desire nymark - Banneri

Neljäs päivä kuumeessa. Ensin tappomenkat pilasi joulun, sitten uutena vuotena pidettiin kekkerit vaikka olin kuumeessa ja nyt synttäritkin menivät sängynpohjalla. Yli puolet unohtivat onnitella, mukaan lukien mun isä ja tämä oli neljäs vuosi putkeen ilman lahjaa. Ei siinä, että ne lahjat olisi homman keskipiste, mut olisihan se kiva jos joku välillä muistais oikeana päivänä.

Tammikuiset varmaan ymmärtävät tämän, miltä tuntuu kun sun synttäriä ei vietetä. Se vaan skipataan salakavalaasti ja annetaan yhdistetty joulu ja synttärilahja paketti. Baarissakaan ei hilluta, koska kukaan ei jaksa joulun ja UVn jälkeen ja sittenhan monet viettävät sitä tipatonta tammikuuta. Välillä kyllä ottaa päähän, kun itse yrität venyä joka suuntaan ja muistaa toisten menestyksiä ja tärkeitä päiviä, sekä tietysti olla siinä tukena ja turvana vastoinkäymisissäkin. 

Tässä viimevuosina on ollut monta tärkeetä päivää, sekä paljon isoja saavutuksiakin mutta mitään niistä ei olla juhlittu millään tavalla. Ei Bellen syntymää, eikä siirtymistä kaksplussan alle, eikä äitienpäivää, eikä sitä kun youtubessa paukkui 10 tuhatta tilaajaa rikki. Eikä myöskään sitä Kaksplussan Paras bloggaaja – palkintoa. Mitään ei noteerattu sen isommin. Kaikki hoidetaan vaan alta pois nopealla onnitteluviestillä facessa. Tähänkö tämä maailma on tullut, että ollaan niin somessa kiinni, että asioita ei enää noteerata oikeassa maailmassa millään tavalla? 

Ehkä tässä eniten vituttaa se oma asenne, miten vaikeeta on sanoa ei. Miten olen ollut muuttoapuna, vastannut puhelimeen aamuyöstä ja leikkinyt keittiöpsykologia koska kriisi, lahjoittanut tavaroita ja huonekaluja koska ihmisiä on jätetty ilman mitään erotilanteissa, ollut lastenvahtina, osallistunut pippaloihin hyperemeesin kanssa tai nyt lapsettomuushoitojen aikana hirveän migreenin kanssa. En halua ylistää itseäni, kävin vaan nopeasti piipahtamassa ja antamassa pienen lahjan, mutta silti. Kukaan näistä ei muistanut onnitella, vaikka olen venynyt ja paukkunut kuin kuminauha.

Uutena vuotena kaikki päivittivät ilouutisia ja nimenomaan niitä raskausuutisia. Kai minusta on tullut katkera tässä lapsettomuushoitojen aikana, koska vaikka olin iloinen kaikkien puolesta sisällä tuntui silti pieni pistos. Sellainen pieni muistutus siitä, että ollaan edelleenkin jonossa. Että meidän hoidot alkavat vasta maaliskuussa ja luultavasti pitkällä kaavalla. Se tarkoittaisi että olen kipeä kaksi kuukautta. Sitten hyperemeesi saattaa iskeä, jos nyt tärppi tulisi. Laskettu aika taas olisi joko joulukuun loppussa tai sitten tammikuun alussa. Edessä saattaa olla kokonainen vuosi sairastellessa ja vaikka kaikki on sen arvosta, niin silti pelottaa ja ahdistaa.

Eilen Andreas toi kasan duploja Bellelle, joten sain sentään levätä. Koitin siinä niellä pettymykseni, että täällä sängyssä tätä synttäriä sitten vietetään. Vasta tänään iski sellainen hirveä vitutus, että tämäkin vuosi meni ilman lahjaa tai edes korttia. Mä olen aina herkällä tuulella jos mulla on korkea kuume tai matala hemoglobiini, joten draamalaaman tavoin vedin kunnon itkusetit. Onko teillä ikinä ollut tosi yksinäinen tai pettynyt olo, jos joku jättää teidät huomioimatta tärkeänä päivänä?

Kommentit (23)

Myöhäiset syntymäpäiväonnittelut synttärikaimalle! I feel you girl, mulla on samana päivänä synttärit ja tiedän miltä tuntuu kun sukulaiset on antaneet lapsena yhdistetyn joulu- ja synttärilahjan koska ”no sullahan on ihan kohta ne synttärit niin annan tässä vain yhden paketin.. Ja vanhemmiten frendit pitää tipatonta tai ei muuten vaan jaksa juhlistaa koska ”tässä on ollut kaikenlaista viime aikoina, joulua ja uutta vuotta niin ei pysty”.

Btw oon myös porvoolainen ja tällä hetkellä Naikkarin IVF-jonossa, jos haluat joskus jutella fiiliksistä tai muuten vaan 🙂

Ei oo sellainen olo kuin vaan joka ikinen vuosi -_-
Aikuisia ei kukaan lahjo ellei täytä pyöreitä, mua tuskin sittenkään kun en juo tms niin ei ne järjestä juhliakaan. Kavereita ei ole ja mieskään ”ei osaa” ostaa lahjoja, niin saan just sen mitä ite ostan itelleni. Tänä vuonna mieskin vaan pelas mun syntymäpäivänä, oli ihan perus sunnuntai.
Mainitsin että ois kiva saada ees kortti joskus joltakulta, mutta eih 🙂
Yksinäistä on 365 päivää vuodessa, synttäreinä vaan vituttaa extrapaljon. Tekis mieli poistaa koko syntymäpäivä facebookista, ei sitä kukaan edes muistais jos fb ei siitä muistuttais :F
Kakun leivon ihan vaan kun lapset tykkää ja että näkee että äitiäkin ”muistetaan” jotenkin, tosin minä itse :’D

Voi ei ♥️ Ennen sun seuraavaa synttäriä niin laita mulle viesti! Lähetetään sulle kortti Bellen kanssa ♥️ Mun mies unohti myös lahjan tänä vuona. Vitutti niin saakelisti 😀 siinä se sit yritti pelastaa tilanteen ostamalla jotain seuraavana päivänä, teki ruokaa ja hinkkasi koko talon lattiasta kattoon. Eli olen jo päässyt yli tästä pettymyksestä 😂

Pojalla on mua 2 viikkoa ennen synttärit, kaikki sukulaiset sitte pojan synttäreillä on aina ” Hei, sullakin on 2 viikon päästä synttärit!” Noh, onnitteleeko kukaan sitten?! Noup. Nytten kun 30v synttärit on edessä kesänlopulla, niin kaikki odottaa suuria juhlia. Ihan kiusaks laitan oikee kutsut jossa lukee että omat juomat ja ruuat mukaan 😂 Tekis kyllä mieli, kun muuten ei onnitella ja nyt pitäisi sitten järkkää oikee isot kemut! Mies jos unohtaa vuosipäivät niin en paljoo enää hätkähdä, tykkään itse sitten muistaa miestä jotenkin merkkipäivinä 😊

hitto kun tuli paska fiilis sun puolesta! Mä niin tiedän miltä susta tuntuu koska mun elämä on samanlaista.. kun kukaan ei muista. Lapsettomuushoidoissa ollaan myös ja se vaan niin vituttaa kun ympärillä ihmiset sikiää minkä ehtii. Oho, ehkäisy unohtui ja raskaana ollaan, hih hih.. joo, oon katkera. Menen nukkumaan. Myöhäiset synttärionnittelut sulle kuitenkin! Oot mahtava tyyppi!

Kiitos! ♥️ joo siis lupasin itselleni et musta ei tuu katkera! No, sit tuli uusi vuosi ja kaikki JEE ollaan raskaana uutiset ja ei saatana. Väkisin tässä tulee katkeraksi, varsinkin jonojen kanssa 😅 Tsemppiä hoitoihin, toivotaan et meille nyt tulis se perkeleen plussa 2019 aikana! ♥️

Hyvää myöhästynyttä synttäriä 😊 Täällä kanssa maaliskuun jonossa… 2 vuotta takana selittämätöntä lapsettomuutta. Aika samat fiilikset täällä kun koko ajan tipahtelee kaveripiiristä raskausuutisia. Millon sellaisille jotka eivät ole ikinä halunneet, milloin ”hups olen raskaana en mä tätä taida haluta”… Koita sitten ite kestää siinä positiivisena että kyllä se vielä sieltä meillekkin tulee😏 Mutta jospa se tärppäis meille seuraavista hoidoista 🙏

Kiitos ♥️ Jaksamisia, tää odottaminen on niin perseestä! Aika ei oo varmaan ikinä mennyt näin hitaasti! 😀 Silti musta tuntuu et ei saisi valittaa, koska me päästiin heti jonoon, kun syy oli selkeä. Toisaalta vituttaa vähän ekstra paljon tämä jono, kun tietää että mahkut ilman hoitoja on pyöreä nolla 🙄 tälleen väkisin positiivisena niin toivotaan et tää 2019 ois meidän vuosi! ♥️

Onnittelut syntymäpäivän johdosta ja pikaista paranemista Desire! 💐💐💐

Kiitos 😍♥️

Mutta hei hyvää syntymäpäivää joka tapauksessa! Se jäi sanomatta vielä 😀

Tiedän tuon pienen pistoksen itsekin useamman raskausuutisen juuri uuden vuoden tienoilla lukeneena. Kummallista miten sitä toisaalta on onnellinen toisen puolesta mutta toisaalta se on pieni tikari omaan sydämeen. Ja minä kun aina vannoin että minustahan ei se katkera akka lapsettomuushoitojen takia tule. No eipä.

Lahjojen osalta olen hoitanut asian aina näin, että en jouluna tee enkä halua lahjoja. Minusta on tullut aika allerginen joululle. En vain tykkää siitä ja suhtaudun siihen silleen, että silloin alkaa päivä taas pitenemään.
Ja synttäriksikään en ole enää vuosia lahjoja odottanut. Mun mielestä on kiva, jos lahja annetaan spontaanisti – näin, että joku on löytänyt jotain, mikä sopii just sinulle. Muttei näin, että väkisin etsitään jotain kaupasta ja sit tuodaan kynttiläjalka, mitä en tule ikinä käyttämään. Mutta tosiaan se muistaminen. Toisaalta ihmiset muistavat nykyisin enemmän, koska Facebook. Mutta ilman sitä kukaan ei muista. Itse muistan tärkeimpien ihmisten syntymäpäivät ulkoa enkä tarvitse mitään muistutusta siihen. Mutta joo.. En enää nykyisin synttäreitänikään mitenkään juhli. Että tervetuloa aikuisuuteen vaan.

Mulla on synttärit 28.12. joten voin samaistua. Ei siinä, en mäkään mitään ihmeellistä kaipais mut kyllä joku pieni lahja edes olis kiva. Tosin nyt mun kunniaksi oli hankittu kakku ja pidettiin pienet kahvittelut ja se tuntui tosi kivalta. Mutta yleensä siis just menee noin ettei kukaan noteeraa. Meidän lapsi taas on syntynyt tammikuussa ja siinä mielessä on hyvä että tiedän kiinnittää asiaan ehkä paremmin huomiota, ettei hänen tarvitse tuntea noita samoja ikäviä fiiliksiä.

Mutta hyvää syntymäpäivää joka tapauksessa sulle!

Ihan kuin mun kirjoittama teksti. Eli ymmärrän täysin sun tunteet. Olen myös syntynyt tammikuussa, mutta tuskimpa kukaan muistaa taaskaan synttäripäivääni, vaikka itse olen ollut mukana järkkäämässä ravintolaillallisia ja kerännyt rahaa arvokkaisiin kimppalahjoihin muiden synttäreiden aikaan. Tsemppiä sulle uuteen vuoteen!

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Desire, paljon onnea vaan 🎂🥂

Mitä muuta tähän sanoisi kuin harmittaa sinun puolestasi!
Vaikka ei odottaisi kuuta taivaalta, niin joku pienen pieni yllätyskin olisi tosi kiva ja saisi olon tuntumaan tärkeältä.

Minulla kännykän kalenteri muistuttaa aina jokaisen ystäväni ja heidän lastensa synttäreistä, koska tykkään vähintään onnitella jokaista. Asutaan aika etäällä toisistamme, joten lahjat ja juhlat ei ole pääasiassa, mutta on ihana muistaa toista ihan vain onnitellenkin. Mutta aina se ei toki tunnu olevan vastavuoroista..

Oikein hyvää syntymäpäivää! 😊

Haleja ja myöhäiset synttärionnittelut! 🙂 Tiedän tunteen, vaikka mulla onkin kesällä synttärit, mutta esim. viime vuonna YKSI kavereistani muisti tärkeän päivän ja onnitteli… Enpä taida itsekään enää jaksaa kirjoitella ylös milloin on kenenkin synttärit tai muut merkkipäivät. Pikaista paranemista!

Myöhäisonnittelut sinulle! Tuo on kyllä aina tylsää, jos omat juhlallisuudet ohitetaan, vaikka itse muistaa muita ja yrittää olla hyvä ystävä. Itseäni edelleen hieman harmittaa, kun en saanut vauvakutsuja, vaikka kaikki muut läheiset samaan aikaan saivat ne ja itse väkersin vaippakakkuja hikihatussa. Odotin toiveikkaana viimeiset 3 kuukautta yllätysjuhlia, muttei niitä tullut. Vauvan jo synnyttyä minulle vain todettiin ”saat vauvakutsut sitten seuraavassa raskaudessa, jos se ei olisi niin hankala raskaus kuin tämä oli”. No seuraavaa raskautta ei taida tulla ja olisin kaivannut kannattelua ja huomioimista juurikin sen vaikean raskauden takia.

Mutta toivon sinun uudelle ikävuodelle kaikkea hyvää! <3

Kiitos ♥️ Ja tosi kurjaa toi vauvakutsujen kanssa :/ niistäkin jäin muuten paitsi, mutta Belle syntyi kans 2kk etuajassa 😅 itseä harmittaa just se että sellaisia pieniä kivoja juttuja ei juhlita. Enkä nyt tarkoita mitään megalomaanisia juttuja, vaan ihan sellaista pientä esim skumppalasi jos työrintamalla tapahtuu jotain, jotain vähän kivempaa safkaa, kakkukahvit tms. Edes kortti 🤔 ja jos joku nyt lukee tämän ja meinaa skipata vauvakutsut koska vaikea raskaus, niin aina ei tartte mitään suurta! Voi esim ihan vaan katsoa jonkun leffan yhdessä ja kipsimaha on kiva muisto! 😊

Mun syntymäpäivää ei enää muista ketään. Muistanut enää ~10 vuoteen. Minulla oli joulukuussa 30 synttärit kaikille tutuille ja ystäville on järjestetty ihanat ylläribileet ja kerätty kasaan iso summa rahaa ihanaan lahjaan. Minä… minä en saanut mitään en edes onnitteluja. Ei se välttämättä enää näin 30 ole niin iso asia mutta kyllä harmittaa kun muut muistetaan ihanasti yllätyksin yms ja minua ei muisteta edes onnitella 🙁 Salaa odottelin yllätysbileitä mutta ei. Ei mitään.

Voi ei 🙁 Tosi ikävää kun itse on mukana järkkäämässä kaikkea kivaa muille ja sit kukaan ei edes muista! Minä tässä jo epätoivoisesti ajattelin että ehkä se 30 on isompi juttu sitten, eilen täytin vaan 26 😅 mutta hei, ehkä me vielä saadaan isot pippalot kun täytetään 50! 😂 Ja hei onnittelut synttrin johdosta näin jälkikäteen ♥️

No hei synttärikaima, Porvoolainen ja naikkarilla jonossa niin ilman muuta! 🙌🏻😄 Laita mulle viesti instagramissa! 😍👌🏻

Kaupallinen yhteistyö

Desire Nymark

Desire Nymark

Olen kolmenkympin kynnyksellä oleva nainen joka tekee kahvikuppeja, vauvoja sekä taistelee naisen nautinnon puolesta. Suosikkiasioihin kuuluu pastan syöminen ja kapitalistisen patriarkaatin kukistumisesta haaveilu. Harrastuksena kahvin juominen, nukkuminen sekä sarkasmi. Valitettavasti työtehtäviini kuuluu myös siivoaminen, ruonlaitto huonolla menestyksellä ja pyykkikori, jonka pohjaa en ole nähnyt vuosikausiin.

Arkisto

X