Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
35+ Lapsettomat
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Chloe70, post: 18486164, member: 47623"]</p><p>Huomenta siskot!</p><p></p><p>Mun täytyy päästä taas purkamaan ajatuksiani. </p><p></p><p>On tietysti hieno asia, jos on ymmärtäväisiä läheisiä ja työkavereita, joille voi purkaa lapsettomuuden ja hoitojen aiheuttamia tuntoja. Mulla itselläni on työpaikalla kolme naispuolista hyvää työkaveria, joiden kanssa vietetään silloin tällöin vapaa-aikaakin yhdessä. Toisinaan on miehet ja lapsetkin mukana. He tietävät hoidoista ja voin kertoa miltä tuntuu. Joskus tulee kuitenkin sellainen olo, ettei jaksaisi raportoida mitä milloinkin on meneillään, koska he ovat melkein päivittäin kyselemässä. Joskus tuntuu, ettei minussa muuta olennaista olekaan kuin tämä lapsettomuus. Se määrittää koko identiteettiäni ja statustani naisena. Sen vuoksi tunnen itseni luuseriksi kertoessani epäonnistuneesta hoidosta, kuten eilen. Hyvää he tietysti tarkoittavat ja olen kiitollinen saamastani tuesta, mutta aina ei vaan jaksaisi. Kuunnella kliseitä, tiedättehän? Haluaisi olla vain yksin ja käpertyä omaan pettymykseensä kuin mustaan huopaan.</p><p></p><p>Oma lukunsa on pomoni, jolle minun on ollut pakko kertoa jatkuvien poissaolojen vuoksi. Pomoni on kuitenkin se ihminen, jonka kanssa teen eniten yhteistyötä eri projekteissa. Minulla ei ole autoa ja jokainen klinikkakäynti tietää tuntien poissaoloa työpaikalta, kunkin hoidon aktiivivaiheessa monta kertaa viikossa. Kerroin hänelle silloin kun sain keskenmenon ja olin sairaalassa. Päällisin puolin hän on suhtautunut aivan fiksusti, mutta vahvasti epäilen hänen kykyään minkäänlaiseen empatiaan, kaikki vaikuttaa jotenkin teennäiseltä, koska seuraavassa hetkessä hän kuitenkin saattaa kiukutella esim. poissaoloni vuoksi. </p><p>Muutenkaan en voi sanoa pitäväni pomosta ihmisenä, koska hän edustaa sellaista arvomaailmaa, narsistista käytöstä ja suhtautumista muihin ihmisiin, mitä en millään tapaa voi allekirjoittaa. Hän onkin suoraan sanonut, että asiat (työasiat) menevät hänen arvomaailmassaan aina ihmisten edelle. Eilen jouduin kertomaan, ettei onnistunut tämäkään hoito ja tammikuussa tulee taas poissaoloja. Pomo voivotteli jotakin muodon vuoksi ja sitten tuli opettavaisia vanhemman naisen ohjeita, miten täytyy vaan unohtaa koko asia ja lakata stressaamasta. Juuri niin, sehän onkin niin helppoa seitsemän vuoden lapsettomuuskriisin jälkeen! En meinannut uskoa korviani, kun hän heti perään alkoi pitkän ja seikkaperäisen selvityksen siitä, miten ihanaa on, kun hänen poikansa vaimo odottaa nyt lasta, joka syntyy kevään kynnyksellä. Ja miten tämä miniä oli luullut, ettei voi saada lapsia, mutta ihan heti ja saman tien tulikin raskaaksi. Olisin halunnut juosta pakoon siitä tilanteesta. Muutenkin sain koota kaikki voimani, että jaksoin eilen tulla töihin. Aivan kuin olisin istunut juuri amputoituna pyörätuolissa kuuntelemassa, kun joku vieressä selittää, miten ihanalta tuntuu juosta ja kuinka treenaa juuri maratonille.</p><p></p><p>Lähes kymmenen vuotta lapsettomuudesta kärsinyt ja 12 lapsettomuushoitoa läpikäynyt entinen ystäväni, joka on nykyään äiti ja lisäksi viimeisillään raskaana (ensimmäinen lapsi sai alkunsa luomumentelmällä hoitojen loppumisen jälkeen) vertasi usein lapsettomuutta henkiseen pyörätuoliin, joka vammauttaa, invalidisoi helposti koko elämän, mutta jota muut eivät useinkaan pysty näkemään ja ymmärtämään. Miksi hän sitten on entinen ystävä. Koska tultuani raskaaksi viime keväänä, hän ei halunnut kuulla mitään lapsettomuusasioita tai mahdollisista tulevista keskenmenoista ja oli sitä mieltä, että minun tulisi etsiä "vertaistukea" ihmisiltä jotka ovat tulleet hoidoilla raskaaksi eikä luomusti, kuten hän. Niin nopeasti nämäkin asiat unohtuvat. Aivan kuin olisi merkitystä sillä, miten on tullut raskaaksi, jos kuitenkin on pitkä lapsettomuustausta. Hän oli myös se, joka aina puhui "vertaistuen kaksiteräisestä miekasta" eli miten se joka on tukena, tultuaan raskaaksi alkaakin elää ihan eri elämää ja vielä lapsettomaksi jäänyt onkin äkkiä ilman tukea ja ymmärtäjää yksin rannalla ruikuttamassa. Hän oli itse kokenut sen monta kertaa muiden hoidoissa olleiden raskauduttua - ja silti hän teki minulle saman. Joka tapauksessa, kun entisen mieheni kanssa kävimme kahdessa hoidossa 2004-2005, tutustuin Verkkoklinikan kautta noin viiteen hoidoissa käyvään naiseen, joiden kanssa tapailimme ja kirjoittelimme. Nyt he kaikki ovat äitejä. Minä en. Kukaan ei pidä yhteyttä. Takana on seitsemän vuotta lapsettomuuden tuskaa, kahdeksan hoitoa, yksi niillä aikaansaatu raskaus, joka päättyi keskenmenoon. Mietin usein elämäni tarkoituksettomuutta katsoessani, miten lukuisat naiset ympärilläni ovat raskaana tai elävät todeksi minun suurta unelmaani, äitiyttä, joka heräsi jo pikkutyttönä nukkeleikeissä. Mitä minä teen tällä elämälläni? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Käydä töissä ja ostaa tavaroita? Kohta kymmenen vuotta on mennyt, ettei päivääkään ole kulunut ilman surua ja kärsimystä lapsettomuudesta. Koska se loppuu? Ei koskaan?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Chloe70, post: 18486164, member: 47623"] Huomenta siskot! Mun täytyy päästä taas purkamaan ajatuksiani. On tietysti hieno asia, jos on ymmärtäväisiä läheisiä ja työkavereita, joille voi purkaa lapsettomuuden ja hoitojen aiheuttamia tuntoja. Mulla itselläni on työpaikalla kolme naispuolista hyvää työkaveria, joiden kanssa vietetään silloin tällöin vapaa-aikaakin yhdessä. Toisinaan on miehet ja lapsetkin mukana. He tietävät hoidoista ja voin kertoa miltä tuntuu. Joskus tulee kuitenkin sellainen olo, ettei jaksaisi raportoida mitä milloinkin on meneillään, koska he ovat melkein päivittäin kyselemässä. Joskus tuntuu, ettei minussa muuta olennaista olekaan kuin tämä lapsettomuus. Se määrittää koko identiteettiäni ja statustani naisena. Sen vuoksi tunnen itseni luuseriksi kertoessani epäonnistuneesta hoidosta, kuten eilen. Hyvää he tietysti tarkoittavat ja olen kiitollinen saamastani tuesta, mutta aina ei vaan jaksaisi. Kuunnella kliseitä, tiedättehän? Haluaisi olla vain yksin ja käpertyä omaan pettymykseensä kuin mustaan huopaan. Oma lukunsa on pomoni, jolle minun on ollut pakko kertoa jatkuvien poissaolojen vuoksi. Pomoni on kuitenkin se ihminen, jonka kanssa teen eniten yhteistyötä eri projekteissa. Minulla ei ole autoa ja jokainen klinikkakäynti tietää tuntien poissaoloa työpaikalta, kunkin hoidon aktiivivaiheessa monta kertaa viikossa. Kerroin hänelle silloin kun sain keskenmenon ja olin sairaalassa. Päällisin puolin hän on suhtautunut aivan fiksusti, mutta vahvasti epäilen hänen kykyään minkäänlaiseen empatiaan, kaikki vaikuttaa jotenkin teennäiseltä, koska seuraavassa hetkessä hän kuitenkin saattaa kiukutella esim. poissaoloni vuoksi. Muutenkaan en voi sanoa pitäväni pomosta ihmisenä, koska hän edustaa sellaista arvomaailmaa, narsistista käytöstä ja suhtautumista muihin ihmisiin, mitä en millään tapaa voi allekirjoittaa. Hän onkin suoraan sanonut, että asiat (työasiat) menevät hänen arvomaailmassaan aina ihmisten edelle. Eilen jouduin kertomaan, ettei onnistunut tämäkään hoito ja tammikuussa tulee taas poissaoloja. Pomo voivotteli jotakin muodon vuoksi ja sitten tuli opettavaisia vanhemman naisen ohjeita, miten täytyy vaan unohtaa koko asia ja lakata stressaamasta. Juuri niin, sehän onkin niin helppoa seitsemän vuoden lapsettomuuskriisin jälkeen! En meinannut uskoa korviani, kun hän heti perään alkoi pitkän ja seikkaperäisen selvityksen siitä, miten ihanaa on, kun hänen poikansa vaimo odottaa nyt lasta, joka syntyy kevään kynnyksellä. Ja miten tämä miniä oli luullut, ettei voi saada lapsia, mutta ihan heti ja saman tien tulikin raskaaksi. Olisin halunnut juosta pakoon siitä tilanteesta. Muutenkin sain koota kaikki voimani, että jaksoin eilen tulla töihin. Aivan kuin olisin istunut juuri amputoituna pyörätuolissa kuuntelemassa, kun joku vieressä selittää, miten ihanalta tuntuu juosta ja kuinka treenaa juuri maratonille. Lähes kymmenen vuotta lapsettomuudesta kärsinyt ja 12 lapsettomuushoitoa läpikäynyt entinen ystäväni, joka on nykyään äiti ja lisäksi viimeisillään raskaana (ensimmäinen lapsi sai alkunsa luomumentelmällä hoitojen loppumisen jälkeen) vertasi usein lapsettomuutta henkiseen pyörätuoliin, joka vammauttaa, invalidisoi helposti koko elämän, mutta jota muut eivät useinkaan pysty näkemään ja ymmärtämään. Miksi hän sitten on entinen ystävä. Koska tultuani raskaaksi viime keväänä, hän ei halunnut kuulla mitään lapsettomuusasioita tai mahdollisista tulevista keskenmenoista ja oli sitä mieltä, että minun tulisi etsiä "vertaistukea" ihmisiltä jotka ovat tulleet hoidoilla raskaaksi eikä luomusti, kuten hän. Niin nopeasti nämäkin asiat unohtuvat. Aivan kuin olisi merkitystä sillä, miten on tullut raskaaksi, jos kuitenkin on pitkä lapsettomuustausta. Hän oli myös se, joka aina puhui "vertaistuen kaksiteräisestä miekasta" eli miten se joka on tukena, tultuaan raskaaksi alkaakin elää ihan eri elämää ja vielä lapsettomaksi jäänyt onkin äkkiä ilman tukea ja ymmärtäjää yksin rannalla ruikuttamassa. Hän oli itse kokenut sen monta kertaa muiden hoidoissa olleiden raskauduttua - ja silti hän teki minulle saman. Joka tapauksessa, kun entisen mieheni kanssa kävimme kahdessa hoidossa 2004-2005, tutustuin Verkkoklinikan kautta noin viiteen hoidoissa käyvään naiseen, joiden kanssa tapailimme ja kirjoittelimme. Nyt he kaikki ovat äitejä. Minä en. Kukaan ei pidä yhteyttä. Takana on seitsemän vuotta lapsettomuuden tuskaa, kahdeksan hoitoa, yksi niillä aikaansaatu raskaus, joka päättyi keskenmenoon. Mietin usein elämäni tarkoituksettomuutta katsoessani, miten lukuisat naiset ympärilläni ovat raskaana tai elävät todeksi minun suurta unelmaani, äitiyttä, joka heräsi jo pikkutyttönä nukkeleikeissä. Mitä minä teen tällä elämälläni? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Käydä töissä ja ostaa tavaroita? Kohta kymmenen vuotta on mennyt, ettei päivääkään ole kulunut ilman surua ja kärsimystä lapsettomuudesta. Koska se loppuu? Ei koskaan? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 5 1 8
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Päivän persu-uutinen
33 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Vinted - mistä tiedän, että tuote on myyty?
Tänään 20:01
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Riikka Purra ei kestä kritiikkiä
Tänään 19:58
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Naisten seiväshyppy.
Tänään 19:56
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miksi vitussa henkkari ja passi on voimassa VAIN 5-vuotta???
Tänään 19:39
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Joe Biden suostuu sittenkin vaaliväittelyyn Donald Trumpin kanssa, mutta vain erittäin tiukoin ja itse sanelluin ehdoin
Tänään 19:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Muuttoliikkeen uhka
Tänään 19:32
Timo13051985
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Enää kuukausi ja illat alkavat pimenemään
Tänään 19:29
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Maanantai klo 03:50
Luettu: 675
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:02
Luettu: 570
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 558
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 548
Aihe vapaa
6.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Maanantai klo 12:48
Luettu: 492
Aihe vapaa
7.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Maanantai klo 19:29
Luettu: 489
Aihe vapaa
8.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Maanantai klo 22:17
Luettu: 475
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
2.
Opiskelija saa 499 /kk, mamu saa 2283 /kk.
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
3.
Syyskuiset 2024
Latest: vierailija
16 min sitten
Lapsen saaminen
4.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
5.
Raparperi/ mansikka soppa.
Latest: ruuttis
25 min sitten
Aihe vapaa
6.
Mamu juotti lapsen känniin ja raiskasi sen jälkeen.
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
7.
Päivän persu-uutinen
Latest: vierailija
33 min sitten
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
41 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
35+ Lapsettomat
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu