Seuraavassa elämässä haluan olla mies, isämies. Heti tähän alkuun haluan sanoa että en millään tavalla yritä mollata isiä tai miehiä, haluan vaan nostaa esiin eroja äitien ja isien välissä. En siis väitä että syy näihin eroihin olisi miehien vaan enemmänkin biologian syy.
Ensinäkin biologia on antanut meille naisille menkat, jonka vuoksi itse olen erittäin kipeä viikon ajan, joka ikinen helvetin kuukausi. Hemoglobiini tippuu, olen kalpea ja väsynyt sekä kärttyinen. Vatsakipujen takia joudun syömään kipulääkkeitä. Biologia on myös antanut meille naisille tärkeän tehtävän: kannat lasta 9 kuukauden ajan, rakenna ja luo pieni ihminen omalla kehollasi jonka jälkeen vielä hoidat synnytyksen. Naisen keho on aivan mahtava jos miettii mihin kaikkeen se pystyy. Toisaalta pelkkä naisena oleminen on ollut syy siihen että olen kipeä keskimäärin 3 kuukautta vuodesta ja olin myös kipeä koko raskausajan. Sekä sektion jälkeen. En väitä että jokaisella naisella olisi nämä samat vaivat kuin minulla, tarkoitan vaan että naisena oleminen voi olla erittäin vittumaista välillä ja toivon todellakin että tyttäreni ei tulevaisuudessa saa samanlaisia menkkakipuja tai raskausoireita.
Naiset ovat erittäin hyviä kasaamaan kaikkia tehtäviä (varsinkin lapsiin liittyvät) omille harteille ja miehille annetaan sitten ne rusinat pullasta. Itse olen tehnyt tämän saman mokan ja meinannut saada hermoromahduksen. Hoidin vauvaa yöllä, aamulla, päivällä ja siinä vaiheessa kun mieheni saapui kotiin annoin vauvan hänelle – niin että itse pystyin siivoamaan, pesemään pyykkiä, tehdä ruokaa. Koko elämäni pyöri siis vauvan ja kodin ympärillä. Heräsin todellisuuteen kun ystäväni kysyi milloin viimeksi olen käynyt talon ulkopuolella ja vastasin että ehkä kaksi viikkoa sitten?
Mieheni taas tunsi olonsa aika mitäänsanomattomaksi, minä olin vastuussa kaikesta ja vaikka hän näki että olin totaalisen väsynyt hän ei tiennyt miten minua olisi voinnut auttaa. Hääräsin täällä kotona kuin päätön kana. Tein kaiken enkä osannut pyytää apua. Jotenkin mun miehestä tuli se toinen lapsi jota en ikinä halunnut. Pidettiin perinteinen ”kohtele minua kuin aikuista ihmistä!” – ”no heti kun käyttäydyt kuin aikuinen ihminen!” – keskustelu ja päätin antaa miehelle enemmän vastuutta.
Ensin mieheni otti Kirpun mukaan mummolaan ja minä jäin yksin kotiin, ensimmäistä kertaa Kirpun kotiutumisen jälkeen. Mitä tein? Nukuin päikkäreitä. Nyt mieheni on lomalla ja huomenna hän vie Kirpun neuvolaan sillä aikaa kun itse olen kampaajassa. Olin vahingossa varannut neuvolan ja kampaajan päällekkäin ja päätettiin miehen kanssa että kyllä hänkin osaa sinne neuvolaan mennä. Tiedän että neuvolatäti varmasti yllättyy, mutta kyllä ne isätkin osaa. Tiedän että jos annan isän hoitaa Kirppua tai kotia ja otan omaa aikaa en varmaan tule kotiin putipuhtaaseen taloon, Kirppu ei ehkä ole nukkunut päikkäreitä just tasan siihen minuuttiin kuin yleensä ja hänen asukokonaisuus ei ehkä näytä hyvältä – mutta se on sen arvosta.
Heti kun ymmärsin että en ole täydellinen, en ole superihminen eikä minun tarvitse olla uniongelmat väistyivät. En osaa sanoilla kuvailla miten paljon onnellisempi olen tällä hetkellä kun olen pystynyt nukkumaan. Kestää varmaan vielä hetken aikaa ennen kuin kaikki univelat ovat kuitattu, mutta jo se että saan unta on minulle iso juttu. Ja koko perheelle. Vaikka mieheni tekee enemmän tällä hetkellä, olemme kaikki onnellisimpia tällä järjestelyllä.
Kommentit (6)
Täällä yks äiti joka jättäis lapsen isälleen että sais yksin käyä lenkillä ja kuunnella musiikkia.. Aina vaan isimiehellä muka tärkeempää tehtävää.. ainuat vapaa hetket ollu hammaslääkärissä käynti, jota ei todellakaan voi sanua rentouttavaksi. Onneks mun äiti ottaa sitte vauvan hoitoon niin saan touhuta omia edes hetken (joka sattuu olemaan se siivous jota kukaan muu ei tee) ?
Tulipa hyvä mieli tästä tekstistä, ihanaa kuulla että saat nukuttua! Se on niin tärkeää <3 Kokemusta kovasta väsymyksestä, eikä sitä toivo kenellekään. 🙂
Kiva kuulla ❤️ kyllä se uni vaan on ihmiselle todella tärkeä asia! ? ja tosiaankin, sitä ei kyllä toivoisi kenellekään!
Oon kyllä aidosti iloinen sun puolesta että saat nukuttua ja pystyt jättää lapsen myös isän hoitoon, sillä onhan vanhemmat tasavertaisia ja isä saa luotua oman kiintymyssuhteen vauvaan äidin lisäksi 🙂 Samalla sä saat ladattuja akkuja ja on paljon kivempi hoitaa lasta. Mullakin alussa oli tosi vaikee jättää Hoitoon tyttöä isälle, tai vaikka jätin, niin omantunnontuskat oli suuret. Tuntui et teki jotain pahasti väärin. Mutta miksi pitäisi tuntea huonoa omatuntoa siitä että toinen lapselle yhtä tärkeä vanhempi hoitaa lastaan joka on yhdessä hankittu? Ja sitä parempi isä-tytär suhde kehittyy mitä enemmän jo alusta asti myös isä osallistuu vauvan hoitoon. Ja kaikista tärkein mitä älysin, äidin täytyy jaksaa. Sillon kuin äiti voi hyvin niin lapsi voi hyvin. Siksi täytyy pitää huolta myös itsestä. Oho tulipa pitkä sepostus ? 🙂
Voi kiitos ?! Ja nimenomaan toi että äiti voi hyvin on kyllä tosi tärkeetä! Jotenkin äidit aina vaan kasaa hirveitä määriä itelleen ja yrittää tehä kaikkea pyytämättä apua ?
Eikä! ☹️ meillä oli myös vähän tollainen tilanne alussa että mä hoidin kaiken ja isimies kuulema niin väsynyt aina ja teki kaikkee muuta. Älä lannistu vaan potki sitä sun isimiestä persuuksiin että hei haloo säki tarttet ja ansaitset omaa aikaa! Jos tämä ei onnistu niin pyydä neuvolasta esim perheneuvojaa, joka selittää sun miehellekin miten tärkeää on! Koska joskus miesten pitää kuulla ihan ammattilaiselta että he tekevät väärin ? toimi ainakin meillä!