Rakennepoikkeavuus np-ultrassa

Hei!

En löytänyt tälläistä ketjua, joten kokeillaan löytyykö kohtalotovereita

Todellakin eilen kävin rv 13+1 np- ultrassa. Aikasemmin otetuissa riskiraskausverikokeissa ei löytynyt mitään erikoista. Downin synd. riski oli 1:790 ja mitta 1,9. Koko vastasi viikkoja ja muutenkin kaikki sisuskalut näyttivät olevan siellä missä pitikin.

Ultratessaan kätilö huomasi kuitenkin molemmissa kyynärvarsissa ja kämmenissä jotain "kummallista" ja napanuoran lähdössä jonkin paksuuntuman?? Onneksi sai samantien lääkärille ajan ja pääsinkin kahden lääkärin pällisteltäväksi.

Napanuoran paksuuntuminen ei kuitenkaan huolestuttanut lääkäreitä niinkään kuin kädet. Olkavarsi näytti kehittyneen normaalisti mutta kyynärvarsi näytti lyhyeltä ja kämmenet olivat jotenkin sisäänpäin kääntyneet... jonkinlainen rakennepoikkeavuus?? Kahden viikon kuluttua lapsivesipunktio ja siitä alkaa neljän viikon vastausten odotus

Päivä kerrallaan mennään.. välillä olen valmis keskeytykseen, toisaalta jos muuten terve niin eikö nykyaikana tälläisen kanssa pysty elämään suht normaalia elämää

 

Hei!

En löytänyt tälläistä ketjua, joten kokeillaan löytyykö kohtalotovereita

Todellakin eilen kävin rv 13+1 np- ultrassa. Aikasemmin otetuissa riskiraskausverikokeissa ei löytynyt mitään erikoista. Downin synd. riski oli 1:790 ja mitta 1,9. Koko vastasi viikkoja ja muutenkin kaikki sisuskalut näyttivät olevan siellä missä pitikin.

Ultratessaan kätilö huomasi kuitenkin molemmissa kyynärvarsissa ja kämmenissä jotain "kummallista" ja napanuoran lähdössä jonkin paksuuntuman?? Onneksi sai samantien lääkärille ajan ja pääsinkin kahden lääkärin pällisteltäväksi.

Napanuoran paksuuntuminen ei kuitenkaan huolestuttanut lääkäreitä niinkään kuin kädet. Olkavarsi näytti kehittyneen normaalisti mutta kyynärvarsi näytti lyhyeltä ja kämmenet olivat jotenkin sisäänpäin kääntyneet... jonkinlainen rakennepoikkeavuus?? Kahden viikon kuluttua lapsivesipunktio ja siitä alkaa neljän viikon vastausten odotus

Päivä kerrallaan mennään.. välillä olen valmis keskeytykseen, toisaalta jos muuten terve niin eikö nykyaikana tälläisen kanssa pysty elämään suht normaalia elämää

Tsemppiä sinne. Olin eilen kyseisessä ultrassa,löytönä yllätys kaksoisraskaus ja molemmat kuolleet n. Rv 9

 

Voi Jasuksi! olen todella pahoillani puolestasi

 

Voi Jasuksi! olen todella pahoillani puolestasi

Kiitos. Ihan sumussa mennään,edelleen sairaalassa.. Tekee todella kipeää olla täällä kun on raskaana olevia, vastasyntyneitä itkuja kuuluu... Sydämmeen sattuu sanpin juuri hoitajalle että vie vauvan sängyn pois mun huoneesta,en tiedä miten tätä jaksaa toivon sinulle kaikkea hyvää ja nauti raskaudesta.

 

On kyllä kurjaa kun osastoja ei voida sijoittaa niin että olisivat erillään toisistaan...ainakin kuuloetäisyyden päässä... taitaa olle yleistä monessa sairaalassa

Tällä hetkellä en juurikaan pysty nauttimaan raskaudesta koska huoli vauvasta ja pelko tulevasta punktiosta on niin kova eilen olin vielä luottavainen mutta tänään on huonompi päivä ja mietin koko ajan keskeytystä

 

On kyllä kurjaa kun osastoja ei voida sijoittaa niin että olisivat erillään toisistaan...ainakin kuuloetäisyyden päässä... taitaa olle yleistä monessa sairaalassa
Yritä vaan nauttia raskaudesta. Aina voi olla löytöjä ja silti vauva on terve. Ymmärrän huolesi. Voimia ja todellakin toivon sydämmeni pohjasta että teillä on kaikki hyvin.

 

Oho,kirjoitan minne sattuu,ei ajatukset kulje. Voimia tulevaan sinulle ja perheelle.

 

Kiitos Jasuksi! Toivon myös sinulle voimia ja jaksamista.

 

Pysy luottavaisena, pää pystyyn,älä mieti keskeytystä Jaksamisia !

 

Heippa Nuppu73, en ole ikinä "jäänyt" kiinni seulontaultrassa (kaksi raskautta takana), mutta kuopukseni sairasti hyvin vaikeaa sairautta, johon sitten viisi vuotiaana menehtyi. Jos tuo sairaus olisi raskauden aikana huomattu, niin minulle olisi varmasti suositeltu keskeytystä. Olen kuitenkin kovin onnellinen, että kuopukseni sain ja hänen kanssaan sain viettää viisi kaunista vuotta. Hänen ongelmansa eivät suinkaan vähentäneet rakkautta, vaan jopa jollain tavalla lisäsivät sitä. Lisäksi kuopus opetti minulle hurjan paljon elämästä. Uskon myös, että vaikka kuopus koki elämässään kipuja ja sairautta, hän myös nautti elämästään ja sai kokea ainutlaatuisia asioita sekä rakkautta.

Erilaisuus pelottaa aina, mutta ei se omassa lapsessa ole se päällimmäinen asia, hän on ensisijaisesti lapsi ja ihminen. Vain ulkopuoliset näkevät vamman, oma lähipiiri ihmisen.
Teette toki oman päätöksenne asiassa, mutta suosittelisin ottamaan rauhassa, odottamaan rauhassa punktion tulokset ja tekemään päätökset sitten. Jos vamma on vaikka pelkästään rakenteellinen, niin se ei todellakaan estä täyden elämän elämistä!

Mikään ultra ei takaa tervettä lasta ja nt-ultrassakin nähdään vain yleisimmät kehitysvammat. Lapsi voi olla vaikeasti sairas, vaikka raskauden aikana ei huomattaisi mitään, synnytyksessä voi vammautua, samoin myöhemmin elämässä tapaturmaisesti. Vanhemmaksi tullessaan sitä sitoutuu ottamaan lapsen vastaan ja rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on. Vanhemmuuden iloja ja ihanuutta ei kuitenkaan mitata sillä onko lapsi "normaali" vai ei - kaikki lapset ovat rakkaita ja arvokkaita.

Voimia vaikeiden ajatusten keskelle!

 

Kiitos mamadread ihanasta kirjoituksestasi

Nyt kun päiviä on kulunut ja tavallaan "sisäistänyt" ajatuksen, että lapsella saattaisi mahdollisesti olla jonkinlainen kehityshäiriö, olen lähtökohtaisesti tullut siihen päätökseen että keskeytystä en halua. Lopullinen päätös varmastikin syntynee sitten kunhan saadaan lopulliset tulokset.

Olen varma siitä että tätä lasta rakastetaan yhtenä perheenjäsenenä, huolimatta erilaisuudesta. Häntä rakastetaan nyt jo!!! Erilaisuushan on rikkautta erilaisia ajatuksia todellakin risteilee mielessä... eletään nyt päivää kerrallaan punktioon asti ja sen jälkeen odotellaan vastauksia

 

Mukava kuulla, että olosi on rauhallisempi. Varmasti nimenomaan ajan ottaminen ja asioiden tarkastelu monesta kulmasta on tärkeää ratkaisun teossa. Nopeat tunne edellä -ratkaisut eivät taida toimia kovin hyvin kun päätetään kokonaisen ihmisen elämästä.

Itse odotan kolmatta lastani (tänään rv 26+0). Olisimme saaneet kuopukseni vuoksi lapsivesipunktion, mutta emme halunneet sitä, koska kyse ei ole perinnöllistä sairaudesta ja koska lapsi on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Normaaleihin, kaikille tarjottaviin seuloihin osallistuimme. Tottakai mietin välillä, onko lapsi terve tai kehittyykö hän normaalisti. Se, että hän olisi vammainen, ei kuitenkaan aiheuta pelkoa. Hän on varmasti mahtava, ihana ja suloinen tyyppi joka tapauksessa!

Jos päätätte jatkaa raskautta, saatte tarkan ja asiantuntevan seurannan äitiyspolilla. Vamman laatu ja sen vaikutus elämään pyritään varmasti selvittämään tarkkaan jo ennen vauvan syntymää. Ja sitten kun hän on täällä, niin hän saa epäilemättä kaiken tuen ja avun, mitä tarvitsee esim. käsien kuntoutukseen. Ja se on hieno juttu, sillä mitä aiemmin kuntoutus aloitetaan, sen paremmat tulokset saadaan.

Onnea odotukseen!