9KK HUPIMATKA

Täällä ollaan just ja just elossa. Perjantaina rupesin taas vuotamaan verta oikein toden teolla ja taas hirveällä paniikilla sairaalaan. Mies oli ties missä, eikä vaihteeksi vastannut luuriin (tämä näyttäisi hänelle olevan ihan ydinfysiikkaa nykyään). Oli kuulema nukahtanut jo kello 18 koska oli niin kova flunssa. Luulen että tämä miesflunssa on isompi urakka kun mun 9KK kestävä hupimatka nimeltä raskaus. Taidan ymmärtää miessflunssan vakavuuden vasta synnytyssalissa, kun mullakin on yhtä kipeä olo kun hänellä. Onneksi tämä meidän pikkunen on perinnyt kestämisensä äidiltään, ja pikkusella oli kaikki hyvin. Hienosti se vilkutti ultrassa ja sydän hakkasi ❤️.

Lauantaina heräsin aikasin kun oli isoisän hautajaiset. Tiesin kyllä että en ollut ihan huippukunnossa, mutta en olisi ikinä saanut mielenrauhaa jos olisin jättänyt hautajaiset väliin. Kovasti yritin saada miestäni mukaan tueksi, kun näitten alavatsakipujen kanssa ei oikein pysty kävelemään normaalisti ja siihen päälle vielä mun pahoinvoinnit jotka iskevät ihan puun takaa missä milloinkin ilman syytä. Valitettavasti hänellä oli vielä lauantaina niin kova flunssa että ei millään päässyt mukaan. Illalla oli sitten taas ihan järkyttävä olo ja jouduin sairaalaan alavatsakipujen takia, kaikki todettiin taas olevan ok.

Tänään en ole pystynyt syömään yhtään mitään. Joka askeleella tuntuu kun puukko iskettäis suoraan alavatsaan. On tämä odotusaika vaan aivan ihana ja mullistava kokemus. Tässä vaiheessa tekisin mitä vaan jos mieheni saisi kokea tämän, edes viikon verran. Luulenpa että ymmärrys ja tuki olisi erillaista sen jälkeen. Ymmärrän tietysti että miehet eivät tajua miltä raskaus tuntuu, mutta luulis että kun näkee kylppärin täynnä verta tai tätä jatkuvaa oksentelua tajuaisi pysyä kotona tai vastaamaan puhelimeen. Loukkaannuin jo niin verisesti tämän viikonlopun jälkeen, että tuskin jaksan kutsua häntä mukaan synnytykseen. En jaksa kuunnella sitä ruikutusta miten hänellä on nälkä ja häntä väsyttää. Toisaalta en usko että häntä kiinnostaa tulla mukaan, kun ei ole tähänkään asti kertaakaan jaksanut vaivautua mukaan sairaalaan. Toivotaan että ensiviikko olisi parempi.