Onneksi Kirpun vatsavaivat ovat pikkuhiljaa rauhoittuneet. Kaksi viikkoa meillä oli sellainen rumba päällä että luulin oikeesti että lapseni on riivattu. No ei nyt sentään mutta aika rankka episodi oli. Nukuin ehkä 2-3 tuntia vuorokaudessa ja kerkesin syömään kerran tai kaks päivässä, silloinkin yhdellä kädellä kun Kirppu ei suostunut olemaan omassa sängyssä tai koliikkikeinussa. Äidin syli oli ainoa paikka joka kelpasi.
Siirryttiin jauhemaiseen korvikkeeseen (nestlen NAN korvike) mutta Kirpulle tämä ei kelvannut. Tytöllä oli koko ajan nälkä mutta syömisestä ei tullut mitään. Vaihdettiin siis taas takas Tuutiin ja ihme kyllä Kirppu ei enää saannut siitä hirveitä ”koliikki kohtauksia”. Edelleenkin kävellään ympäri kämppää tyttö sylissä, mutta nyt saa sentään välillä nukuttua. Väittäisin kuitenkin että meillä on pieni eroahdistus meneillään. Päivisin Kirppu ei suostu nukkumaan (tai ylipäätänsä oleskelemaan) omassa pinnasängyssä, pelkästään meidän sängyssä ja mun vieressä on hyvä olla. Ja auta armias jos hän herää enkä ole heti siinä pitämässä kädestä kiinni, sitä huudon määrää.
Kirpulla on kolme eri tapaa huutaa (eli vaatia huomiota). 1. Kun hänellä on vatsakipuja 2. Nälkä 3. Komenteleva missä sä oot?! Tätä vaihtoehtoa 3 tapahtuu usein nimenomaan päivisin kun ollaan kahdestaan Kirpun kanssa. Meille on siis kehittynyt ”pienimuotoinen eroahdistus”. Tämä tarkoittaa sitä että Kirppu on mun vieressä 7.00-17.00. Kun Kirpun isä lähtee töihin siirretään Kirpsteri meidän sänkyyn, mun viereen ja yritetään jatkaa nukkumista. Päivällä yritetään nukkua mahdollisimman paljon, koska yleensä vatsavaivat ovat pahimmillaan öisin. Jos haluan tehdä ruokaa, pestä pyykkiä yms kannan Kirppua perässäni joko turvakaukalossa tai vaunuissa ja keinutan sitten yhellä jalalla että tyttö pysyisi tyytyväisenä. Toki on myös sellaisia päiviä kun Kirppu vaatii enemmän huomiota ja joudun pitämään sylissä.
Mutta voi mikä enkeli jos lähdet johonkin. Automatka rauhoittaa Kirppua ja yleensä hän nukahtaa. Sitten kun herätään niin ollaan niin tyytyväisiä. Toki jos käydään mummolassa (missä nyt yleensä käydään kun kaikki kauppakeskukset ja muut pöpöpesät ovat kiellettyjä) hän saa huomiota koko ajan ja kaikki haluavat pitää häntä sylissä. Kirppu on siis äärimmäisen hellyydenkipeä tapaus. Olen itse sitä mieltä että lapsi ei voi ikinä saada liian paljon rakkauta, joten niin kauan kun Kirppu viihtyy sylissä me pidetään häntä sylissä. Loppupeleissä tyytyväinen lapsi on paljon tärkeämpää ku siisti talo tai tyhjä pyykkikori.
Kommentit (5)
Itse käytän babybjörn one jos on semmoinen päivä että ei todellakaan olla muualla kun äidin sylissä.. öisin olen laittanut tytön kapaloon, ennen kun yritin sitä hän heräsi joka kerta kun laitoin hänet alas tai tissi irtosi suusta, nyt hän nukkuu melkein koko yön omassa sängyssään!:)
Ihana pieni 🙂 Ootteko kokeilleet jotain kantovälinettä? Liinaa tai reppua siis 🙂 Helpottaisi ehkä tuohon läheisyydentarpeeseen ja saisit itse kädet vapaaksi..
Tilasin kantoliinan mut kestää ikuisuuden ennenku se tulee! ? helpottais varmaan elämää aika lailla ?
Ja ha använt mycky trikoo bärsjal när dom vari sådär små, c va i min famn dag som natt dom första 4 mån för att vara nöjd, sov bara på mitt bröst, sen börja de vara mer intressant att vara på golve när han kund börja undersöka saker. Just i den stunden e de ju tungt men nu i efterhand kan ja tänka att vi to iallafall ti vara av babytiden å njöt av närhet, ennu också tycker han om närhet å att kramas. Men dendär bärsjalen e no att rekommendera å famnbabysar brukar trivas bra när dom får vara nära å lite intromat på samma gång som du kan ha händena fria å laga mat, äta, byka vasomhälst 🙂
Meillä on toukkapussi, mut arvaappa vaan jos on pesussa 24/7 kun Kirppu päättää puklata siihen samantien 😀