vierailija
Paavo Taju.kangas kirjoittaa blogissaan (P T- media):
Sen jälkeen kun Suomi liittyi Natoon, niin asenne Venäjän suhteen on muuttunut liian huolettomaksi. Ihan kuin Nato olisi ratkaisu kaikkiin sellaisiinkin ongelmiin, jotka eivät Natolle kuulu.
Vielä pari kuukautta, niin Karjalan kannaksella alkaa sellainen vyörytys, että juhannukseen mennessä koko Suomen kaakkoisraja on romahtanut. Tulijoita virtaa jokaiselta mahdolliselta ja mahdottomalta rajanylityspaikalta.
Tällä hetkellä on hyvä laskea leikkiä, tehdä huvittavia meemejä ja naureskella vapautuneesti, mutta se johtuu vain siitä, että itärajalla on vielä lunta 30 sentistä puoleen metriin. Metsissä ei pysty kulkemaan kuin hiihtämällä. Huhtikuun alkuun mennessä lumet ovat jo häipyneet suurimmaksi osaksi, mutta metsät ovat märkiä, ojat ja purot tulvivat leveälle alueelle, eikä maastossa pysty vieläkään kulkemaan. Venäläisetkin tietävät tämän, ja viettävät kevään ottamalla vodkaa.
Mutta vappuun mennessä metsät alkavat olemaan kuivia ja purot ja ojat ovat palanneet uomiinsa. Venäjän Karjalassa alkaa sellainen ralli, että sellaista ei ole nähty sitten vuoden 1944. Jokaisen Venäjän puolella olevan metsätien varteen, josta on helppo luikahtaa Suomen puolelle, kuskataan bussilasteittain tulijoita. Näitä samoja tulijoita oli Puolan vastaisella rajalla yksin viime syksynä muutama kymmenen tuhatta, vaikka Puolan rajalla on jykevä aita, jonka yli on vaikea kiivetä. Tulijat tietävät, että rajan ylitys Puolaan on vaikeaa, jopa mahdotonta. Miten joku kuvittelee, että sitä samaa ryntäystä ei tule Suomen rajalle, joka on Puolan rajaan verrattuna lasten leikkiä.
Sen jälkeen kun Suomi liittyi Natoon, niin asenne Venäjän suhteen on muuttunut liian huolettomaksi. Ihan kuin Nato olisi ratkaisu kaikkiin sellaisiinkin ongelmiin, jotka eivät Natolle kuulu.
Vielä pari kuukautta, niin Karjalan kannaksella alkaa sellainen vyörytys, että juhannukseen mennessä koko Suomen kaakkoisraja on romahtanut. Tulijoita virtaa jokaiselta mahdolliselta ja mahdottomalta rajanylityspaikalta.
Tällä hetkellä on hyvä laskea leikkiä, tehdä huvittavia meemejä ja naureskella vapautuneesti, mutta se johtuu vain siitä, että itärajalla on vielä lunta 30 sentistä puoleen metriin. Metsissä ei pysty kulkemaan kuin hiihtämällä. Huhtikuun alkuun mennessä lumet ovat jo häipyneet suurimmaksi osaksi, mutta metsät ovat märkiä, ojat ja purot tulvivat leveälle alueelle, eikä maastossa pysty vieläkään kulkemaan. Venäläisetkin tietävät tämän, ja viettävät kevään ottamalla vodkaa.
Mutta vappuun mennessä metsät alkavat olemaan kuivia ja purot ja ojat ovat palanneet uomiinsa. Venäjän Karjalassa alkaa sellainen ralli, että sellaista ei ole nähty sitten vuoden 1944. Jokaisen Venäjän puolella olevan metsätien varteen, josta on helppo luikahtaa Suomen puolelle, kuskataan bussilasteittain tulijoita. Näitä samoja tulijoita oli Puolan vastaisella rajalla yksin viime syksynä muutama kymmenen tuhatta, vaikka Puolan rajalla on jykevä aita, jonka yli on vaikea kiivetä. Tulijat tietävät, että rajan ylitys Puolaan on vaikeaa, jopa mahdotonta. Miten joku kuvittelee, että sitä samaa ryntäystä ei tule Suomen rajalle, joka on Puolan rajaan verrattuna lasten leikkiä.
