Jännityksellä odotellaan meidän tulevia lapsettomuushoitoja ja minusta tuntuu että kaikki pyörii tämän aiheen ympärillä tällä hetkellä. Olen huomannut pientä droppia kävijämäärissä, varmaan just sen takia että täällä blogin puolellakin kaikki pyörii tulevien hoitojen ympärillä. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa meidän fiiliksistä nyt ennen hoitoja sekä hoitojen aikana, koska haluan sitten tulevaisuudessa itse lukea näitä. Kyllähän te tiedätte että aika kultaa muistot.
Tänään on KP20 ja jos mun kierto on 28 päivää hormoonipistokset alkavat noin kahden viikon päästä. Pikkaisen harmittaa että mun ennen aina niin tasainen kierto heitti monella päivällä viime kuussa, joten en oikein tiedä miten ”uskallan laskea”. Syksy on tuonut mukanaan hirveän väsymyksen (vai johtuukohan stressistä?) ja tekisi vaan mieli nukkua koko ajan. Ruokahalu on myös kadonnut melkein kokonaan joten täällä popsitaan nyt vitamiinejä, foolihappoa ja yritän väkisin saada jotain syötyä. Pakko myöntää että terveellinen ruokavalio ei kyllä tällä hetkellä toteudu. Andreas yrittää väkisin tuputtaa minulle ruokaa joten pizza, hamppari, kebab linjalla mennään ja sitten välillä minulle pakkosyötetään salaattia.
Minun on muutenkin pakko hehkuttaa mun miestä, joka yrittää tehdä näistä hoidoista mahdollisimman positiivinen kokemus. Suunnittelukäynnin ja aukiolotutkimuksen jälkeen sain valkoisia ruusuja. Muutenkin Andreas on puuhaillut Bellen kanssa kahdestaan kaikenlaista iltaisin, että olen saanut hengähtää ja käydä omia fiiliksiä läpi. Jostain syystä viime viikko oli minulle tosi raskas. Kaikki ahdisti ja mistään ei meinannut tulla yhtään mitään. Minun piti ottaa pieni aikalisä ja käydä omia fiiliksiä läpi ja nyt tällä viikolla minulla on paljon parempi fiilis.
Tehdään tästä positiivinen kokemus, vaikka väkisin
Tulevat pistoshoidot pelottavat ihan perkeleesti ja hermoilen niitä koko ajan. Muutenkin minulla on melko sekavia fiiliksiä inseminaatiosta. Pelottaa että heti ekalla ei tärppää, mutta toisaalta tuleva raskaus tuntuu melko epätodelliselta. Jos meillä tärppää olisin raskaana jo marraskuussa. Mitä sitten tapahtuu? Pahimmassa tapauksessa olen vuodelevossa seuraavat 9 kuukautta, oksennan kaiken ylös ja täynnä finnejä koska hormooniakne, kuten viimeksi. Tai sitten saisin kokea mitä raskaushehku on tällä kertaa, olisihan sekin aika siistiä.
Eilen tilasin itselleni kivan pussukan mun pistoskyniä varten ja hienot ”IUI GOT THIS” sukat inseminaatiopäivää varten. Ihan turhamaista hömppää, tiedän, mutta yritän jollain tavalla saada mahdollisimman positiivinen fiilis näistä hoidoista. Muutenkin päivitin mun ihonhoitotuotteita, koska tiedän että naamani räjähtää hormooneista. Viime viikon stressilevelit toivat jo mukanaan melkoisen määrän kapinallisia ja niihin perusvoiteet eivät tehoa. Täällä käytetään kasvonaamiota ja muita tököttejä. Huomenna olen menossa kampaajalle ottamaan raitoja, onhan viime kerrasta yli vuosi. Enkä halua värjätä hiuksiani raskausaikana.
Tuntuu muuten melko oudolta, että yritetään saada vauva aikaan mutta emme harrasta seksiä. Eihän meidän ole pakko harrastaa, koska inseminaatio. Täällä eletään melko kuivia kausia, koska ensin oli menkat, sitten oli aukiolotutkimus ja sen jälkeen ovulaatiokivut. Kaikki kolme edellämainittua saivat aikaan jäätävät alavatsakivut. En nyt jaksaisi valittaa joka ikisestä asiasta, mutta välillä tekisi oikeasti mieli lähettää mun kohtu ja koko värkki huoltoon. Tai palautukseen. Anteeksi mutta minulla on tarpeita niin voisitko kiitos olla yhteistyökykyinen perkele.
Tässä kohtaa olen muuten huomannut ison eron naisissa ja miehissä. Miten ”valmistaudutaan tulevaan”. Minä yritän puhua asiasta mahdollisimman paljon, käydä omia fiiliksiä läpi ja hoitaa sitä ”henkistä puolta” mahdollisimman paljon, että pääkoppa jotenkin pysyisi ajan tasalla. Minulle henkinen hyvinvointi on kaiken A ja O tällä hetkellä, yritän vetää stressin minimiin lataamalla akkuja. Sytytän kynttilöitä, käperryn peiton alle lukemaan kirjoja jne. Andreas taas hoitaa niitä konkreettisia asioita. Hänellä on hirveä hinku saada kaikki valmiiksi tulevaa raskautta varten. Kohta meidän sauna on valmis ja vaatehuoneen säilytysjärjestelmä on valittu. Yhdessä valkattiin maalisävyt ja tapetit makkareihin ja kohta hyökätään (tai no Andreas hyökkää) vessan kimppuun.
Andreas katselee uutta autoa, koska meidän kattilaan ei mahdu kaksi lasta ja lastenvaunut. Autonvaihdon kanssa ei ole mitään kiirettä, mutta meillä on tällä hetkellä kaksi autoa plus työautot ja ollaan tultu siihen lopputulokseen että me tarvitaan vaan yksi ”perhekattila”. Andreas on myös säätänyt duunipäivät niin että ne ovat pitempiä nyt ennen hoitoja, sillä tavalla hän pystyy ”ottamaan vapaata” sitten kun hoidot alkavat. En siis joudu menemään yksin lääkäriin. Andreaksen äiti soitti alkuviikosta että hän on tehnyt meille lasagnea jota saamme hakea. Hän huomasi ilmeisesti viimeviikon stressilevelin ja halusi auttaa. Meidän ympärillä on niin mahtavia ihmisiä jotka yrittävät tsempata meitä.
Kaikki hormoonipistoksiin sekä inseminaatioon liittyvät vinkit otetaan vastaan!
Kommentit (4)
Heii, paljon tsemppiä hoitoihin! <3 Kyllä itsekin käyn päivittäin katsomassa olisiko uusia postauksia – lapsettomuushoidoista tai ei 🙂
Ps, raskausajan hormoniakne, tiedän niiin hyvin miltä tuntuu! Itse söin e-pillereitä myös aknen hoitotuotteena ehkäisyn lisäksi, ja pillerit luonnollisestikin jäi pois kun helmikuussa ruvettiin raskautta suunnittelemaan. Kesällä sitten alkuraskaudessa ja pillereiden viimeisten vaikutusten loppuessa räjähti naama (onneksi vain kasvojen reunoilta) ja rinta sekä selkä ja olkapäät tooosi kivaan kuntoon. Kyllähän sitä kaikista vaivoista mielellään kärsii kun tietää mikä ihanuus on vatsassa kasvamassa, mutta kyllä täytyy sanoa että akne on yksi perkele jota ilman kaikilla olisi parempi elää! 😀
Teidän arjesta on ihana lukea.. sitä perusarkea..joka tuntuu itestä usein tylsältä.
Oon saanut paljon iloa, inspiraatiota ja vertaistukea.
Iloa ja hyvää mieltä😊
Oletko ihan varma, että tuota greippimehua kannattaa juoda? Greippi on nimittäin yleisesti sellainen, jota ei suositella lääkehoitojen aikana. En ole aiheeseen perehtynyt lapsettomuuden osalta, mutta lääkehoidon aikana harkitsisin asiaa tarkasti.
Tsemppiä ja jaksamista hoitoihin! Itselläni omakohtaista kokemusta vuosien takaa ja ivf:stä syntynyt tytär.
Täällä ainakin ilmoittautuu yks, joka käy joka pvä katsomassa onko uutta postausta tullut! Me ollaan niin samassa tilanteessa hoitojen kanssa (meillä pistoshoidot alkavat sunnuntaina), että tää on ihanaa vertaistukea lukea toisen mietteitä, ja ihan samoilla fiiliksillä täällä mennään. Tsemppiä teillekin kovasti hoitoihin<3