Raskausaikana olin yksin, en pelkästään ilman miestä vaan erakkona, pois sulkeutuneena maailmasta. Olin vuodelevossa, eikä sillä ollut merkitystä olinko sairaalassa vai kotona, koska olin kuitenkin yksin. Olin ennen ulospäin suuntautunut ja sosialinen ihminen, mutta raskausaika kehitti minusta introvertin koti-ihmisen joka viihtyy yksin.
Bellen äkillinen tulo maailmaan säikähti ja matto vedettiin jällen kerran suoraan jalkojen alta. Ensimmäiset puolitoista kuukautta menivät sairaalassa, sen jälkeen pari kuukautta rauhassa kotona ilman vierailuja koska pelkäsin pöpöjä ja stressiä. Sulkeuduin entistä enemmän omaan kuoreen ja pelkkä kauppareissu ahdisti, koska siellähän on ihmisiä.
Ainut asia joka oli tuttu ja turvallinen oli Bellen isä, johon kaiken paskan jälkeen takerruin kiinni. Vahva kuva siitä, että ydinperhe on lapselle paras vaihtoehto ja ainoa hyvä muoto perheestä (joka muuten nyt jälkeenpäin mietittynä on totaalisen absurdi) teki minusta hullun ihmisen, joka väkisin ja paniikissa yritti survota palaset yhteen. Muut ihmiset ympärilläni eivät osanneet ymmärtää miten minä olin valmis antamaan kaiken anteeksi, vielä vähemmän miksi minä itse halusin antaa kaikesta anteeksi, unohtaa ja yrittää uudestaan.
Väitin kivenkovaa kaikille, että me molemmat halutaan jatkaa elämää yhdessä ja että me molemmat yritetään saada asioita toimimaan, koska niinhän me molemmat väitettiin toisillemme. Vasta nyt jälkeenpäin näen selvästi, että yrittämisen suhteen olin yksin. Jäin noidankehään ja olin valmis taipumaan murtumispisteeseen saakka, ihmisen takia joka ei ole valmis tulemaan edes puolitiehen mun takia. Yritin näyttää onnelliselta enkä pystynyt ajattelemaam tulevaisuutta yksin tai toisen miehen kanssa.Todellisuudessa olin aivan yksin, vaikka olin parisuhteessa. Tämä on varmaan kaikista pahin, koska periaatteessa olet yksin mutta et silti pysty hahmottamaan tulevaisuutta kokonaan yksin, tai onnellisessa parisuhteessa toisen kanssa. Asuin miehen kanssa, joka vietti vapaa aikansa minun talossa mutta ei kuitenkaam suostunut muuttamaan tavaroita tai osoitetta saman katon alle, koska silloinhan pitäisi ottaa vastuutta ja osallistua menoihin. Pyöritin itse sirkusta yksin, yksi ylimääräinen ihminen mukana pulkassa jota myöskin piti hoitaa ja yrittää pitää tyytyväisenä. Vasta lopullisen eron jälkeen huomasin että en ikinä saanut mitään apua, koska en huomannut mitään muutosta arjessani – paitsi tietysti sen että olin onnellisempi yksin. Olin vastuussa pelkästään itsestäni ja Bellestä.
En kuitenkaan sääli itseäni, enkä kaipaa sääliä – koska olin itse tämän lopputuloksen arkkitehti. Minä itse tein tämän kaiken itselleni, koska en pystynyt päästämään irti. Jos et arvosta itseäsi, et myöskään voi olettaa että joku muu sen tekee. Jollain ihmeellisellä tavalla kävin eroprosessin läpi, vaikka mies vielä asui saman katon alla ja leikittiin perhettä. Kunnes vihdoin pystyin päästämään irti. Siinä vaiheessa en ollut pelkästään well done, vaan ylikypsä tai puoleksi palanut enkä tuntenut sitä ihmistä kohtaan enää mitään. Päätin että vietän nyt aikaa itseni kanssa hetken, enkä todellakaan aijo pelkästään ”tyytyä” mihinkään. Minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta millaisen miehen kanssa haluaisin jakaa elämääni – pelkästään että hänen pitää olla erilainen kuin edellinen. Tiesin kuitenkin, että jos en heti heittäydy deittimaailmaan en koskaan uskalla tai halua sitä tehdä jatkossakaan, koska olen pahimman luokan introvertti ja vielä pessimistinenkin.
Monta kuukautta kerkesin käydä blind dateillä, koska mun kaverit tunsivat minulle juuri sopivan Jounin tai Maukan, joka ei sitten ollutkaan yhtään sopiva. Kerkesin myös roikkua tinderissä missä totesin että hyviä miehiä ei olekaan olemassa. Voin kertoa että jos olet ollut ilman minkäänlaista läheisyyttä saatika seksiä yli vuoden ja elänyt henkilön kanssa joka nukkui yöt pää jalkopäässä, deittaaminen saattaa olla melko jännittävää ja joskus jopa ahdistavaa alussa. Ja sitten sinä tulit. Pyyhkäisy oikealle sen takia että olit hyvännäköinen ja sopivan ikäinen, plussapisteitä siitä että olit suomenruotsalainen ja koska meillä oli yhteisiä kavereita. Pari päivää roikuttiin whatsapissa missä selvisi että ollaan aika saman tyyppisiä ihmisiä jotka haluavat elämältä samoja asioita. Sovittiin että vietetään meidän ekat treffit meidän yhteisen kaverin luonna. Muistan miten saavuin paikalle farkuissa ja t-paidassa, koska ”tuskin mä löytäisin kivan miehen näin nopeasti”. Kahvit kuitenkin venyivät aamuneljään, koska juttu luisti niin hyvin.
Enää en ole yksin enkä yksinäinen. En enää stressaa asioista, koska jos ne ovat minulle liian vaikeita sinä hoidat ne, ja jos sen jaksa sinä autat ja käsket minut nukkumaan. Olen joutunut tottumaan siihen, että päässäni ei enää pyöri viisituhatta ajatusta kerralla. Olen oppinut viihtymään ilman stressiä, ilman kaaosta ja siihen että pääkoppassa on ihan hiljaista. Olen myös huomannut että Belle on onnellisempi, koska hänen äitinsä on onnellisempi, ja koska meitä on nykyään kaksi jotka puuhailevat asioita neidin kanssa. Sinä muutit kaiken, hyvällä tavalla.
Kommentit (11)
Belle on niiiin söpö!
tää on ku lukis omasta elämästä 😀 nii huonot ku hyvätki jutut 😀 joten pystyn oikeesti tuntemaan ton hyvänolon mikä välittyy kun sä kirjotat,nauti siitä nyt kun asiat on pitkästä aikaa hyvin ja sä ja sun tyttö molemmat voitte hyvin ja ootte onnellisia <3 tsemppii jatkoon <w
Aaww <3 Ihana kuulla…ihan oikeasti 🙂 Olen onnellinen sun puolesta.
Kiitos ?♥️
Ihana kuulla, että olet(te) löytänyt rinnalle ihanan ihmisen, joka nyt vihdoin on se tuki ja turva ja ystävä jonka olet ansainnut. Liian usein sitä kituuttaa, uskottelee ja elää ihme haaveissa, että asiat muuttuvat vaikkei niin todellakaan ole realistista edes käydä. Teidän avioliitto tuon vierailevan muukalaisen kanssa kuulostaa todella samalle mitä minun entinen suhteeni :D. MIes vain ” vieraili” kotona ja muuten oli ihan huithapeli. Onneksi nykyinen mies ja lapsen isä on aivan erimaata ja jopa asuu omassa kodissa, tai siis meidän :D. Hyvää uutta vuotta teidän perheelle! 🙂
Ihana kuulla että sinäkin olet löytänyt kunnon miehen ♥️ ja kiitos, kuin myös ?
Ihanaa, että olet löytänyt hyvän ihmisen elämääsi ja olet ihan varmasti onnesi ansainnut 🙂 Kaikkea hyvää ja upeaa uutta vuotta 2018 teille!
♥️ kiitos, kuin myös ?
<3
♥️
Äidin pieni kultamussukka kiittää ??