desire nymark - Banneri

Veikkaisin että miesten ikäkriisi tulee siinä kolmenkympin paikkeilla. Silloin yleensä hankitaan uusi auto, vene tai kasa kauluspaitoja. Toinen kova juttu, millä miehet voivat mitata saavutuksiaan on näköjään kumppanin ikä. Mitä nuorempi, sen parempi.

Meillä ei nyt ihan kymmenen vuotta ikäeroa ole, mutta yhdeksän. Mun sukulaiset ja kaverit eivät ikinä ole ihmetellyt tätä asiaa ja harva edes kysyy minkä ikäinen mieheni on, mutta miehet reagoivat tähän ikään ja takertuvat siihen kiinni melko ihmeellisellä tavalla. Olin alusta saakka melko yllättynyt näistä lapsellisista ”aj sulla on 9 vuotta nuorempi muija? Hitto sä oot kova äijä!” reaktioista jonka jälkeen vielä heitetään high fiveit perään. Luulin ja todellakin toivoin tämän olevan jotain ohimenevää, mutta ollaan oltu kimpassa reilu 9 kuukautta ja edelleenkin ikäni on jatkuvasti tapetilla.

Miehet näkevät sen jotenkin sairaan siistinä että nainen on näin paljon nuorempi, naiset taas katsovat paheksuen että ”jaahas, katsotaan kauan kestää ja mitkäköhän motiivit tossakin tarinassa on”. Jotkut miehet jopa kyselevät jos mä luulen että heillä olisi mahiksia saada 10 vuotta nuoremman naikkosen tai vinkkejä miten sellaisen voi saada. Omalla tililläni on kaksi tindermiestä jotka valehtelivat ikänsä pelkästään sen takia että saisi nuorempia matcheja. Heitetään mukahauskoja läppiä, arvostellaan ulkonäköä skaalalla 0-10, pidetään skaboja että kuka ensimmäisenä polkee juuri 18 täyttänyttä mimmiä. Ja minä kun luulin että sana edustusvaimo on pelkkä läppä, eikä mitään konkreettista missä miehet oikeasti käyttäisivät naisia egonpönkitykseen.


Kukaan ei kysy mitä teet työkses, mitä harrastat eikä ketään kiinnosta millainen ihminen ja millaiset arvot sinulla on. Sinua muistetaan pelkästään siitä että olet 9 vuotta nuorempi. Kerran yksi sankari avoimesti, kaikkien edessä, arvosteli mun ulkonäköä skaalalla 0-10. Arvosanani oli 10-, joo joo diili kiinni. Menin niin hämilleni koko tilanteesta, koska eihän aikuiset ihmiset käyttäydy noin, joten en saanut sanaakaan suustani mutta edelleenkin mietin mistä toi miinus tuli. Liian pienet tissit? Vähän ylimäärästä vatsan alueella? Senkö takia että mulla oli farkut ja hiukset ponnarissa vai pidettiinkö mun lasta miinuksena, koska siinä tapauksessa kyllä mottaan sua vaikka joutuisinkin viettämään yöni putkassa.

Ihan perus illanistujaiset saavat vitutuskäyräni nousemaan yliluonnollisiin svääreihin. Painaa sellainen jatkuva ahdistus, että olenko kaikkien silmissä pelkkä esine tai joku saatanan näyttelyeläin? Luuleeko kaikki nyt oikeesti että mieheni on mun kanssa pelkästään mun vuosimallin takia tai että minulla on jotkut ihme motiivit koska ”valitsin” minua vanhemman miehen. Pitäisikö minun nyt mainita että pärjättiin ihan hyvin Bellen kanssa kahdestaan? Pitäisikö minun korostaa että en ole riippuvainen miehestäni tai että en tarkoituksella etsinyt vanhempaa miestä? En minä päättänyt keneen minä rakastun. Ei iällä ollut mitään merkitystä siinä vaiheessa.

En ole ollut epävarma itsestäni vuosiin. Olen elänyt itseni kanssa sen verran kauan, että minä kyllä tiedän millainen olen ja olen hyväksynyt sen. En tykkää käyttää kireitä mekkoja tai korkkareita enkä halua sellaisia ihmisiä mun elämään jotka tuomitsevat minua ulkonäön perusteella. Silti mietin välillä, kun näitä ulkonäkö kommentteja heitellään, että onneksi en ole raskaana. Silloin arvosanani tippuisi pakkasen puolelle nanosekunnissa. Keskustellaanko silloin avoimesti miten jopa 9 vuotta nuorempi nainen voi rupsahtaa noin nopealla aikataululla?

Tottakai että ne oikeat ystävät eivät välitä mun iästä, eikä näe minua esineenä taikka edustusvaimona. Mutta silti olen yllättynyt miten moni mukatuttu on kiinnittänyt huomiota mun ikään ja jotenkin kokenut että mieheni on kaapannut oikean saaliin ja olisi ”vitun kova äijä”. Kunpa he vaan tietäisivät minkä näköinen tämä edustusvaimo on arkipäivisin. Täällä mä hiihdän ympäri kämppää verkkareissa ja flipflopeissa, hiukset nutturalla ja ilman meikkiä. Farkkuja käytän ehkä kolme kertaa kuussa ja meikkiä ehkä kerran viikossa. Lähikuppilaan menen farkuissa ja collarissa ja viihteelle valkoisessa t-paidassa.

Olen kasvanut maalla. Täällä ei käytetä mekkoja ja korkkareita, paitsi häissä ja hautajaisissa. Me ei käydä ulkona syömässä hienoissa ravintoloissa tai juomassa kahvia suloisissa kahviloissa. Me ollaan kotona rennoissa vaatteissa. Olen melko visuaalinen ihminen ja tykkään kauniista asioista, mutta en ole kovin materialistinen ihminen. Haluan bondata ihmisten kanssa syvemmällä tasolla ja keskustelut siitä kuka nyt tienaa minkä verran ja millä tavalla, tai kenellä nyt on kallein auto tai vene, tai kuka nyt on kaukaista sukua kenellekin ei hirveästi kiinnosta minua. Introverttinä en muutenkaan tykkää juhlista tai ylipäätänsä paikoista missä on paljon ihmisiä.

Ulkonäkö, ikä tai raha ei kerro ihmisestä mitään, eikä niitten perusteella pitäisi vetää mitään johtopäätöksiä. Muutenkin en ole sitä mieltä, että meidän pitäisi todistaa yhtään mitään kenellekään. Todistetaan meidän rakkaus toisillemme ja se riittää. Mutta se, että minulla ei ole tarvetta todistaa mitään kenellekään tai että en välitä muitten mielipideistä ei tarkoita että tämä käytös olisi oikein tai että minua ei ärsyttäisi. Kyllä nämä tilanteen väkisinkin iskevät pienen piikin ihon alle, joka hankaa.

Onko teillä kokemuksia samantyyppisistä tilanteista vai onko minulla vaan ollut huono tuuri? Vai olenko yliherkkä? Näissä hormoonihuuruissa en ikinä tiedä jos minulla on oikeus olla vihainen, tai jos vaan ylireagoin ?

Kommentit (10)

Sulla on aivan ihana asenne! Olen miestäni 14-vuotta nuorempi ja en ole ikinä kuullut mitään kommenttia ikäerosta, eikä ole tietääkseni miehenikään.

Onpa outoa edes ajatella tollasia, meillä ikäeroa 8v enkä koskaan ole tuntenut itseäni jotenkin nuoremmaksi mieheeni verrattuna, ei ikäeroa edes mieti puolisoiden tai ystävien välillä ellei se sitten ole todella silmiinpistävää. Kertoo mielestäni henkilön lapsellisuudesta jos tollasista tekee numeroa.. ikä kuitenkin korjaantuu ajanmittaan 😀

Olen tunnetusti vanhanaikainen mies, ja arvomaailma sen mukainen. Taas toit esiin ilmiön, joka sai miettimään, että mikä meitä nykymiehiä oikein vaivaa.

Mun silmissä kovat jätkät on niitä, jotka kunnioittaa puolisoitaan ja pitää perheestään huolen.

” Manners maketh men ”

Nimenomaan! Ihanaa että sulla on tällainen asenne ?

Itse olen miestäni 16v nuorempi ?Ihme kyllä, koskaan ei ole ulkopuolisilta kuultu kommentointia. Itse heitetään läppää mm.siitä ettei miehen tarvitse ihan heti vaihtaa nuorempaan ja naureskellaan, jos ravintolassa tms. multa kysytään paperit. Ikä on aika pitkälti vain numero ?

Joo en tiiä missä piireissä me ollaan liikuttu kun ollaan tällaisia kommentteja saatu ? ja olen kyllä samaa mieltä kanssasi, ikä on pelkkä numero 🙂

Joo, tiedän noi tyypit. Sä hengailet junttien kanssa. Valitse seurasi paremmin, niin mäkin tein?

Hieno ja sivistynyt tuttavapiiri teillä.

Älä vaan! ? no, onneks vastaanotto ei oo ollu kaikilta tällainen 🙂

Haha oon niin samaa mieltä sun kanssa et ilmeisesti oon hengannu junttien kanssa! ? ja todellakin valkkaan seurank paremmin nykyään. Lohduttavaa kuitenkin että joku muu on huomannut samanlaista käytöstä ?

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X