Tänään luin lehtiartikkelin sekundaarisesta lapsettomuudesta. Eihän siinä mitään, hyvä että asiasta puhutaan avoimesti. Monelle sekundaarinen lapsettomuus on tuntematon asia. Sitten käänsin katseeni kommentti kenttään joissa tuli harvinaisen selväksi että sekundaarisesta lapsettomuudesta ei puhuta tarpeeksi. ”Jos on lapsia ei voi kärsiä lapsettomuudesta”. Eikö? Minusta sekundaarinen lapsettomuus on myös lapsettomuutta.
Terveyskirjaston mukaan lapsettomuus tarkoitta sitä, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa, vaikka yhdyntöjä on ollut säännöllisesti. Lapsettomuus ei siis tarkoita että ”välillä se vaan kestää”, vaan että vuoden yrittämisen jälkeen pitäisi hakeutua lapsettomuushoitoihin selvittämään miksi lapsia ei tule ja mitä asialle voi tehdä, oli kyseessä sitten lapseton tai lapsellinen pariskunta. Jos asiaa ajatellaan mustavalkoisesti on varmasti helppoa ajatella että lapsettomuutta kärsivät ovat lapsettomia ja tämän takia ei voi kärsiä lapsettomuudesta jos on lapsia. Ei edes sekundaarisesta lapsettomuudesta, koska siihenkin on sekoitettu mukaan sana ”lapsettomuus”. Mutta kun asia ei ole niin mustavalkoinen.
Kuka sitten saa kärsiä lapsettomuudesta?
Jos pariskunta kärsii lapsettomuudesta ja saa ensimmäisen lapsen hoitojen avulla mutta haluaa enemmän lapsia, kärsiikö tämä pariskunta edelleen lapsettomuudesta? Entäs terveyshaitat jotka voivat tulla vasta ensimmäisen lapsen jälkeen kuten esim. endometrioosi, PCOS, kivessyöpä? Entäs uusioperheet, kuten me. Mihin kastiin me joudutaan? Lääketermien mukaan kärsitään eri asioista, minä sekundaarisesta lapsettomuudesta ja mies lapsettomuudesta, mutta pitäisikö minun nyt sanoa että mieheni kärsii lapsettomuudesta mutta minä en kärsi mistään, minulla on vaan lapsitoiveita? Minun mielestä pariskunta kärsii yhdessä jos lapsitoiveet eivät toteudu. Olisihan se aika hullua jos pelkästään se kenessä ”löytyy vika” kärsii lapsettomuudesta mutta puoliso ei, puhumattakaan siitä että aina ei löydy syytä.
Eniten minua ottaa päähän miten tämä henkilö on uskaltanut puhua heidän sekundaarisesta lapsettomuudesta näin avoimesti ja sitten hänen kärsimystä vähätellään. Sekundaarista lapsettomuutta vähätellään muutenkin, koska ”teillähän jo on lapsi, olkaa iloisia siitä”. Onhan se toki eri asia olla yhden lapsen vanhempi kuin lapseton, mutta se ei tarkoita että toinen, kolmas tai viides lapsi olisi vähemmän toivottu kuin ensimmäinen. Jotkut haluavat vaan yhden lapsen, toiset haluavat monta. Lapsettomuus on toive joka ei toteudu, oli kyseessä sitten lapsettomuus tai sekundaarinen lapsettomuus. Sanomattakin selvää että molemmissakin tapauksissa on paljon kärsimystä, kipua, surua ja murskaantuneita haaveita.
Lapsettomuudestakin kilpaillaan
Kun hakeuduttiin lapsettomuushoitoihin en olisi ikinä voinut kuvitella että tästäkin asiasta kilpaillaan, tai että tässä on ”eri kastit”. Ensin jaetaan lapsettomat ja lapselliset eri ryhmiin, sitten vertaillaan kuka on läpikäynyt eniten hoitoja ja kenellä on pisin yritys takana. Se joka on ”kärsinyt eniten” voittaa ja muut pitäisi ymmärtää olla valittamatta. Ainahan asiat voisivat olla pahemmin, mutta se ei vähennä tai poista jonkun kärsimystä. Vaikka minulla on lapsi koen silti että nämä lapsettomuushoidot ovat rankka koetus. Eikä minun lapsi poistanut sitä kärsimystä jonka koin keskenmenojen kanssa, ne ovat edelleenkin takaraivossa mukana. Toisen ihmisen kipua tai surua ei ikinä saisi vähätellä.
Se että minä kerron avoimesti sekundaarisesta lapsettomuudesta ei tarkoita että väittäisin tietäväni millaista on kärsiä lapsettomuudesta. Se tarkoittaa että sekundaarinen lapsettomuus MYÖS on rankka kokemus. Haluan että ihmiset ylipäätänsä tietävät mitä sekundaarinen lapsettomuus on, koska ilmeisesti tämä on aikamoista rakettitiedettä monelle.
Meidän lapsettomuus ja hoidot
Tänään mun kuukautiset alkoivat, vihdoin ja viimein, neljä päivää myöhässä. Tämä tarkoittaa siis että ovulaatioinduktio alkaa perjantaina ja silloin saamme tutustua Gonal-F pistoskynään. Andreas hermoili jo vähän että meneekö lukkopainiksi. Luulen kuitenkin että koitan värvätä jonkun mun lähihoitaja tai sairaanhoitaja kavereista hoitamaan ensimmäisen pistoksen. Sen verran neulakammoinen olen.
Huomenna soitan Naistenklinikalle ja varaan ajan ultraan ja Andreas saa hakea lääkkeet. Onneksi Andreas on muutenkin Helsingissä joten meidän ei tarvitse tilata lääkkeitä Porvooseen, tällähän näitä tököttejä ei ole hyllyssä. Minulle on määrätty Gonal-F 300IU/0,5ml, Lutinus 100mg ja Ovitrelle 250 mikrog/0,5ml. Näiden avulla kokeillaan nyt kerran inseminaatiota ja jos se ei onnistu siirrytään IVF:ään. Tämä sen takia että meillä on vaan 7 olkea pakkasessa. Toivotaan siis kovasti että tärppäisi tällä ekalla yrityksellä, IVF olisi paljon työläämpi projekti.
Minua jännittää ja pelottaa, mutta sellaisella hyvällä tavalla. En halua olla liian optimistinen, mutta toiveikas saa olla. ”Ei se kummiskaan tärppää”-asenteella en halua mennä tähän, vaan rauhallisin ja toiveikkain mielin. Lauantaina meillä olisi yhdet synttärikekkerit minne olisi tarkoitus osallistua, mutta muuten en ole suunnitellut mitään menoja. Meidän pitää muutenkin ravata verikokeissa, ultrassa, lääkärissä jne joten parempi ottaa yksi päivä kerrallaan.
Jos teillä on jotain kysyttävää meidän hoidoista tai jotain mistä haluaisitte että kirjoitan niin vinkatkaa tähän alle. Me olemme niin kiitollisia että te haluatte seurata meidän matkaa ja miten te jaksatte tsempata meitä!
LISÄÄ MEIDÄN LAPSETTOMUUDESTA:
Lapsettomuushoitoja kohti
Meidän lapsettomuus
Aukiolotutkimus: Kidutuskeino vai pikkujuttu?
Inseminaatio & Ovulaatioinduktio, täältä tullaan!
Kommentit (8)
Lapsettomuuteen liitty vahvasti myös katkeruus 😔 ne joilla ei lasta ole tullut voi päästää suustaan ajattelemattomia sanoja sekundaarisesta lapsettomuidesta kärsivälle. Ei se silti oikein ole ja kenenkään tuskaa ei tulisi vähätellä tai mitätöidä. Lapsettomuus on kipeä ja raastava asia oli kyse millaisesta lapsettomuudesta tahansa!
Me yritimme mieheni kanssa saada lasta 5-vuotta ennekuin esikoinen ilmoitti tulostaan. Ajoittain kipu ja katkeruus oli niin syvää että ajatukset ja sanat oli kamalia joitakin kohtaan 😣
On hienoa että olet avoimesti kertonut teidän lapsettomuudesta ja hoidoista ja tuonut tätä asiaa esille 😊 mielenkiinnolla ja toiveikkaana seuraan matkaanne koska itsellä ei ole kokemusta hoidoista koska emme niihin halunneet vaan raskauduin luomusti. Kiinnostaa mitä kaikkea se pitää sisälläön. Toivon todella että pian saisitte ne kaksi viivaa siihen tikkuun ja saadaan lukea raskaudestasi ❤️
Periaatteessahan ei voi olla lapseton jos on jo lapsia, eli ei voisi kärsiä lapsettomuudesta. Mutta koska suomessa ei ole ei-onnistuvalle-raskautumiselle mitään muutakaan sanaa, niin lapsetonkin voi kärsiä lapsettomuudesta. Kukin myös kärsii lapsettomuudesta omalla tavallaan, jolloin niitä on mielestäni turha vertailla kenellä on rankinta. Hoidot ovat periaatteessa samanlaiset kuitenkin.
Täällä seuraavien menkkojen jälkeen tiedossa aukiolotutkimus, sitä tässä yritän olla jännittämättä. Sen jälkeen nähdään miten hoidot aloitetaan.
Olen saanut blogistasi paljon vertaistukea, kiitos siis kun kirjoitat! Ja paljon tsemppiä hoitoihin!
Meillä esikoinen tärppäs heti, kun ehkäisy jäi pois.
Tietenkin nuorina ajateltiin, että toinen lapsi _tehdään_ silleen, että esikoinen on just 2v vauvan syntyessä.
Eipä se sillee mennykään. Puolentoista vuoden yrityksen jälkeen alettiin tutkimaan lapsettomuutta ja meiän ylläriks miehestä löytyikin vikaa! Hänellä perinnöllisiä suonikohjuja ollut pitkään ja tutkimuksissa löytyi kiveskohju, joka selitti siittiöiden vähentyneen ja huonontuneen määrän.
Joku operaatio tehtiin, mut lääkäri ei ollu toiveikas eli päästiin ivf-jonoon. 3kk operaation jälkeen piti ootella ja antaa uus siemennestenäyte. Meillä tämä operaatio auttoi ja näytteestä näki, että parannusta oli tapahtunut ja vauva saikin alkunsa heti! 🙂
Mutta 2,5v meni tähän yrittämiseen. Lapsilla himpun alle 5v ikäeroa halutun kahden sijasta…
Aluksi ei puhuttu sekundäärisestä lapsettomuudesta kenellekään, mutta kyllä satutti joka kerta kun joku kysyi, että eikö enempää lapsia tehdä. Ihan kauheeta.
Jossain vaiheessa kerrottiin sukulaisille ja ystäville tilanteesta, saatiin paljon tsemppejä ja molempien vanhemmat olisivat olleet valmiita tukemaan rahallisesti, että olisi nopeasti yksityisellä päästy hoitoihin.
Mä ajattelen, että kaikella on tarkoitus. Nyt meillä on kaks ihanaa lasta ja tää on hyvä näin. Kipeet arvet lapsettomuus jättää, niin rankka kokemus vaikkei hoitoihin asti mentykää.
Paljon tsemppiä ja voimia teille tulevaan ! <3 pysykää toistenne tukena ja puhukaa asioista paljon.
Moikka!
Hyvä kirjoitus, itselläni on nyt vähän yli 3v poika, häntä ennen kaksi keskenmenoa ja kohdunulkoinen raskaus, nyt yritetty pikkusisarusta kohta kaksi vuotta, kerran tärpännyt ja kesken meni ihan alussa. Ollaan saatu kuulla niin sukulaisilta, ystäviltä, tutuilta ja melkein tuntemattomiltakin, että ei saisi kokea huonoa oloa ja surua siitä, että toista lasta ei kuulu, sillä onhan meillä tuo poika, eikä sitä ainakaan saisi ääneen sanoa. Että eikö se nyt riitä, että saa antaa kaikkensa tälle kovasti toivotulle ainokaiselle. Eihän se tarkoita sitä, että emme rakastaisi poikaamme maailman eniten tai että hän olisi jotenkin riittämätön, vaikka toisen lapsen haluaisimmekin kovasti.
Toivon teille onnea tähän matkaan <3 Sun asenne ainakin hommaan on kohdillaan! Kiitos avoimesta ja elämänmakuisesta blogista.
Kiva olisi jos noita eri hoitomuotoja vähän avaisi vaikka yhdessä postauksessa. Saahan tieton netistä mutta lähinnä sellaisesta omaata näkökulmasta. Esim. Mikä tässä tu hoitomuodossa jännittää, mikä tuntuu helpolta, miksi en ensisijaisesti haluaisi että tätä tai tuota yms.
Ihanaa kun kerrotte avoimesti asioista ja valistatte ihmisiä tähän lapsettomuus -asiaan sekä hoitoihin. Olemme myös mieheni kanssa käyneet tämän lapsettomuus polun läpi ja meillä on nyt pieni Ivf ihme <3 haaveilemme myös toisesta lapsesta jossain vaiheessa.
Komppaan myös sinua tässä että miksi ihmeessä ihmisten pitää kilpailla kärsimyksellään? Kaikki jotka kokevat lapsettomuuden tunteen tavalla tai toisella ovat oikeutettuja siihen. Sallitaanhan ihmisillä kaikki muutkin tunteet.
Tsemppiä teille hoitoihin! Toivottavasti se tuottaa tulosta 🙂
Toivottavasti onni on kanssanne! ❤️
Niin osuvaa tekstiä, itsekkin sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsineenä ottaa päähän kuinka asiaa vähätellään… Kyllä se sattuu vaikka onkin onnellinen että on edes se yksi lapsi.. Me saatiin pienimuotoisilla hoidoilla 2.5vuoden yrittämisen jälkeen eka plussa ja tää plussa on nyt 4kk ikäinen pieni, ja kun oon ite kokenu niin en ikinä vähättelis kenenkään muun lapsettomuutta..