Elämä on täynnä ylä sekä alamäkiä, ja mun elämä on ollut yhtä vuoristorataa viimeiset kaksi vuotta. Toisaalta en usko että elämäni koskaan tulee olemaan tasapaksua, tasaista ja helppoa vaan mä synnyin vuoristoradassa ja olen tottunut siihen että kun menee hyvin mulla menee erinoimaisesti. Mutta jos taas menee huonosti olen ihan paskana.
En ole pitkään aikaan ollut näin iloinen. Ensin menin ihan hämilleni koska tottakai Belle on se tärkein, Belle tulee aina ensimmäisenä ja mun elämä menee kokonaan Bellen rutiinien mukaan mutta nyt minä olen tokana listalla! Viimeisen vuoden aikana olen koko ajan miettinyt miten minun pitäisi olla, miten minun pitäisi muuttua ja miten pystyisin saamaan meidän parisuhteen toimimaan yksin.
Nyt saan miettiä mitä minä haluan mun elämästä. Mahdollisuuksia on niin monta, taivas on rajana ja olen niin täynnä elämää ja intoa. Olen ollut häkissä niin pitkään ja nyt kun vihdoin olen päässyt vapaaksi en enää ikinä aijo tuhlata aikaa tai yrittää muuttua toisen ihmisen takia. Joko kelpaan tällaisena tai sitten voitte jatkaa matkaa, kiitos.
En enää kärsi univaikeuksista, mun ruokahalu on tullut takaisin ja enää ei tunnu siltä että seinät kaatuu mun päälle. En edes jaksa riidellä mun exän kanssa vaikka hän useasti yrittää vetää psykoosit tulille, koska en halua tuhlata energiaa riitelemiseen. Eikä minua edes kiinnost mitä mieltä hän on minusta, tai miten minä olen tällä kertaa kussut hänen muroihin. Minua kiinnostaa ainoastaan Bellen suhde hänen isäänsä.
Tarkoittaako tämä siis että olen sinkkumarkkinoilla? Kyllä. Olenko kiinnostunut miehistä? Olen. Uskonko vielä löytäväni elämäni rakkauden? Uskon. Onko asialla kiire? Ei. Viihdyn hyvin Bellen kanssa yksin, meillä on ihan mahtava tiimi. Tiedän että elämäni on yksi helvetin työmaa, tiedän että tarvitsen miehen jolla on paljon kanttia, ymmärrystä ja hyviä hermoja. En usko että kuolen yksin, mutta en myöskään usko että löydän sen oikean ihan lähitulevaisuudessa koska paskaan en enää tyydy.
Kommentit (8)
Sä rokkaat Dessi! 🙂
Hyvä kirjotus! Itse olen ollut kohta vuoden yh ja oon saanu kuulla exältä kaiken maailman valituksia juurikin siitä miten oon kussu hänen muroihisa. Toi ”paskaan en enää tyydy” oli kyllä ihan huippu juttu! Oot vahva muija! Tsemppiä!
Jäikö koira sinulle vai miehelle? Tsemppiä jatkoon!
Mulle jäi, se oli alunperin mun otus ?
TUolla asenteella selviät aivan varmasti ja vaikka nyt tuntuisi rankalle niin ajan kanssa huomaat, että olikin tosi helppoa pyörittää arkea yksinkin :). Meillä on isi kotona, mutta tekee paljon reissuhommia/ on 10-20h töissä putkeen ja välillä minusta on helpompi pyörittää arkea yksin :D. Tai kun saa tehdä asiat juuri niinkuin itse haluaa, eikä kysellä toiselta mitä hän haluaisi. Kummassakin on puolensa. Tsemppiä teille kauheasti ja kauniit äiti ja tytär olette! 🙂
Penikka!
Hyvä asenne! Tsemppiä!
voi kiitos ada ❤