desire nymark - Banneri

Löysin memen joka kiertää facebookissa, missä luki “More marriages might survive if the partners realized that sometimes the better comes after the worse.” Tämähän on aivan totta, mutta luulen että moni meistä helposti unohtaa tämän.

Pari kuukautta sitten juhlittiin meidän pumpuli hääpäivää, ja monethan sanovat että ensimmäinen vuosi naimisissa on se rankin kaikista. Miksi? Koska silloin meidän pitää oppia elämään toistemme kanssa. Olemme molemmat ihmisiä ja ihmiset muuttuvat ja kehittyvät joka päivä. Väittäisin että se suurin kompastus kivi on kasvaa yhdessä. Luulin että se mies jonka tapasin 3 vuotta sitten olisi se kenen kanssa eläisin loppu elämäni, ja onhan hän, mutta hän muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, enkä minäkään ole se sama nainen kun olin kolme vuotta sitten.

Riitelemme edelleenkin välillä, mutta paljon isommista asioista kun alussa. Kun aloimme seurustelemaan riideltiin rahasta, työstä, pyykkien pesusta ja mistä milloinkin. Tämä ehkä kuulostaa hassulta ja turhamaiselta nyt kolme vuotta myöhemmin, mutta silloin se ei todellakaan ollut.

Muistan miten olen mennyt nukkumaan niin jumalattoman vihaisena jostain ihan turhasta asiasta, käänismme molemmat selät vastakkain, kumpikaan tarpeeksi vihainen mennäkseen sohvalle nukkumaan mutta silti niin katkerina että kummallakaan ei ollut toiselle mitään sanottavaa.

Voidaan varmasti molemmat myöntää että siinä vaiheessa kun tulin raskaaksi helvetti oli irti. Vedimme molemmat esille ne pahimmat puolet toisisamme. Olin väsynyt, kipeä, vittuuntunut ja jormooneja täynnä. Mieheni taas teki pitkiä työpäiviä ja yritti saada gradua valmiiksi. Kummallakin oli hyvä syy levätä, ja olla tekemättä kotitöitä, mutta jonkun piti niitä tehdä. Tästä syntyi riitoja, jotka kestivät aamu kahteen asti, jonka jälkeen oltiin molemmat entistä väsyneempiä ja katkeria.

Annoime periksi, muutimme erilleen ja annoime asian olla, kunnes päätimme taas yrittää. Jotenkin ymmärsimme että vaikka molemmat tekisivät parhaansa, avioliitto ja elämä yhdessä voi silti olla rankkaa ja välillä jopa perseestä ja vaikka molemmilla olisi hyvä syy levätä kalenterissa ei välttämättä ole siihen tilaa. Silloin pitää vaan sinnitellä ja yrittää tehdä yhteystyötä ja kompromisseja, keskustella ja tukea toisiansa.

Tämän jälkeen mieheni on nähnyt minut aivan karmeassa tilassa. Oksennusta hiuksissa, silmät punaisena kun olen itkenyt monta tuntia, olen ryöminyt eteenpäin koska en ole pystynyt kävelemään, naama täynnä finnejä. Hän on kuunnellut miten olen kyllästynyt mun elämään, raskauteen, tähän oloon. Miten en yksinkertaisesti jaksaisi enää. Alussa pelkäsin että olisin heikko hänen silmissään ja että hän jättäisi minut sen takia, mutta oikeastaan hän näki minut vahvempana kuin koskaan, ja oppi tukemaan minua oikealla tavalla.

”So if you are in the worse, please realize the better often comes later. It takes hard work, compromise, change, and admiration, but it happens. The better comes after the worst. Trust me.”

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X