Onko ystävyyssuhteesi katkennut äitiyteen?

Ensimmäisen lapsen kohdalla sukulainen katkaisi välit juuri ennen lapsen syntymää. Toisen lapsen kohdalla kaksi hyvää ystävää, tai niin ainakin luulin heidän olevan, katkaisivat välit ennen lapsen syntymää. Toinen ystävä on varovasti ottanut yhteyttä ja kerran käynyt katsomassa. Tästä selviytyminen on ollut rankkaa ja nyt viiden vuoden jälkeen alan hyväksyä tilanteen. Voisiko ehkä tähän ketjuun vastata myös he jotka ovat välit katkaisseet ja myös syitä tapahtuneelle?

Ei ole. Olen mies, enkä käsitykseni mukaan voi olla virallisesti äiti, ainakaan vielä. Lasten jälkeen on tuölut ystäviä vähemmän nähtyä, suhteita ei ole silti katkennut. Enemmän tulee kaveerattua työkavereiden kanssa, kun vapaa-aika menee pakollisia asioita hoitaessa.

Yksi ystävyys hiipui mun äitiyden myötä. Olin ollut tukena ystävälleni kaikessa lapsettomuusasioista lapsen menettämiseen ja lopulta myös lastenhoitoapuna. Omien lasteni myötä kaipasin välillä itsekin tukea, mutta sitä ei tullut. Lopetin yhteydenotot omasta puolestani ja siihen päättyi se ystävyys.

Ystävyyssuhteet ovat jollain tasolla viilenneet koska aikaa ei yksinkertaisesti ole yhtä paljon. Pitäisi olla itsellä aikaa ottaa yhteyttä ja olla aktiivinen. Eikä yhteisiä puheenaiheitakaan ole niin paljoa vaikka itselle riittäisi että saisi kuunnella ns. 'aikuisten' juttuja. Pääosin tämä koskee siis yhstävyyssuhteita lapsettomiin ystäviin. Muutamien ystävien kanssa, joilla on lapsia, tulee pidettyä yhteyttä hieman enemmän ja he ymmärtävät suurin osa hyvin jos ei aivan entiseen malliin yhteydenpito onnistu, jatketaan niin sanotusti siitä mihin jäätiin. Joskus olisi kiva jos ystävät tulisi käymään eikä itse tarvitsisi aina lähteä ja roudata koko sirkusta paikkaan x. Vastavuoroisuus kai tässäkin olisi mukava. Myös illanistujaisia ihan kaikkien ystävien kanssa kaipaisin ja niitä olenkin toisinaan ehdotellut mutta tuppaavat jäämään aina puheen tasolle koska energiat ei riitä yksin järjestää. Ehkä taas joskus. Toisinaan hiipii mieleen myös ajatus onko niitä ystäviä oikeasti enää.

Välejä ei ole tarkoituksella katkottu mutta kun ihmisten intressit, huolenaiheet ja elämäntapa alkavat ratkaisevasti erota toisistaan, välit väistämättä viilenevät. Nyt jaan asiat muiden perheellisten kanssa, lapsettomien ongelmat ja asiat tuntuvat niin kaukaisilta.

Lapsettomana aikanani minulla oli vain yksi lasten äiti hyvänä ystävänä. Ystävyys säilyi hyvänä koska hän teki tietoisen päätöksen puhua lastensa asioista vain vähän. Näin yhteiset puheenaiheet yhdistivät, usein unohdin että hänellä oli kaksi poikaa kotona.

Erkaantuminen on luonnollista, jos elämän sisältö todella on erilaista. Sukulaisellani ja ystävillä oli itsellä lapsia, joten jutunaihetta olisi ollut ja neuvon antajiksi he kyllä olisivat varmasti kyenneet.

Omalta kohdaltani huomasin ystävien kateuden, koska he olivat virheensä tehneet ja itselläni oli selvät sävelet esim. lasten hoidon suhteen ennen lapsen syntymää. Nyt fb:ssa olen huomannut kuinka he kilpailevat -paras äiti tittelistä-. Kulissien kiillotusta vaikka arki on oikeasti repimässä perhettä erilleen.

Ehkäpä kohdalleni ei ole osunut sitä oikeaa ystävää jollaista jokainen tarvitsee vaikka elämäntilanteet kuinka muuttuisivat. Pari ystävää vielä pitää yhteyttä, mutta lähes aina itse joudun olemaan aloitteen tekijänä. Asuin seudullani tuntuu olevan ilmassa hyvin itsekeskeisiä ihmisiä jotka ovat ystäviä vain oman edun tavoittelemisen vuoksi. Sinun on annettava koko ajan itsestäsi, mutta takaisin et saa tarvittaessa mitään.

[QUOTE="Hmm";30592529]Ystävyyssuhteet ovat jollain tasolla viilenneet koska aikaa ei yksinkertaisesti ole yhtä paljon. ...
Joskus olisi kiva jos ystävät tulisi käymään eikä itse tarvitsisi aina lähteä ja roudata koko sirkusta paikkaan x.[/QUOTE]

Minkä ihmeen takia roudaat "koko sirkuksen" ystävätapaamisille ?! Ei tarvitse sekuntia pidempään ihmettellä miksi ystävyyssuhteet viilenevät, jos minnekään ei voi lähteä ilman lapsia. Sun ystävät haluaa tavata SUA, ei aina sitä hitsin sirkusta. Todnäk tuon takia ne ystävät ei myöskään kyläile luonasi - siellä kun on aina myös se sama sirkus. Ehkä he toivovat, että joku päivä hoksaat jättää sen sirkuksen raahaamatta mukanasi.

Itse menetin suurimman osan "ystävistäni" aikoinaan kun aloin odottamaan esikoista. Olin silloin juuri 18 täyttänyt ja näillä ystävillä oli elämäntilanne aivan eri. Itse halusin perheen jo nuorena, eikä lukion jälkeinen opiskelu kiinnostanut. Vain yksi ystävä pysyi matkassa ja hän on edelleen kuin sisko.

Kahden ensimmäisen lapsen ollessa pieniä, tutustuin kyllä muihinkin äiteihin, mutta ystäviä meistä ei koskaan tullut.
Kun sitten aloitin amk-opinnot, jäi sielläkin ystävät saamatta, koska kaikki olivat nuorempia kuin itse. Perheellisenä en myöskään ollut kovin kiinnostunut opiskelijaelämästä.

Lasten myötä olen kyllä tutustunut uusiin ihmisiin, ja joitain lapsiperhekavereitakin on, mutta ei ystäviä. Samoin olen myös "löytänyt uudelleen" joitain lukioaikaisia kavereita, joilla on nyt myös lapsia ja jotka asuvat samalla paikkakunnalla.

Yksi parhaista ystävistäni yläasteelta lähtien oli kaasona häissäni. Sai häiden jälkeen tietää, että odotan vauvaa, niin jo kummasti yhteydenotot väheni. Kävi vauvaa katsomassa ekan kerran kun tämä oli jo 6kk. Kyläilyn jälkeen soittelin jonku kerran kuulumisia tälle ystävälle, mutta hän ei ole ottanut koko aikana nyt minuun oma-aloitteisesti yhteyttä.. Oonkin ajatellut, että olkoot sitten, etten ala väkisin ylläpitämään ystävyyttä. Luulen, että se kun sain lapsen, on ollut kova paikka tälle ystävälleni. Haluaisi itsekin kovasti lapsia, mutta on suhteessa naisen kanssa ja näin ollen se ei ainakaan luonnollisesti onnistu. Ymmärrän kyllä, että kaveruussuhteet voi viiletä kun ei enää olla niin samanlaisessa elämäntilanteessa, mutta en olisi uskonut, että yli 10 vuoden ystävyys voi kaatua näinkin luonnolliseen asiaan :/ Onneksi olen äitiyden myötä saanut tutustua uusiin ihmisiin esim. perhekerhossa.

Valitettavasti kyllä. Itselläni ei ole lapsia, mutta lapset ovat vieneet paljon ystävyyssuhteita mennessään, mikä on harmillista mutta kai tavallaan luonnollista. Ilmeisesti äitiydessä suuri osa ihmisistä muuttuu, ja luonto hoitaa asiat niin, että tärkeysjärjestyksessä lapsi tulee ensin ja ystävät menettävät entisen merkityksensä. Tämä on varmaan oleellista evoluution kannalta.

Usein kaava on ollut seuraava. Raskauden aikana äidiksi tulevat ystävät ovat sitä mieltä, että lapsi ei muuta mitään. Lapsen tultua maailmaan iskee totuus: valvotut yöt ja tärkeysjärjestyksen uudelleenarviointi. Halua nähdä vanhoja ystäviä on, mutta aikaa ei. Pikkuhiljaa ystävyyssuhde hiipuu pois. Muutaman entisen todella läheisen ystävän kanssa toivotamme vain hyvää joulua nykyisin. Se on parempi kuitenkin kuin ei mitään. Tällä hetkellä he tarvitsevat elämäänsä ystäviä, jotka jakavat lapsiarkea. Ehkä 20 vuoden päästä olemme taas yhteisellä lomalla ja aloitamme ystävyyden siitä, mihin jäimme

[QUOTE="Realisti";30599360]Minkä ihmeen takia roudaat "koko sirkuksen" ystävätapaamisille ?! Ei tarvitse sekuntia pidempään ihmettellä miksi ystävyyssuhteet viilenevät, jos minnekään ei voi lähteä ilman lapsia. Sun ystävät haluaa tavata SUA, ei aina sitä hitsin sirkusta. Todnäk tuon takia ne ystävät ei myöskään kyläile luonasi - siellä kun on aina myös se sama sirkus. Ehkä he toivovat, että joku päivä hoksaat jättää sen sirkuksen raahaamatta mukanasi.[/QUOTE]

Silloin 'roudaan koko sirkuksen paikalle' jos muutkin ovat lasten kanssa tulleet ja toivovat samaa minulta. En tokikaan aina edes silloin jos lapsilla on muu meno esim isänsä kanssa, ja sekin voi aiheuttaa pettymyksiä. Nämä ystäväni siis joita eniten nykyään tapaan ovat myös perheellisiä ja jostain kumman syystä haluavat useimmiten tavata koko poppoolla. Siis ovat myös kiinnostuneita lasten näkemisestä. Toivoisin itse joskus myös tapaamisia aikuisten kesken mutta ne eivät aina järjesty, ja tietäähän sen itsekin ettei joka kerralle syystä tai toisesta pääsekään yksin lähtemään. Pointtina tässä 'sirkuksen roudaamisen' mainitsemisessa olisi kai se että useimmat ihmiset tuntuvat haluavan päästä tapaamisista sillä tapaa helpolla, ettei itse tarvi olla se siirtyvä osapuoli vaan olla kotona. Päivän kulkuun vaikuttaa itsellä paljon enemmän se jos pitää aikatauluttaa kyläilyt kun että valmistelisi vieraiden tuloa kotona muun kotoilun ohessa.