desire nymark - Banneri

Moni kysyy miltä lapsettomuus tai lapsettomuushoidot tuntuu, millaisia fiiliksiä meillä on. Jotenkin koen että olen väärä henkilö vastaamaan tällaisiin kysymyksiin, koska meillä on vasta ensimmäinen kierto meneillään. Meillä on vaan inseminaatio ja ovulaatioinduktio, yksi pistos päivässä ja pienellä lääkemäärällä. Meidän lapsettomuus on muutenkin niin erilainen ja päästiin hoitoihin nopeasti, vaikka mentiin julkiselle puolelle. Mutta sitten rupesin miettimään että onhan jokainen lapsettomuustarina ja hoidot erilaiset, joten ehkä siitäkin olisi hyvä puhua.

Meille oli heti ensikättellyssä selvää että meidän mahdollisuudet saada biologisia lapsia luomusti on pyöreä nolla. Miehen siittiöt ovat pakastimessa naistenklinikalla ja lääkäri oli heti sitä mieltä että IVF olisi ainoa keino meille. Tämä ei oikeastaan herättänyt minussa minkäänlaista paniikkia, koska syy ja ratkaisu ongelmaan oli jo selvä. Meillä ei siis ole ”yritystä takana”, peittoja ollaan toki heiluteltu ja ehkäisyä ei ole käytössä mutta tiesimme että ilman lääkäreitä ja labroja emme saa kaksi viivaa tikulle. Ei ovulaatiotestejä, ei negatiivisia raskaustestejä eikä pettymyksiä. Pelkkä tieto siitä että lapsettomuushoidot ovat ainoa keino saada biologisia lapsia.

Lapsettomuus ja lapsettomuushoidot eivät ikinä ole helppo asia, mutta minulle se että syy oli selvä heti alussa on positiivinen asia. Muistan miten tikutin ovista ennen Belleä ja miten pettynyt olin jokaisen keskenmenon jälkeen, enkä tiedä jos olisin kestänyt sitä rumbaa uudestaan. Se että sä jatkuvasti joudut pettymään ja kyseenalaistamaan itseäsi. Teenkö nyt varmasti oikein? Onko tämä positiivinen vai negatiivinen? Teinkö jotain väärin? Tällä kertaa se ei ole sellaista, koska tällä kertaa hoidot sanelevat kaiken. Lääkäri määrää mitkä lääkkeet meille annetaan, neuvoo miten niitä käytetään ja ollaan seurannassa koko ajan. Jos meillä on jotain kysyttävää voimme soittaa hoitajalle.

Miksi meillä on kiire?

Päätimme mennä lapsettomuushoitoihin melko nopeasti, koska tiesimme että jonot ovat melko pitkät ja että plussan saamiseen voi mennä jopa vuosia. Päästiin nopeasti suunnittelupalaverille ja siellä sovittiin että kokeillaan inseminaatiota ja ovulaatioinduktiota seuraavassa kierrossa ja jos ei tärppää niin siirrytään IVF:ään. Olimme varautuneet puolen vuoden jonoihin, joten tämä nopea aikataulu oli positiivinen yllätys. Pääsimme näin nopeasti koska meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada plussa ilman joko inseminaatiota tai IVF:ää. Muuten meille olisi varmaan määrätty lääkkeitä ja suunniteltuja yhdyntöjä ovistestien kanssa.

lapsettomuushoidot

Tiedän että meidän lapsettomuus on sieltä helpommasta päästä ja vaikka minä tiedän että jotkut saattavat loukkaantua tästä, haluan tehdä selväksi että ei tämä siltikään ole helppoa. Lapsettomuudessa ei ole yhtään mitään kivaa ja ainoa positiivinen asia on hoidot tai siis niiden mahdollinen lopputulos. Välillä minusta tuntuu että minun pitäisi teeskennellä että kaikki on kivaa ja helppoa, ”I got my shit together” tyyppisesti täällä somessa, mutta mielummin kerron rehellisesti että tämä tuntuu raskaalta.

Jos pelkkä IUI+OI ja ensimmäinen hoitokierto tuntuu raskaalta niin voitte vaan kuvitella miten raskasta tämä on heille joilla on monta hoitoa ja yritystä takana, sekä lukuisia pettymyksiä.

Kolme piikkiä takana pienellä lääkemäärällä ja minulla on sivuvaikutuksia. On päänsärkyä, väsymystä, pahoinvointia ja koen muutenkin olevani ihan helvetin herkkä tällä hetkellä. Pienen pieni lause saa aikaan megalomaanisen reaktion ja tekisi oikeasti mieli pahoittaa mielensä joka ikisestä asiasta, huutaa naama punaisena tai purskahtaa itkuun. Ihme kyllä mieheni tai muut läheiset eivät ärsytä, heitä haluan mun lähelle ja kerron varoitan heitä jatkuvasti että jos käyttäydyn oudosti se johtuu mun hormooneista, älkää välittäkö. Neuvot ja mielipiteet puolitutuilta taas menevät ihon alle, vaikka tässä hoitojen alussa väitin että minähän en pahoita mieltäni.

Lapsettomuushoidot ja neuvo-oksennukset

Viikonloppuna käytiin synttärijuhlissa ja siellä sain käydä melkoista taistelua sisäisen hormonihirviön kanssa. Tultiin myöhässä, koska halusin ottaa Gonal-F piikin kotona. Mentiin sitten nopeasti piipahtamaan pienen päänsäryn ja etovan olon sponsoroimana. Siellä sitten ihmeteltiin miksi olen niin tylsä, miksi en juo, miksi lapsettomuus saa kaapata koko mun elämän. Että kyllä nyt 2018 voidaan juoda alkoholia lääkkeiden kanssa eikä stressaaminen auta mitään, pitäisi vaan elää ihan normaalisti.

Siellä minä sitten istun, aikuisena ihmisenä, puolustamassa itseäni miksi ei tee mieli juoda. Normaali minä halusi rauhallisesti kertoa miten huonosti voin lääkkeiden takia (kuten minä tein) mutta sisäinen riitapukari halusi huutaa naama punaisen että ”vittuako se teille kuuluu miksi en halua juoda ja työnnä ne neuvot vaikka poikittain sun perseeseen”.

Hyväähän ne tarkoitti, ihan varmasti, ja onhan noi ”mietit asiaa ihan liikaa, kyllä sitten tärppää kun lopetat sen stressaamisen, elä ihan normaalisti” lauseet ihan totta. Mutta kyllä minä tässä yritän elää niin normaalisti kuin vaan mahdollista. Normaaliin elämään ei välttämättä kuulu alkoholi, mutta oman kehon kuunteleminen kyllä. Helposti se menee niin että hoidot ovat prioriteetti 1, kuten kuuluu ollakin, tämä on niin iso projekti että tätä ei halua mokata omalla tyhmyydellä. Sitäpaitsi on vähän pakko ajatella hoitoja koko ajan, koska tässä on niin paljon aikatauluttamista.

lapsettomuushoidot

Kyylätään kelloa, katsellaan kiertopäiviä kalenterista milloin pitäisi piikittää mitäkin , milloin on verikoe, milloin lääkäri ja milloin pitäisi muistaa soittaa lääkärille. Ei nämä hoidot, edes näin pienillä lääkemäärillä ja pelkällä ovulaatioinduktiolla ja inssillä ole sellainen ”I will just wing it and go with the flow” juttu.

Minulle lapsettomuushoidot ovat olleet piikkikammoa, kellon kyyläämistä, lippusia ja lappusia joka puolella koska äiti aivot, säärikarvojen sheivaamista lääkäreitä varten, tunteiden vuoristorataa. Ei tämä kivaa ole, mutta olen silti iloinen että me ylipäätänsä päästiin hoitoihin.

Kommentit (5)

Ihonhoito rutiini video ois mukava jossa esittelet purkit ja purnukat mitä kasvoille tällä hetkellä käytät 🙂

Heippa, olitko jo kertonut miten löysitte syyn lapsettomuudelle jo varhaisessa vaiheessa vai onko aihe liian henkilökohtainen kysyä? Itse olemme vasta vaiheessa ”katsotaan nyt rauhassa, missään ei välttämättä ole vikaa..”mutta oma tunne sanoo ihan jotain muuta.

En oo missään erillisessä postauksessa kertonut, mutta joudutaan siis käyttämään miehen pakastettuja siittiöitä, sen takia oli heti selvänä 🙂 Jos teillä on yritystä takana yli vuosi niin kannattaa vaan rohkeasti mennä lääkäriin! tsemppiä ja toivotaan plussaa ❤️

Ai että mua ärsyttää suomalainen juomakulttuuri, jossa perkele aina joutuu selittelemään ettei juo.

Lisäksi ”älä stressaa ni kyl se tärppää”-neuvot on syyllistviä – jos se ois stressistä kiinni, kukaan sotaisilla alueilla ei saisi koskaan lapsia. Hoidoista on ihan sallittua stressata, olla huolissaan, ja olla vähän epätasapainossa. Kulttuurimme on niin helvetin huono käsittelemään surua, vaikeuksia ja kaikkea muuta kuin aurinkoista mieltä. Jospa ne avuliaat tyypit miettis edes 15 sekuntia ennen suunsa avaamista, ja päästäisivät sitten mielummin ulos ”miten voit?” tai ”miten voi tsempata sua?” tyyppisiä asioita, ja keskittyisivät sitten kuuntelemaan lapsetonta, se ois noin tuhat kertaa avuliaampaa kuin neuvojen tuputtaminen. Mut ei, kysymällä ei pääse pätemään.

Tsemppiä hoitoihin, ei ne koskaan helppoja ole. Toisille tulee pienistä lääkemääristä tosi huono olo, toisille ei isommista mitään. Kurjaa että sulla on huono olo, ja toivottavasti helpottaa ja pääsette inssiin tosi pian!

Joo siis AAMEN! Juodaan iloon ja suruun ja ihan muuten vaan, ja jos et juo niin oot outo tai tylsä 😀 siis ei siinä, tottakai että minäkin välillä käyn ulkona, en tarkoita ettei saisi käydä. Mutta silloin käyn OMASTA TAHDOSTA, en siksi että joku tuputtaa sitä viinaa kurkusta alas :D! Toikin että ”lopeta se stressaaminen”, ei se nyt välttämättä ole edes stressiä. Saattaa ihan vaan olla rankkaakin! Kiitos ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X