2017 alku oli aika rankka ja täynnä haasteita sekä vastoinkäymisiä, mutta ollaan kolmessa kuukaudessa saatu pakka kasaan aika mallikkaasti ja tällä hetkellä nautin arjesta ja siitä fiiliksestä että kaikki on oikeasti ihan hyvin. Kolikossa on aina kääntöpuoli ja kaikista vastoinkäymisistä on tullut jotain hyvääkin. Mun elämässä tapahtuu niin paljon tällä hetkellä että en itsekään meinaa pysyä menossa mukana. Uusi vauva, uusi sormus, uusi työ (voiko bloggaamista jo kutsua työksi?), äitiys, talon valmistuminen, Bellen ristiäiset ja muitakin juhlia. Olen ihan hämilläni miten pitkälle ollaan päästy ja iloinen siitä että saan jakaa tämän matkan teidän kanssa.
Vihasin raskautta ja kaikki sen mukana tulleet ongelmat yli kaiken eikä synnytyskään tai keskosen saaminen ollut mitään herkkua mutta sen mukana tuli niin paljon hyvääkin. Ensinäkin tiedän että mulla ja Bellellä on suojelusenkeli (kenen istukka repee sairaalan parkkipaikalla?), sairaalassa tapasin Jaanan joka on ollut aivan mahtava tukipilari ja koko hässäkkä lähensi ja lämmitti meidän viilentyneet välit miehen kanssa. Saadaan myös Bellelle suomen parasta mahdollista hoitoa joten sekin rauhoittaa mieltä kun tietää että tytöllä on varmasti kaikki kunnossa. Bellen synnytys ja jatkohoidot aiheutti niin paljon stressiä että raskauskilot hävisivät heti ja ristiäisiin voin hyvillä mielin laittaa kireän mekon.
Ristiäiset aiheuttivat myös päänvaivaa koska vieraslista oli sen verran pitkä että olisi pitänyt hankkia uusi astiasto, juhlateltta sekä pöytä ja rukoilla että suomen kesä tarjoaa hyvän sään. Sekin ongelma selätettiin mallikkaasti kun minulle ja Bellelle ei tullut kutsua Bellen serkun ristiäisiin jotka pidetään viikkoa ennen, koska sinne kutsutaan pelkästään sukulaisia ja meidät on ilmeisesti evätty suvusta. Keskusteltiin asiasta perheneuvojan kanssa ja päätettiin että mekin sitten kutsutaan pelkästään sukulaisia ja nyt ei enää tarvitse hermoilla että kahvikupit tai istumapaikat eivät riitä, eikä jatkossa tarvitse tapella missä vietetään joulua.
Tammikuussa olin niin kypsä meidän taloon että meinasin jo heittää koko hötäskän myyntiin (tai sytyttää tuleen). Vesivahingon takia jouduttiin uusimaan keittiötä josta tuli vähän laajempi projekti kun päätettiin purkamaan yhtä väliseinää. Jouduttiin myös tekemään vähän työtä pihalla koska meidän oli pakko saada salaojat kuntoon. Sisustusta ollaan myös uusittu aika rankalla kädellä. Olen laatoittanut keskellä yötä, käynyt Ikeassa 6 kertaa 3 kuukauden aikana, suunnitellut pihan ihan uusiksi sekä vessan, siirtänyt huonekaluja niin että sain työhuoneen. Hermot ovat olleet niin kireenä välillä että on tehnyt mieli repiä hiukset päästäni – mutta nyt kun katson lopputulosta olen aivan haltioissani. Keittiö on puolet isompi, pihalle mahtuu ruokailuryhmä ja meidän etupiha ei ole ikinä näyttänyt näin siistiltä. Rakastan mun kotia ja haluan asua täällä loppuelämäni.
Blogi on kasvanut ihan huikeasti ja on tuonut mukanaan paljon uusia mahdollisuuksia. Nautin siitä että mulla on jotain ”omaakin” mihin voi keskittyä kakkavaippojen ja pursuavan pyykkikorin lisäksi. Sain vihdoin hankittua kunnon pöytäkoneen ja blogin ulkoasukin uudistui viime viikolla. Tähän asti olen ottanut kaikki kuvat mun iPhonen kanssa, mutta sain vihdoin ja viimein tilattua kameran, joten kuvien laatukin paranee huomattavasti kohta. Tällä kertaa tällainen pidempi avautumis – postaus, seuraavalla kerralla jotain kevyempää.
Kommentit (5)
Fast jag int känner dig så e jag e glad för din skull att allt ha ordna sig, tror int att ja själv sku ha klara mig igenom allt som du ha! Du e nog en kova mimmi!
On tosiaan ollut vauhdikas alkuvuosi sinulla. Kaunis lapsi sinulla <3 innolla jään odottelemaan postauksiasi ja mahdollisesti kuvia tästä uudistuneesta pihamaasta.
Odotan että nurmikko kasvaisi vähän, jäi meinaan aikamoiset jäljet nurtsiin kaivinkoneesta ? vielä yksi ikeareissu ja sitten tulee postaus keittiöstä ja makkarista ??? tuli paljon inspistä sun blogista meidänkin kotiin! ?
Kiva kuulla 🙂
Joo sama homma meillä, kauheat jäljet pihamaalla kun toissa kesänä loppukesästä ”vähän” kaiveltiin kun sadevesijärjestelmät laitettiin ja sepelit yns sokkelit. Seuraavana kesänä sitten ei ollut kauheasti energiaa eikä aikaa kun meni ilman lomia kahden työn kanssa tasapainoillessa, noh nyt siellä odottaa sit sitä nurmikon istuttamista ja paljon :’D
Aaw tack ska du ha ❤️ vetdu sen i någå skede blir man immun tror ja, ”same shit different day” ? läste på din blogg om din elämänmuutos ?? kämpa på! Ja vet exakt va du menar me att man vill äta de man int får, när ja ble gravid fick ja nån hirvee himo på salmaik, säkert bara för att de va sånt man INT fick äta ?