desire nymark - Banneri

Raskausaikana kaikki varoittivat raskauskiloista, mutta ihan turhaan. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen painoin vähemmän kuin mitä tein ennen raskautta. Toisaalta Belle syntyi 2 kuukautta ennen laskettua aikaa, eikä niitä raskauskiloja kerennyt kertyä. Otetaan vielä huomioon että minulla oli todella paha raskauspahoinvointi, joka jatkui synnytykseen saakka.

Tavallaan totuin siihen, että oksennan kaiken ylös. Jollain ihmeen tavalla siitä tuli normaalia, vaikka se oli rankkaa ja suoraan sanottuna pelkkää paskaa. Kyllä siitä pärjää, kunhan ymmärtää että se on ohimenevää. Moni ihminen toitottaa raskaanaoleville että ”nuku nyt, kun vielä voit”. Tätä samaa lausetta toisteltiin kun Belle oli sairaalassa, odottamassa kotiutumista yli kuukauden. Ensin koin tämän lauseen äärimmäisen ärsyttävänä, mutta nyt jälkeenpäin tajuan tämän pointin. Jos olet nukummatta koko raskausajan kuten minä, tai olet kipeä koko sen ajan kuten minä, ja sitten vielä valvot lapsesi kanssa monta kuukautta kuten minä, miettikää minkälaisen urakan pistätte kehonne käymään läpi.

Kukaan ihminen ei voi hyvin ilman unta, ja jos olet nukkumatta raskausajan + vauvaajan, kuten minä olin, saattaa olla että olet nukkumatta melkeinpä kaksi vuotta. Enkä nyt siis tarkoita että olisin ollut hereillä 2 vuotta putkeen, vaan että nukuin pätkissä, enkä ikinä yli 3 tuntia putkeen. Väsymys ja stressi rasittaa kehoa ja syö valtavan määrän energiaa. Jokainen ihminen toimii eritavalla, mutta minä olen semmoinen ihminen joka ei syö eikä pysty nukkumaan jos minua stressaa tai ahdistaa.

Join kahvia, yli pannullisen päivässä, välillä napostelin jotain karkkia jotta saisin verensokerit ylös. Muuten söin riisifrutteja, avokaadoja, mandariinejä ja leipää. Se siitä terveellisestä ruokavaliosta. Muistan miten kaikki ottivat mun painon ylös negatiivisella tavalla, koska olin liian laiha. Syötkö ollenkaan? Onko toi sun yhdistetty aamupala, lounas ja illallinen? Sä et näytä terveeltä! Muistan myös miten agressiivisesti otin palautteen vastaan, koska jollain sairaalla tavalla olin ylpeä itsestäni. Olen jopa laihempi kuin ennen raskautta, pääsin heti raskauskiloista eroon.Paasasin että ”kaikki ei ole sellaisia jotka syövät kolmen edestä raskausaikana” ja ”onhan se nyt ihme että ylipainoisia ei saa arvostella, mutta laihoja kyllä!”

Olen aina painanut 53kg, eli ilmeisesti se lukema on mun ”ihannepaino”. Raskausaikana paino nousi 58 kiloon ja heti synnytyksen jälkeen se tippui 50 kiloon. Bellen aika teholla, maidon pumppaaminen ja valvominen tiputti mun painoa vielä parisen kiloa ja kesällä 2017 painoin alle 48 kiloa. Olin yksin Bellen kanssa, hoidin omakotitaloa ja bloggailin ja vloggailin enkä nähnyt tilanteessa yhtään mitään ongelmaa. ”Kyllä kaikkeen tottuu. Kehokin tottuu eri rytmiin. Pärjään hyvin kolmen tunnin yöunilla”. Ja kyllähän minä pärjäsin, kunnes ei enää ollut pakko.

Syksyllä tavattiin Andreaksen kanssa. Yhtäkkiä meitä oli kaksi aikuista ja neljä kättä. Toinen ihminen joka auttaa kotitöissä, valvoo Bellen kanssa jos on pakko ja ihminen joka on tottunut syömään terveellisesti. Ihminen joka huolehti siitä että syön enemmän kuin kerran päivässä ja lämmintä ruokaa. Ihminen joka passitti minut sänkyyn, koska ihmisen kuuluu nukkua 8 tuntia. Ihminen joka oli tukena ja turvana, joka jatkuvasti toitotti että kyllä ne hommat ovat siinä vielä huomennakin ja että se on ihan OK ottaa vähän rauhallisemmin. Rakkaus, tuki ja turva sekä se tunne että joku ymmärtää katkaisi stresssin ja ahdistuksen.

Menin virransäästötilaan. Söin, nukuin, touhusin Bellen kanssa, söin ja nukuin. Lopetin vloggaamisen hetkeksi ja kirjoitin blogia pelkästään silloin kun inspis iski. Tein sellaisia asioita mistä tuli hyvä mieli. Luin kirjoja, katselin sarjoja ja latasin akkuja. Parin kuukauden ”syö ja nuku” – kuurin jälkeen minusta tuli eri ihminen. Sellainen iloinen, positiivinen ja rauhallinen yksilö joka jaksoi löytää kauniita asioita arjesta. Joka jaksoi ajatella järkevästi ja päättää, että en enää jaksa olla katkera enkä jaksa sääliä itseäni koska ”elämä ei ollutkaan reilua”. Paino nousi 60 kiloon, eli lihoin 12 kiloa kahdessa kuukaudessa. Vanhat farkut ei mahdu, mutta minulla on hyvä olla ja se on paljon tärkeämpää kuin vaakan lukema tai XS koon vaatteet.

Tottakai että avioero, raskausaika, synnytys, keskosuus ja yksinhuoltajuus jätti jälkensä. Mutta sen mukana tuli paljon hyvääkin. Nyt jälkeenpäin kun katselen mun vanhoja youtube-videoita tai kuvia huomaan kyllä että olin alipainoinen. Jopa kuvista huomaa että olin väsynyt ja ahdistunut, enkä näe siinä mitään kaunista. Somessa näkee usein tarinoita ja ennen-jälkeen kuvia ihmisistä jotka ovat pystyneet tiputtamaan painoa. Halusin jakaa minun tarinan, koska tiedän että monet (varsinkin nuoret) naiset ottavat paineita omasta ulkonäöstä ja varsinkin painosta ihan turhaan.

Laiha ei automaattisesti tarkoita kaunista, eikä terveellistä. Varsinkin raskauden ja synnytyksen jälkeen meidän pitäisi antaa kehollemme armoa. Ei lisääntyminen ja äitiys ole mikään läpihuuto juttu. Siinä pistetään keho sekä pääkoppa melko koville, ja jos se tuntuu raskaalta se on normaalia. Välillä on pakko pitää paussi.

Kommentit (6)

Ihana postaus! <3 Itekkin olen saanut ihan huomattavasti painoa lisää ja koen, että pystyn nyt energisempänä olemaan lapselleni parempi äiti 🙂

No sulle sopii kyllä tuo +12kg, joten ei huolta! Ja meillä naisilla kroppa muuttuu muutenkin ikävuosien kertyessä. Itse oon aina painanut 53-56kg, mutta 35 vuoden jälkeen paino on 58-59kg, vaikka tekisin mitä! Ja silti ei tunnu siltä, että olisin lihonnu. Ehkä kehon koostumus myös muuttuu?? Mutta joo, oot kyllä niin kaunis, että ei kannatakaan miettiä sitä vaa’an lukemaa?

Näytät nyt kyllä todella hyvältä! ?

Mulla on syntynyt 4 lasta 5 vuoden sisään (4,3,2 ja nuorin 6kk) en tiedä valvomisesta kun siunaantunut hyvät unen lahjat. Mutta kropasta ja Pai osta tiedän. Opin jo esikon jälkeen vaan sä voit vaikuttaa tykkäätkö sä itsestään mitä peilistä näät 🙂 mun mielestä oot kaunis oli sulla se 12 enemmän tai vähemmän 🙂

Tuosta valvomisesta voisi sanoa vielä sen, että perheet, joihin syntyy useampia lapsia peräkkäin, valvovat usein myös useita vuosia putkeen. Omat lapset ovat syntyneet kuuden vuoden sisällä kaikki kolme, ovat olleet nk. huonoja nukkumaan, joten valvottua / huonosti nukuttua.tuli pikkulapsia aikaan melkein kymmenen vuotta putkeen.
Ei muuten ikinä enää!
Toki on mielestäni hullua neuvoa vanhempia nukkumaan varastoon. Ei uni ole jotain, mitä voisi varastoida. Yhtä lailla kuin emme voi liikkua varastoon, emmekä, noin periaatteessa, syödäkään varastoa varten.

Joo siis jos vielä tulisi monta peräkkäin niin huh ?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X