2v 6kk itkee ihan kaikesta

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Miten pitäisi toimia kun poika itkee ihan kaikesta ja on hyvin pelokas kaikkeen uuteen?
On meissä vanhemmissa kiinni ihan koko aika, ei uskalla irtaantua ollenkaan, pelkää uusia ihmisiä ja tilanteita. Uusien ihmisten seurassa/uudessa paikassa on vanhemmissa kiinni ja itkee haluavansa pois. Olemme koittaneet saada poikaa rohkaistumaan mutta ei ole onnistunut.
Ollut pienestä pitäen samanlainen joten onko luonne herkempi vai onko tässä muutakin?

T Äiti 41
 
vierailija
Kaikki alle kolmevuotiaat ovat ujoja:

Lasta ei pidä yrittää "reipastaa", sillä ujoudessa ei ole mitään vikaa:

Voisitteko kokeilla uusia ihmisiä ja asioita todella pieninä "annoksina"?
 
vierailija
Miten pitäisi toimia kun poika itkee ihan kaikesta ja on hyvin pelokas kaikkeen uuteen?
On meissä vanhemmissa kiinni ihan koko aika, ei uskalla irtaantua ollenkaan, pelkää uusia ihmisiä ja tilanteita. Uusien ihmisten seurassa/uudessa paikassa on vanhemmissa kiinni ja itkee haluavansa pois. Olemme koittaneet saada poikaa rohkaistumaan mutta ei ole onnistunut.
Ollut pienestä pitäen samanlainen joten onko luonne herkempi vai onko tässä muutakin?

T Äiti 41
Oletko ollut ylihuolehtiva vanhempi ja kasvattaja?
 
vierailija
Kaikki alle kolmevuotiaat ovat ujoja:

Lasta ei pidä yrittää "reipastaa", sillä ujoudessa ei ole mitään vikaa:

Voisitteko kokeilla uusia ihmisiä ja asioita todella pieninä "annoksina"?
Ilmaisin ilmeisesti itseni väärin, kyse ei ole ujoudesta. Tiedän että ujous on ok eikä siitä tarvitse pois päästä. Kyse ennemminkin pojan pelokkuudesta, siitä että poika pelkää kaikkea. Ujous eriasia.

Äiti 41
 
vierailija
Lapsen ei tarvitse kokoajan olla vanhemmissaan kiinni. Ilmeisesti hän ei ole missään kodin ulkopuolella hoidossa?
Miten tämän teen, ettei olisi kun lapsi ei suostu irtaantumaan? On ollut satunnaisia kertoja isovanhemmilla hoidossa. Isovanhemmat eivät kovin tuttuja lapselle, joten oli ollut itkuinen koko hoidon ajan. Myös miehen siskolla ollut hoidossa, hänellä isompia lapsia, itkuinen oli sielläkin ja halusi kotiin. Päiväkodissa oli puoli vuotta, mutta siellä vaihtui hoitajat koko ajan ja ryhmät suuret joten lapsi ei sopeutunut ollenkaan, itki vain koko ajan ei syönyt eikä nukkunut.
 
vierailija
Miten tämän teen, ettei olisi kun lapsi ei suostu irtaantumaan? On ollut satunnaisia kertoja isovanhemmilla hoidossa. Isovanhemmat eivät kovin tuttuja lapselle, joten oli ollut itkuinen koko hoidon ajan. Myös miehen siskolla ollut hoidossa, hänellä isompia lapsia, itkuinen oli sielläkin ja halusi kotiin. Päiväkodissa oli puoli vuotta, mutta siellä vaihtui hoitajat koko ajan ja ryhmät suuret joten lapsi ei sopeutunut ollenkaan, itki vain koko ajan ei syönyt eikä nukkunut.
Olisiko nyt paikallaan hakea apua ammattilaisilta? Kuulostaa todella hankalalta.Yleensä lapset tottuu jossain vaiheessa päivähoitoon.Valitettavasti välillä näkee sitäkin että ollaan itse siinä lapsessa niin kiinni että lapsi sillä takertuu. Vanhemmille omaa aikaa jo lapsen ollessa vauva, jotta oppii olemaan muidenkin kanssa.
 
Meidän lapsi nyt 3v6kk ja on samanlainen. Todella herkkä ja arka uusiin juttuihin. Ja kestää todella kauan, että tottuu myös niihin (esim uusi aikuinen pöiväkodissa tms). Vuosi sitten (eli sinun lapsen iässä) oli juurikin noin hankalaa. Nyt kun ikää alkanut tulla enemmän ja sitä myötä ymmärrys lisääntyy, pystyy helpommin selittämään tilanteita auki, sanoittaa ennakkoon tulevaa jne. Kasvu siis on meillä ollut avainsana. Kannattaa myös kokeilla tuota ennakkoon sanoittamista. Kerrot ja selität jo hyvissä ajoin (tulevan tapahtuman suuruudesta riippuen) viikkoa - päivää ennen mitä tuleman pitää. Esimerkiksi meillä lapsi jännitti kovasti päiväkodin retkeä. Itkeskeli monta iltaa ettei halua lähteä. Sanoitin tunteen "sinua jännittää päivökodin retki" ja käytiin kohta kohdalta läpi miten retki menee "ensin mennään päiväkotiin, josta lähdette kävellen bussille ja siitä bussilla paikkaan B, jossa teette näin ja näin". Tämä tuntuu rauhoittavan lasta, kun tietää tarkkaan mitä tuleman pitää. Tärkeää myös, ettei lasta pakota mihinkään. Kannustaa ja kyselee, että "tule mennään yhdessä tekemään", mutta jos ei halua niin seisköön sitten helmoissa kiinni, kun muut lapset leikkii puistossa kauempana. Ajan kanssa kun toistoja tulee lisää saatatkin huomata, että lapsi onkin metrin päässä sinusta ja seuraavalla kerralla viiden metrin päässä. Luottamus hänelläkin kasvaa kun huomaa, ettei mitään pahaa tapahdu kun saa rauhassa tutkailla ympäristöä ensin. 😊 Tärkeää myös tuoda lapselle ilmi, että hän on rakastettu ja täysin hyväksytty, vaikka onkin arempi. Näin itsetunto kasvaa ja sitä myötä luottamus ja uskallus lisääntyy. Tsemppiä kovasti! Herkän lapsen vanhempana ei aina ole helppoa. ❤
 
vierailija
Olisiko nyt paikallaan hakea apua ammattilaisilta? Kuulostaa todella hankalalta.Yleensä lapset tottuu jossain vaiheessa päivähoitoon.Valitettavasti välillä näkee sitäkin että ollaan itse siinä lapsessa niin kiinni että lapsi sillä takertuu. Vanhemmille omaa aikaa jo lapsen ollessa vauva, jotta oppii olemaan muidenkin kanssa.
Tämä onkin ollut meille vanhemmille todella rankaa.
siksi tänne laitoinkin kyselyä onko tämä normaalia vai voisiko olla jotain muuta. Jos voi niin mitä? Ei huvita lähteä viettämään omaa aikaa kun tietää miten toinen vain itkee meidän perään 😞

Aiti 41
 
vierailija
Meidän lapsi nyt 3v6kk ja on samanlainen. Todella herkkä ja arka uusiin juttuihin. Ja kestää todella kauan, että tottuu myös niihin (esim uusi aikuinen pöiväkodissa tms). Vuosi sitten (eli sinun lapsen iässä) oli juurikin noin hankalaa. Nyt kun ikää alkanut tulla enemmän ja sitä myötä ymmärrys lisääntyy, pystyy helpommin selittämään tilanteita auki, sanoittaa ennakkoon tulevaa jne. Kasvu siis on meillä ollut avainsana. Kannattaa myös kokeilla tuota ennakkoon sanoittamista. Kerrot ja selität jo hyvissä ajoin (tulevan tapahtuman suuruudesta riippuen) viikkoa - päivää ennen mitä tuleman pitää. Esimerkiksi meillä lapsi jännitti kovasti päiväkodin retkeä. Itkeskeli monta iltaa ettei halua lähteä. Sanoitin tunteen "sinua jännittää päivökodin retki" ja käytiin kohta kohdalta läpi miten retki menee "ensin mennään päiväkotiin, josta lähdette kävellen bussille ja siitä bussilla paikkaan B, jossa teette näin ja näin". Tämä tuntuu rauhoittavan lasta, kun tietää tarkkaan mitä tuleman pitää. Tärkeää myös, ettei lasta pakota mihinkään. Kannustaa ja kyselee, että "tule mennään yhdessä tekemään", mutta jos ei halua niin seisköön sitten helmoissa kiinni, kun muut lapset leikkii puistossa kauempana. Ajan kanssa kun toistoja tulee lisää saatatkin huomata, että lapsi onkin metrin päässä sinusta ja seuraavalla kerralla viiden metrin päässä. Luottamus hänelläkin kasvaa kun huomaa, ettei mitään pahaa tapahdu kun saa rauhassa tutkailla ympäristöä ensin. Tärkeää myös tuoda lapselle ilmi, että hän on rakastettu ja täysin hyväksytty, vaikka onkin arempi. Näin itsetunto kasvaa ja sitä myötä luottamus ja uskallus lisääntyy. Tsemppiä kovasti! Herkän lapsen vanhempana ei aina ole helppoa.
Tällä ajatuksella ollaan päässyt eteenpäin, tarvitaan vain aikaa ja sitten helpottaa.
Hyvä kun löytyy muitakin jotka ovat ”samassa veneessä”
Täytyy koittaa sanoittaa lapselle vielä enemmän ja koittaa itse olla olematta lapsessa niin kiinni, muttakun en tiedä miten sen tekisin. Teenkö enemmän hallaa jos vain vien lapsen hoitoon vaikka siellä vain itkisi?

Äiti 41
 
Tällä ajatuksella ollaan päässyt eteenpäin, tarvitaan vain aikaa ja sitten helpottaa.
Hyvä kun löytyy muitakin jotka ovat ”samassa veneessä”
Täytyy koittaa sanoittaa lapselle vielä enemmän ja koittaa itse olla olematta lapsessa niin kiinni, muttakun en tiedä miten sen tekisin. Teenkö enemmän hallaa jos vain vien lapsen hoitoon vaikka siellä vain itkisi?

Äiti 41
Me aloitettiin hoito harjoitukset niin, että isovanhemmat tuli meille kotiin hoitamaan. Aluksi oltiin 30min poissa ja pikkuhiljaa piteni aika. Sen jälkeen vasta siirtyi niin että vieraampi ympäristö eli hoitajan kotona ja taas ensin lyhyt aika ja sitten piteni. Pienin askelin.
 

Yhteistyössä