ette tunne kunnolla minun taustoja niin parempi olla hiljaa.

Hamsteri tarvitsee muutakin hoitoa kuin ruokaa ja vettä, sitä pitää iltaisin juoksuttaa vapaana asunnossa, sanoisin että 1-2 tuntia on aika lailla minimi. Tämä on työlästä, koska asunto (tai yksi huone ainakin) täytyy laittaa hamsterille turvalliseksi ja nostaa kaikki johdot ym pois, huolehtia ettei hamsteri pääse koloihin, ettei kiipeä esim sohvalle tai mene sohvan alle ja syö reikää pohjaan ja mene sohvan sisään ja samalla on oltava varovainen ettei kävele vahingossa hamsterin päälle. Jos hamsteri sattuu heräämään vasta esim. klo 21 niin jos ei ole kovin iltavirkku se voi olla väsyttävää.

Häkistä pitää pissanurkat siivota vähintään joka toinen päivä ja tuoreruokaa on laitettava päivittäin, pelkät jyvät eivät riitä.

Hamsteri selviää yksin häkissään pelkällä kuivaruoalla, mutta se ei ole välttämättä onnellinen ja mitä järkeä on pitää hamsteria jos sille jaksaa tarjota vain sen verran että pysyy hengissä?

Kotilotkin ovat vaativia lemmikkejä kun niistä joku mainitsi, tuoreruokaa on laitettava joka päivä ja kasvikset eivät aina ole halpoja varsinkin kun vaihtelu olisi suotavaa, suihkutettava on päivittäin ja kakat ja pilaantuneet ruoat siivottava sekä tongittava turpeet erittäin huolellisesti läpi vähintään kerran viikossa ja tuhottava munat jos ovat munineet, muuten niitä kotiloita on äkkiä satoja jos munia ei tuhoa.

Onko vanhemmillasi mahdollisuus ottaa kissasi jos tuntuu ettet jaksa siitä huolehtia? Ruokkimisen unohtaminen kuulostaa vakavalta. Kissa pitäisi ruokkia 3 kertaa päivässä tai ainakin olla kuivaruokaa koko ajan ja sen kuivaruoan oltava siinä tapauksessa laadukasta tai muuten sinulla voi kohta olla virtsakivistä kärsivä kissa ja sen hoito ei ole mitenkään halpaa. Jos vanhempasi ottaisivat kissasi jos päätät siitä luopua voisit kuitenkin pitää kissan mukana elämässäsi, se olisi varmasti sinun kannalta ihan hyvä ettei kokonaan tarvitsisi luopua jos kissa on tärkeä.

Muista huolehtia myös itsestäsi! Se on tärkeintä.

Jos otat nyt ainakin ensi alkuun tavaksi ensimmäisenä aamulla kun heräät siivota hiekkalaatikon, vaihtaa veden, pestä ruokakupit ja ruokkia kissan. Niin ei jää mikään päivä kissa kokonaan hoitamatta kun sen tekee heti aamusta ja teet siitä rutiinin itsellesi.