Aloitin bloggaamisen elokuussa 2016, eli reilu kuukausi plussaamisen jälkeen. Ensimmäinen ajatus oli että halusin dokumentoida mun raskausajan, mun fiiliksiä ja ajatuksia. Luulin että esittelisin lastenvaatteita ja tarvikkeita, kuvia mun vatsasta ja mun hehkusta, asukokonaisuuksia äippävaatteista ja että kirjoittaisin siitä, miten innoissani olisin koska hei, mustahan tulee äiti!
Mutta bloggaamisessa on sellainen pieni seikka, että tässä kirjoitetaan omasta elämästä mistä jaetaan pieniä paloja ja elämää tai tulevaisuutta ei ikinä voi ennustaa. Niin siinä vaan kävi, että elämäni rankimmat vuodet ovat dokumentoituna täällä mun blogissa, mun virtuaalisessa päiväkirjassa. Miten vihasin raskausaikaa, miten kipeä olin, miten särkynyt mun sydän oli, mun ero, Bellen yllättävä tulo maailmaan aivan liian aikaisin, päiviä sairaalassa, miten minusta tuli yksinhuoltaja. Saitte seurata kaiken melkein reaaliajassa. Enkä edelleenkään tiedä, miten te eksytte mun blogiin tai miten te jaksatte lukea, koska 2016-2017 täällä ei ollut monta positiivista lausetta luettavana.
Aloitin bloggaamisen wordpressissä (eli omalla alustalla). Tein header-kuvan picmonkeyssä, valitsin jonkun simppelin teeman ja aloitin kirjoittamisen. Ainoa työkalu mikä minulla oli käytössä oli iPhone 6S, jolla kirjoitin kaikki blogipostaukset ja otin myös kaikki kuvat. En siis alussa jaksanut panostaa sen enempää, koska ajattelin että tästä tulisi pelkkä harrastus. Mutta mun ruusukultainen iPhone 6S pystyi jollain ihmeellisellä tavalla tuomaan minulle yli 2000 uniikkia kävijää kuukaudessa.
Ostin itselleni oman domainin ja blogin osoite muuttui desirenyman.com:iksi. Moni on kysellyt miksi bloggaan omalla nimellä ja vastaus siihen on simppeli: en vaan keksinyt blogille muuta nimeä. Rupesin mainostamaan blogia instagramissa ja liityin blogit.fi sivulle jonka kautta tuli paljon liikennettä. Rupesin käyttämään affiliate-linkkejä jonka kautta sain komissiota. Alussa muutamia euroja, myöhemmin enemmän. Puolessa vuodessa, edelleenkin pelkkä iPhone 6S käytössä, minulla oli 5000 uniikkia kävijää kuukaudessa ja motivaatio kasvoi sen verran, että halusin siirtyä portaalin alle.
Toukokuussa sain tietää että pääsen kaksplussan portaalin alle bloggaamaan ja blogini siirtyi kesäkuussa. Tässä vaiheessa halusin myös tehdä vlogeja, joten ostin itselleni tietokoneen sekä kameran. Edelleenkin käytössäni on tämä sama Sony A5000 kamera, joka toimii mielestäni erittäin hyvin ja tällä kameralla on myös näppärä flipscreen näyttö, joten jos otan selfieitä tai kuvaan vlogeja näen koko ajan millaista jälkeä on tulossa. Voin kuitenkin paljastaa, että edelleenkin 80% mun kuvista sekä postauksista ovat tämän saman iPhone 6Ssän jälkeä.
Siirron jälkeen blogini on kasvanut huikeeta vauhtia ja teitä tulee koko ajan lisää, mistä olen todella iloinen ja otettu. Portaalin kautta olen saanut enemmän näkyvyyttä ja neuvoja miten blogipostauksia kannattaa jakaa sosiaalisissa medioissa, mitä en ole ennen tehnyt. Oma elämäni on myös muuttunut positiivisempaan suuntaan, joten blogin sisältökin on muuttunut. Blogin sisältö riippuu aika pitkälti siitä, mitä mun elämässäni tapahtuu juuri nyt.
Kai mä tässä yritän sanoa, että bloggaamisessa ei voi olla sellaista kunnon suunnitelmaa. Blogi elää sun elämän mukana ja vaikka päätät itse miten paljon haluat jakaa lukijoiden kanssa et pysty vetämään mitään tiettyä roolia joka satavarmama uppoaa lukijoille, koska sellaista ei ole. Mutta se on ainakin varmaa, että bloggaaminen ei vaadi koulutusta somesta eikä kalliita kameroita tai tietokoneita. Siitä on tietysti apua, mutta se ei ole välttämätöntä. Mutta bloggaaminen vaatii rohkeutta jakaa omaa elämää netissä, koska vastaanotto ei välttämättä aina ole positiivinen.
Tätä postausta on toivottu pitkään ja kirjoitin tämän ihan fiilispohjalla. Jos teillä on enemmän kysymyksiä liittyen mun ”blogiuraan” voitte kysyä kommentti-kentässä, ja kiitos vielä että juuri sinä jaksat lukea mun blogia. Ette uskokaan miten paljon merkitsette minulle sekä Bellelle ♥️!
Kommentit (7)
Olipa katkeraa teiniäidin itkua. Kyllä me naiset osataan olla sellaisia v*ttupäitä odotuksemme aikana, että ihme kun miehet kestävät. Milloin mikäkin huonosti, haarat avautuu nihkeesti ja toinen elättää koko porukan sillä välin, kun sinä (ja minä) löhöämme sohvalla katsomassa Netflixiä. Ymmärrän osittain pointtisi, mutta ota pää pois hanurista tai joudut asenteellasi yksinhuoltajaksi. Kaikella rakkaudella <3 🙂
Ei helvetti näitä feministi hihhuleita…
Mihin tää maailma on menossa.
Tää on mun lemppariblogi ☺️ Onks millon tulossa videota Youtuben puolelle? ?
Kiva kuulla! ? kunhan mun uusi kone saapuu niin sitten! Mulla on matskua jo kuvattuna, mut editoimatta ?
Voi kiitos neuvoistasi ♥️
?hyvä jatka samaan malliin?On niin aitoa ja normaalin nuoren äidin ja ihanan tyttären arkipäivää. Olen ajankuluksi alkanut katseleen näitä nuorten blogi postauksia ja nehän ovat ihan mielenkiintoista katseltavaa.
T. Eläkepäiviä viettävä mummeli jolla alkoi toinen nuoruus??❣️
Voi kiitos, kiva kuulla ?