Menu

Stressaan vauvan nukuttamista kauheasti...mikä avuksi?

  • Viestiketjun aloittaja gennie
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
gennie
Vauva 5 kk. Ei auta sanoa että älä nukuta vaan anna nukahtaa itekseen...jos tätä noudatan huutaa suoraa huutoa kevyesti pari tuntia. En imetä joten rinnalle nukuttaminen ei onnistu sekään.

Laitan sänkyyn joka sivuvaununa meidän sängyssä...mahalteen laitan aikansa kitisee ja heiluu, lopulta rauhottuu. Päiväunet vaan vaunuissa, kestäen 45 min.

Jostain syystä jännitän kauheasti että nukahtaako ilman kauheita iltahuutoja jne. Esikoisen olisi saatava unta kun on koululainen.

Mitenkä sitä osais rentoutua...!!??
 
gennie
[QUOTE="Ehkä";30312782]vauva vaistoaa hermoilusi ja siksi nukahtaa huonosti?[/QUOTE]

Niin en tiedä... Alkuun olin kyllä hermoilematta, mutta silloinkin nuiahtaminen hankalaa.
 
"Zzz"
Laita jotain rentouttavaa/rauhoittavaa musiikkia soimaan. Voisi auttaa sekä sinua että vauvaa rentoutumaan. Ja yleensä isommat lapset eivät häiriinny kovistakaan äänistä, kunhan onnistuvat nukahtamaan. Yritä suhtautua asiaan niin, että vauva nukahtaa kun nukahtaa eikä pakko nukkua tiettyyn aikaan -asenteella (jos sulla nyt sellaista onkaan). Minäkin veikkaan että vauva vaistoaa sinun jännittyneisyyden ja nukahtaminen siksi vaikeaa. Toki voi olla muitakin syitä, mutta alkuun voisi päästä jos saat itsesi pysymään rentona ja tyynenä.
 
"Zzz"
Lisään vielä, että meillä tuon ikäinen nukahti syliin, koska sänkyyn nukahtaminen vei juurikin tuon pari tuntia. Vanhempana sen asian kanssa sitten "taisteltiin", mutta tuossa elämänvaiheessa se oli paras ratkaisu.
 
säpäle harmaana
Minä stressasin nukkumaanmenoja ihan hirveästi, aina iltaa kohden alkoi ahdistaa. Välillä annoin isän hoitaa, ettei homma ihan hajoa käsiin. Ja helpointa oli viereen tai syliin nukuttaminen.
 
Irski
meilläkin mies hoiti pääasiassa unikoulun, tosin kävi aika iisisti. itse olin juuri sellainen hermo, aina ku pärähti uusiks itkemään ni oma pulssi hyppäs taivaisiin ja olin joka kerta varma, että noni nyt se rääkyy koko yön. osaakohan miehet jotenki luonnollisemmin ottaa asian lunkimmin, kun ne tietää, että ne pääsee töihin huomenna tms :D ..? eli aina uusiks otti sen syliin ja heijas puoliuneen ja siirsi varovasti sänkyyn takas, kun jo melkeen nukku.. eli ei uneen asti sylissä, mikä siis on unikoulun ydin! mutta toistan, meillä oli helppo vauva, pahimmillaan vaan kymmenisen kertaa piti toistaa tätä, kunnes kaveri onkin jo n.3-4kk ikäisestä nukahtanut itsekseen, nyt juuri täytti 2v :) (poissulkien tietysti kaikki kasvuun ja kehitykseen liittyvät valvottamiset ja sairastelut tietty..)
 
"Sanuli"
Älä stressaa, kyllä kaikki lapset oppii lopulta nukahtamaan itsekseen. Meillä kaikki 3 lasta on ollu ihan pieninä syliin nukutettavia ja lopulta se on menny kaikilla ohi ja ovat oppineet nukahtamaan itsekseen. Lapset on pieniä vaan sen hetken, yritä ajatella niin ja nautti kun saat pitää pientä ihmisenalkua sylissä. Tai jos et jaksa pitää enää sylissä niin koita tassuttelua =)

Välillä olin itsekin epätoivoinen ja lopussa nuiden sylikukkujien kanssa mutta osasin myös nauttia heistä. Voimia.
 
NowPanic&FreakOut
Olen nukuttanut meidän molemmat ipanat n. vuoden ikäiseksi sylissä. Esikoinen nukahti keinutuolissa keinutellen, kuopus tissille. Tavasta luopuminen vei kummankin kohdalla illan tai kaksi eikä siitä tehty mitään erityistä numeroa. En tiedä, miksi aina pitäisi stressata tulevia, jos joku juttu toimii juuri tällä hetkellä lapsen kanssa. Nauttii vaan siitä hetkestä kun lapsi on pieni.
 
Irski
toi on kyllä niin totta. itse pilasin itseltäni monta juttua vauva-aikana miettimällä, että enhän mä voi tehä näin, ettei se totu tai että siitä on niin vaikea oppia pois :(
Alkuperäinen kirjoittaja NowPanic&FreakOut: Näytä alkuperäinen viesti
Olen nukuttanut meidän molemmat ipanat n. vuoden ikäiseksi sylissä. Esikoinen nukahti keinutuolissa keinutellen, kuopus tissille. Tavasta luopuminen vei kummankin kohdalla illan tai kaksi eikä siitä tehty mitään erityistä numeroa. En tiedä, miksi aina pitäisi stressata tulevia, jos joku juttu toimii juuri tällä hetkellä lapsen kanssa. Nauttii vaan siitä hetkestä kun lapsi on pieni.
Click to expand...
 
Elomeena
Vähän sama homma täällä kun aloittajalla. Esikoisen kanssa homma kärjistyi pahoin ja lopulta aloin saada itkukohtauksia iltojen lähetessä koska pelkäsin niin ettei vauva nukahdakaan ja joudun juurikin koko yön (taas) valvomaan. Miehestä ei tuolloin juuri apua ollut kun teki raskasta ja pitkää päivää töissä.

Tämän toisen kohdalla olen tietoisesti pakottanut itseni ottamaan kevyemmin. Tälläkin kertaa hoidan pääsääntöisesti illat, yöt ja aamut yksin koska miehellä on todella aikainen herätys. En laske nukuttuja tunteja, ikinä! Uskon, että esikoisen kanssa aiheutin omalla stressaamisella nukahtamisvaikeuksia vauvalle ja näin pahensin tilannetta entisestään. Nyt pyrin ajattelemaan, että parin kuukauden päästä menee jo paremmin ja nyt vaan jaksan vielä vähän.

Jaksa sinäkin. Käytä kaikki itsestäsi hyvältä tuntuvat keinot. Meillä molemmat lapset ovat nukahtaneet syliin ja esikoinen oppi nukahtamaan itse reilusti alle vuoden iässä siitäkin huolimatta. Kerran ne lapset vaan vauvoja ovat - annetaan olla.
 
  • Tykkää
Reactions: Irski
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu